Koirat.com

Toivottavasti Java alkaa pian kävelemään enemmän! Muistan kuinka kamalia ne ensimmäiset päivät oli Fanninkin kanssa.. Sitä vaan toivo, että aika olis mennyt nopeemmin eteenpäin :(

Mua vähän huolestuttaa toi Fannin leikkaamaton polvi, kun se on alkanut naksumaan enemmän ja enemmän.. Harmittaa jo etukäteen, jos sekin alkaa oireilla ja pitää leikata..

^ Minkä asteinen Fannin leikkaamaton polvi on?

Meillä Aapon takaliikkeet huonontuu päivä päivältä. Onneksi viikon päästä saadaan tietää, mitä laikataan ja milloin. Mä en kyllä muista että se olisi tuossa keväällä mitenkään oireillut mutta polvi mennyt ihan tässä kesän aikana yhtäkkiä näin huonoon kuntoon. Ernon onnistunut leikkaus kyllä piristää mieltä, tietää että Aapokin voi taas kävellä pian normaalisti. Välillä multa unohtuu antaa Ernolle Rimadyl ja koira ei ole siitä moksiskaan. Yksikin päivä käytiin pari kertaa kiipeilemässä jyrkkiä mäkiä ja lisäksi tehtiin poikkeuksellisen paljon istu-seiso liikettä, Erno oli selvästi tosi puhki. Unohtui sinä päivänä antaa särkylääke mutta jalan ylhäällä pitämistä ei ollut ollenkaan. Tuo tarkoittanee että toipuminen sujuu todella hyvin.

Javalta poistettiin eilen tikit ja kyllä tässä alkaa elämä taas voittaa. Kauluri on ollut päässä vielä eilen ja tänään, kun Javalla oli haavoissa jonkin verran rupea ja ell sanoi, että ne olisi hyvä saada pois ennen kuin kaulurin jättää pois. Oonkin suihkutellut haavoja ja ruvet ovat aikalailla lähteneet. Saa nähdä josko tänään kaulurin voisi taas siirtää varastoon vai täytyykö vieläkin pitää, kun Javalla on rasittava tapa suorastaan "hyökätä" nuolemaan haavoja heti kun saa tilaisuuden.

Liikkuminen on mennyt koko ajan parempaan suuntaan ja ulkonakin menee sellaista vauhtia, että saa koko ajan olla jarruttamassa. Ensi viikolla taitaa alkaa Javan uimakoulu, kun on luvattu taas helteitä ja uinti olisi nyt hyväksi.

Meillä Aapo leikattiin eilen. Tuo on varsinanen teräsmies, eilen kotiin päästyä meni heti ruokakaapille tonkimaan että oiskos ruokaa, söi ja touhusi vielä omiaan sen jälkeen. Kinkkaa kävellä perässä kolmella jalalla kun sen sulkee häkkiin ,ei viihdy siellä ollenkaan. Erno oli leikkauksen jälkeen alkupäivät ihan kiltisti häkissä ja jos ei ollut siellä, lepäili rauhassa. Aapo taas kipittää perässä entiseen tapaansa jos menen vaikkapa vain vessaan, sinnekkin on päästävä mukaan. Lenkille kun lähden muiden koirien kanssa, Aapo steppaa ovella että hän kans lähtisi. Käytöksen perusteella ei edes huomaa että olisi leikattu, on reipas kuin mikä. Ortopedi, joka Aapon (ja Ernon) leikkasi, sanoi että Aapolta pitäisi saada aika paljon painoa pois. Se kun aika paksu poika, yli 7kg. Ei olisi liian laiha, vaikka siltä lähtisi kilokin, ainakin puoli kiloa saa lähteä. Annokset pienenee hurjasti. Tänäänkin lotasi ruokansa ja alkoi haahuilemaan keittössä että lisää pitäisi saada ja kävi muiden koirien kupit läpi että olisiko niissä jotakin.

Aapon kanssa ei ole samanlaista stressiä kuin Ernon kanssa. Ernon kanssa stressasin kamalasti leikkauksen jälkeen mutta nyt homma jo tuttua asia joten ei ole oikeastaan minkäänlaista stressiä. Odotan vain että päästään ensi viikolla kokeilemaan jo muutaman minuutin kävely"lenkkejä". Harmittaa kun täällä jo järvet sinilevässä joten uimaan ei voi viedä.

Ortopedi katsoi eilen Ernon jalan jo toistamiseen leikkauksen jälkeen ja sanoi ettei jalasta edes huomaa että se olisi leikattu. Ainoa, mistä huomasi, kun karvat lyhyemmät leikatussa jalassa. Kehui Ernon liikkeitä ja oli ilmeisen tyytyväinen kun koira noin nopeasti kuntoutunut. Toivotaan että Aapon kanssa menee yhtä hyvin. On se jännä, miten eläimet toipuu tuollaisestakin leikkauksesta noin nopeasti. Jos ihmiseltä operoitaisiin polvi, sehän olisi kävelykepeillä viikkoja (kuukausia?).

Kaikkiaan olen nyt kyllä tyytyvinen omien koirien polvet leikanneeseen lääkäriin ja heidän palveluun. Ajattelin että vien kiitokseksi Aapon tikkienpoisto käynnillä "meidän" lääkärille kukat kiitokseksi kun korjasi poikien jalat kuntoon.

Meillä Aapo leikattiin eilen. Tuo on varsinanen teräsmies, eilen kotiin päästyä meni heti ruokakaapille tonkimaan että oiskos ruokaa, söi ja touhusi vielä omiaan sen jälkeen. Kinkkaa kävellä perässä kolmella jalalla kun sen sulkee häkkiin ,ei viihdy siellä ollenkaan. Erno oli leikkauksen jälkeen alkupäivät ihan kiltisti häkissä ja jos ei ollut siellä, lepäili rauhassa. Aapo taas kipittää perässä entiseen tapaansa jos menen vaikkapa vain vessaan, sinnekkin on päästävä mukaan. Lenkille kun lähden muiden koirien kanssa, Aapo steppaa ovella että hän kans lähtisi. Käytöksen perusteella ei edes huomaa että olisi leikattu, on reipas kuin mikä. Ortopedi, joka Aapon (ja Ernon) leikkasi, sanoi että Aapolta pitäisi saada aika paljon painoa pois. Se kun aika paksu poika, yli 7kg. Ei olisi liian laiha, vaikka siltä lähtisi kilokin, ainakin puoli kiloa saa lähteä. Annokset pienenee hurjasti. Tänäänkin lotasi ruokansa ja alkoi haahuilemaan keittössä että lisää pitäisi saada ja kävi muiden koirien kupit läpi että olisiko niissä jotakin.

Aapon kanssa ei ole samanlaista stressiä kuin Ernon kanssa. Ernon kanssa stressasin kamalasti leikkauksen jälkeen mutta nyt homma jo tuttua asia joten ei ole oikeastaan minkäänlaista stressiä. Odotan vain että päästään ensi viikolla kokeilemaan jo muutaman minuutin kävely"lenkkejä". Harmittaa kun täällä jo järvet sinilevässä joten uimaan ei voi viedä.

Ortopedi katsoi eilen Ernon jalan jo toistamiseen leikkauksen jälkeen ja sanoi ettei jalasta edes huomaa että se olisi leikattu. Ainoa, mistä huomasi, kun karvat lyhyemmät leikatussa jalassa. Kehui Ernon liikkeitä ja oli ilmeisen tyytyväinen kun koira noin nopeasti kuntoutunut. Toivotaan että Aapon kanssa menee yhtä hyvin. On se jännä, miten eläimet toipuu tuollaisestakin leikkauksesta noin nopeasti. Jos ihmiseltä operoitaisiin polvi, sehän olisi kävelykepeillä viikkoja (kuukausia?).

Kaikkiaan olen nyt kyllä tyytyvinen omien koirien polvet leikanneeseen lääkäriin ja heidän palveluun. Ajattelin että vien kiitokseksi Aapon tikkienpoisto käynnillä "meidän" lääkärille kukat kiitokseksi kun korjasi poikien jalat kuntoon.

monna83 kirjoitti:

^ Minkä asteinen Fannin leikkaamaton polvi on?

Molemmat polvet arvioitiin ykköseksi huhtikuun alussa. Ja jännää tässä vielä se, että ton oikeen polven piti olla paljon löysempi kuin vasemman, mutta silti toi vasen alko vaivaamaan ja leikattiin.. Että ihan mahollista, että toi oikeekin pamahtaa rikki, mutta se on sitten sen päivän murhe se!

Fanni ei ole tällä viikolla hyppyyttänyt jalkaa normi kävelylenkeillä lähes ollenkaan, 99% ollaan kävelty ihan normaalisti neljällä jalalla. Jee, ehkä tää tästä iloks muuttuu.. Aloin jo epäillä, että vaiva oli jossain muualla kuin polvessa, kun ei se hyppyytys meinannu millään lakata.

Paranemisia muillekin polvivaivasille!

^ Meillä Erno ottaa leikatulla jalalla hyppyaskeleen kun siirtyy laukasta raviin, muuten ei "hypyytä" jalkaa. Liekkö ihan normaalia?

monna83 kirjoitti:

^ Meillä Erno ottaa leikatulla jalalla hyppyaskeleen kun siirtyy laukasta raviin, muuten ei "hypyytä" jalkaa. Liekkö ihan normaalia?

Parempihan se vaan on, jos ei hyppyytä kuin vaan tossa tilanteessa! :) Fanni juostessa hyppyyttää vielä jonkin verran, mutta toivon mukaan sekin jää pois aikanaan..

Miten nopeasti teillä muilla on alkanut koirat astumaan leikatulle jalalle hitaassa kävelyssä? Meillä kun ainakin kuuluu kuntoutusohjelmaan hitaiden kävelyhetkien aloittaminen parin-kolmen päivän päästä leikkauksesta. Erno astui kolmen päivän päästä leikkauksesta jalalle oikeastaan koko ajan kunhan käveli vaan tosiaan hitaasti. Aapolla tuntuu olevan vaikeuksia astua sille. Pomputtais mennä mieluiten kolmella jalalla vaikka vauhti olisi kuinka hidas. Silloin astuu sille kun näkee jotain mielenkiintoista ja näin ollen "ei muista" kannatella sitä kun on kiire kiinnostavan kohteen luokse. Silloin on kaikki neljä jalkaa maassa.

Hei,

aiemmin kirjoitin että koirallamme _on_ patella luksaatio, muttei olekaan. Lääkäri antoi arvionsa polvista ja sanoi, että toinen voisi olla jopa pahempi kuin 1.
Kävimme virallisissa tutkimuksissa kasvattajan kanssa ja Luca sai terveen paperit. Polvet siis 0/0. Jippii!

no onpa kumma, että kahdelta lääkäriltä sai noin eri arviot Koska jos se polvi menee sijoiltaan, niin sitten se tosiaan menee.
Mutta toivottavasti toi jälkimmäinen arvio on se oikea, ja koirasi polvet on kunnossa

Miten pitkän ajan päästä leikkauksesta olette aloittaneet teille normaalit lenkit, siis sellaiset mitä teitte ennen leikkaustakin? Kuinka pian leikkauksen jäleen olette päästäneet juoksemaan jo vapaana?

Meillä Erno on aloittanut lenkkeilyt niin että joka toinen tai kolmas päivä pääsee pidemmälle 5-7km lenkille mukaan ja saa juosta vapaana koko ajan. Mietityttää vaan että onkohan ihan turvallista lenkittää noin paljoa..? Toisaalla sanottiin että tuntuu hurjalta tuon pituiset lenkit 7-8 viikon kuluttua leikkauksesta.. Ortopedi mun muistaakseni sanoi yksi kerta että pikku hiljaa voi siirtyä pidemmille lenkeille ja se eka 6 viikkoa hihnassa. Sitten voi jo viedä ihan huoletta pidemmälle, välillä vaikka koiraa kantaen jne. Koira ei oireile mitenkään pitkän lenkin jälkeen, ei ole jäykkä, onnu tms., eikä myöskään tarvitse näköjään enää Rimadyliä. Pitää huomenna kysyä vielä lisää kun Aapon kontrolli. Aapon kanssa käydään kiertämässä pikkukiekka joka päivä 1-3 kertaa, kerrallaan tulee matkaa 100m-500m. Hyvin käyttää jo jalkaa. Saa nähdä, toipuuko yhtä hienosti kuin Erno.

^ lenkkien pituuksia en osaa lainkaan arvioida, koska pari kuukautta leikkauksen jälkeen käveltiin vain rauhallisesti hihnassa. Lähinnä katselin kelloa, en niinkään matkan pituutta. Kun leikkauksesta oli n. kuukausi, taidettiin tehdä 20min lenkkejä kolme päivässä. Siitä kuukauden jälkeen sai jo lenkkeillä sen 40min. Mutta tosiaan koko ajan aika hissukseen vaan.
Välillä ravattiin, jotta näin miten koiran liikkeet kehittyy. Ja tehtiin tietty niitä harjoituksia joka päivä.
Vapaaksi koira pääsi ehkä..ööh.. 4kk leikkauksesta? En enää muista niin hyvin, vaikka aiemmin kaikki oli tiukasti mielessä. Jaa-a.
Tärkeintä on kuitenkin katsoa sitä koiran jaksamista. Jos se oireilee vielä seuraavana päivänä, on tullut lenkkeiltyä jo liikaa. Mieluummin lenkkeilee liian lyhyitä monta kertaa päivässä, kuin pari liian pitkää.
Muutenkin paras lenkitystapa on monta lyhyttä lenkkiä päivässä. Vaikka 5-6 lenkkiä. Ja joop, sillä koiralla tulee olemaan tylsää, kun aina kierretään sitä samaa parkkista tms, mutta sitä kestää vain muutamia kuukausia.

Toisaalta, monna, sun koirat kun on puolet kevyempiä kuin mun, niin toipuminenkin voi olla vikkelämpää (?). Tai sitten ei :D Mutta joka tapauksessa ei mene kaikki jutut yks yhteen.

Loppuun vois vielä kertoa, että nykyään toi mun piski saa hyppiä, riehua, riekkua, pomppia aivan täysin päättömästi niin paljon kuin haluaa. Ja ei oireile mitään. Yleisenä väsymisen merkkinä se saattaa kyllä hihnassa peitsata, mutta siitä en ole lainkaan huolissani. Metsässä tuo juoksee vapaana tuntikausia, vipeltää alas jyrkkiä kallioita, hyppää laiturinnokasta uimaan puoleks tunniks yms. Eli meillä toipuminen oli hi-das-ta, mutta aika täydellistä.

^ Kiitos vastauksesta. Kyselen huomenna lisää ortopediltä ja infoan taas tänne, mitä sanottiin.

Aapon kontrollista kotiuduttu. Tuota lenkkiasiaa tiedustelin ja nyt on ihan "lupa" lenkkeillä entiseen malliin. Ortopedi sanoi että annan koiran vaan mennä jos haluaa, ei tarvitse rajoittaa. Leikkauksesta siis 8 viikkoa.

Aaposta sanoi että sillä ilmeisesti vähän vaikeuksia koukistaa jalkaa kun tekee vähän "tiukkaa". Aapolta kun kuulemma koverrettiin sitä luuta huomattavasti reilummalla kädellä kuin Ernolta. Jumppausta vaan paljon ja sanoi että Aapoakin vaan kävelyttämään rauhallisesti pikkuhiljaa enemmän ja enemmän.

Meillä on leikkauksesta kohta 5 viikkoa. Eläinlääkärin ohjeessa oli, että vapaana olon voi hiljalleen aloittaa kuuden viikon päästä leikkauksesta. Javaa en kylläkään voi päästää ollenkaan vapaaksi, joten meillä tarkoittaa fleksiä. Viime viikolla käväistiin fyssarilla, jonka mielestä polvet olivat parantuneet hyvin, mutta nyt on itsestä tuntunut, että jotain on vialla. Keskiviikkoillasta asti Java on käyttäytynyt jotenkin oudosti. Tänään ylösnoustessaan vähän ontui, vaikka en ole uskaltanut tehdä edes kuntoutusliikkeitä. Ja kaikkea muutakin pientä on ollut. Hitto, jos jotain on nyt mennyt vikaan. Javan leikannut eläinlääkäri on luultavammin jo palannut lomaltaan, joten näillä näkymin vien Javan kontrolliin tai ainakin soitan eläinlääkäriin ja kysyn, että pitääkö nyt panikoida vai ei (tosin panikoin joka tapauksessa).

Kovin tämä on ahdistavaa aikaa, kun ei tiedä, että teenkö Javan kanssa liian paljon vai liian vähän. Ja nyt en tiedä uskallanko edes tehdä, jos polvissa onkin jotain häikkää.

Missä vaiheessa te olette muuten antaneet koiran hypätä sohvalle? Meille eläinlääkäri sanoi, että n. pari viikkoa tikkien poistosta voisi vielä odottaa (eli 4vko leikkauksesta) ja fyssari taas, että 6-8 viikkoa leikkauksesta. Uskon jälkimmäistä.

^ meilläkin eri lääkärit antoi eri ohjeet. Leikkaava lääkäri oli sitä mieltä että koira saa käytännössä heti (noh, viikkoa pari leikkauksesta) riehua vapaana ja hyppiä sohvalle tai mitä vaan. Tikkien poistaja sanoi että koira on toipunut täysin kuudessa viikossa. Vasta fysioterapeutti antoi realistisempia tavoitteita..
Muistelisin että koira hyppeli sänkyyn jo niin aikasin, että sillä oli vielä kaulurikin päässä Koiraa oli vaikeaa hillitä, kun se oli mielestään täysin terve ja valmis kaikkeen pari viikkoa leikkauksesta. Estelimme minkä pystyimme ja rajoitimme hyppelyä ehkä kolme kuukautta (10-14 vkoa, en muista tarkkaan) leikkauksen jälkeen.

Mutta ei sen pitäisi kauhean pahaa tehdä koiralle, jos se vahingossa pääsee välillä rasittamaan itseään liikaa. Siis tuleehan siitä jalka kipeäksi, mutta ei sen pitäisi mitenkään lopullisen mäsäksi mennä. Siitähän on kuitenkin tehty super-robottikoira-teräsjalka, joka tulee kestämään koiran elämän loppuun asti parhaassa tapauksessa. Kyllä niitä vahinkoja tietysti sattuu toipumisen aikana, varsinkin aktiivisen koiran kanssa, mutta ei ne yksittäiset riehunnat suuressa mittakaavassa niin paljon vaikuta. Noh mulla on kokemus toisaalta vaan yhden koiran kohdalla tästä leikkauksesta, mutta oon aiheesta jutellut lääkärin ja fyssarin kanssa, jotka on osannu hienosti liventää pelkoa siitä, että se koira räsähtäis rikki noin vaan.

Meille fyssari sanoi, että 2-3 kuukautta on se virallinen toipumisaika leikkauksesta, mutta puoli vuotta oli kuitenkin hyvä keskittyä pelkästään kuntoutukseen. Ja kun agilitysta puhuttiin niin paras olisi, jos ensi keväänä/kesänä vasta jatkaisi. Oli todella hyvä uutinen, että fyssarin mielestä esteitä agin jatkamiselle ei ole, jos koira kuntoutuu hyvin.

Java on nyt käyttäytynyt normaalimmin, mutta ihan kuin joku sitä jaloissa häiritsisi. Tuli mieleen, että voiko ne sulavat tikit jotenkin tuntua vielä? Ei mitään aavistustakaan kuinka kauan niiden häviämiseen menee.

Sain Javalle peruutusajan fyssarille, mikä on jo vajaan viikon päästä. Tällä kertaa on eri fyssari kuin millä käytiin 3 viikkoa leikkauksen jälkeen ja toivon, että Java voisi nyt paljon paremmin rentoutua, kun fyssarin vastaanotto ei sijaitse eläinlääkärin tiloissa. Vähän jännittää, että mitä fyssari sanoo polvista ja yleensä Javasta, koska heti kun kuuli, että molemmat polvet on leikattu niin totesi, että koira on varmasti etuosastaan aivan jumissa. Ja kuulemma Javaan voisi ehkä kokeilla akupunktio-neuloja, kun olisivat tehokkaita noihin jumeihin.

Meillä tulee Aapon leikkauksesta tänään tasan 4 viikkoa. Aapon toipuminen on ollut huomattavasti vaikeampaa ja hitaampaa kuin Ernon. Ernohan pisteli menemään kuukauden päästä leikkauksesta ihan kuin jalkaa ei olisi ikinä leikattukaan, Aapo taas kinkkaa jalalla, astuu kyllä sille mutta jalka antaa vielä periksi. Aapo ei myöskään kestä rasitusta paljoa, maks. vartti kerrallaan kävelyä on tarpeeksi. Jos olen kiipeilyttänyt vähänkin liikaa, puolentunnin päästä kotiin saapumisesta hyppii kolmella jalalla. Ortopedi sanoi että Aapon toipuminen on sen vuoksi hitaampaa koska siltä jouduttiin kovertamaan paljon enemmän luuta ja ja jotkut kudokset(?) kiristää siellä kun niitäkin jouduttiin kiinnittämään uudelleen. Eiköhän se tästä.