Koirat.com

Noniin,nyt ajattelin varata Lululle ajan leikkaukseen lähiaikoina.Varmaan viim.parin viikon päähän En voinut ikinä antaa niitä tulehduskipulääkkeitä kun en löytänyt sitä reseptiä =( En voi käsitää mihin se joutui,putosko se sit maahan kun tulin kotiin. Mutta en tiuedä miten se voi olla mahdollista.

juu tosiaan kannattaa hoitaa polvet vaan mahdollisimman nopeesti. Meijän koiralla on nyt menny polvi niin huonoon kuntoon, että lääkäri sanoi, ettei leikkauksellakaan saada enää korjattua hyväksi sitä. :/
Aion vielä kysyä kuitenkin toisen lääkärin mielipidettä asiaan...

Hui,juu vai! Taidanpa varata leikkaus ajan heti ensiviikolle. Toivottavasti Vake saadaan kuntoon!:)

Edelleen painotan sitä, että kannattaa oikeasti miettiä, mille lääkärille koiransa vie. Polviasioissa kannattaa ehdottomasti viedä ortopedille, vaikka läheltä ei löytyisi. Se maksaa kyllä vaivan takaisin, kun koira saa parasta mahdollista hoitoa.
Multa voi kysellä yksärillä suosituksia jos haluaa, koska tuli tutkittua ja kyseltyä paljon eri lääkäreistä ennen meidän leikkausta.

Ortopedillä me käytiinkin. En vaan ymmärrä sitä, että miksei sitä voisi korjata, kun pahemmissa tapauksissa suositellaan leikkaushoitoa?

^ Sitä mäkin ihmettelen, joten kannattaa kysyä vielä toinen mielipide :)

aKe kirjoitti:

Meijän koiralla on nyt menny polvi niin huonoon kuntoon, että lääkäri sanoi, ettei leikkauksellakaan saada enää korjattua hyväksi sitä. :/

Meidän Aapolla oli vähän vastaava tilanne. Tai siis saatiin korjattua mutta jos olisi tajunnut viedä aikaisemmin, leikkaustulos olisi ollut vileä parempi. Jos polven leikkausta venyttää, polvi saattaa mennä niin pahaan kuntoon että siihen mahdotonta kovertaa enää kunnon "kuoppaa" polvilumpiolle. Aapolla jouduttiin kovertamaan luuta hyvin reilulla kädellä että polvi saatiin toimivaksi. Edesmenneellä Ernolla taas leikkaus oli hyvin simppeli ja helppo.

Missä vaiheessa olette muuten antaneet koiranne olla vapaana ulkona leikkauksen jälkeen?
Aikaisemmin pohdin, jos olisin juhannuksena (5-6vk leikkauksesta) antanut koiran olla vapaana mökillä, mutta silloin tajusin ihan itsekin kun juhannus tuli, ettei se voi vielä olla vapaana. Kuun viimeisenä viikonloppuna olisi taas mahdollisuus lähteä mökille, ja pohdin, jokohan koiraa silloin voisi pitää vapaana? Leikkauksesta on silloin melkein 11vk aikaa, noin 2,5kk. Kävelyillä ei onnu, paitsi joskus kun haistelee maata ja kulkee nopeasti eteenpäin (jostain syystä se tässä asennossa nostaa jalan välillä ylös) ja joskus sisällä kun juoksee.

Olen jo pitkään ajatellut että pitää tulla kertomaan omia kokemuksia tästä ikävästä vaivasta, mutta en ole saanut aikaiseksi ennen tätä.. mutta nyt!

Mulla on siis havannankoira, nyt päälle 4v. Kun Hertta oli reilu puolitoistavuotias, alkoi se pomputella oikeaa takajalkaansa lenkillä. Luultiin joksikin pikkuvaivaksi, mutta se vaan jatkui ja jatkui. Käytiin lääkärillä, joka antoi diagnoosiksi lonkkavian ja patellaluksaation. Diagnoosi oli kuitenkin aika hämärä ja saatiinkiin sitten toiselta lääkäriltä, joka oli ortopedi toisin kuin ensiksi tutkinut, oikea diagnoosi eli vasen astetta 3 ja oikea 2. No, leikkausaika varattiin ja kuvista selvisi että oikeassa jalassa on patella luksaation lisäksi epämuodostumaa sääriluun päässä ja lääkäri päätti leikata sen jalan, kun sitä kerran hyppyyttikin.

Leikkaus tehtiin ja toipuminen lähti käyntiin, kuukauden päästä vissiinkin alettiin varovasti kävellä ja jumppailla. Liimasiteen kanssa oli vähän ongelmaa kun iho ärtyi ja muuta muuten ei ollut suurempia ongelmia. Mutta kontrollissa selvisi että oikea jalka luksoituu edelleen, toiselle puolelle 1 ja toiselle 2 (mitä nyt onkaan med. joku ja jotain en muista :D). Hertalla on ihan käyrät jalat ja huonot kulmaukset, sekä luun epämuodostumasta joidenka takia leikkaus oli ilmeisesti hankala saada onnistumaan.

Sitten vaan uutta leikkausta miettimään. Tämä ensimmäisen leikkauksen tehnyt lääkäri oli jäämässä lomalle ja muutenkin kyseisen eläinlääkäriaseman toiminta ketutti monella tapaa, joten ruvettiin etsimään uutta pätevää ortopedia. Suosittelujen perusteella valitsin Toijalan eläinlääkärin ja Veikko Vihman, joka osoittautui mitä ihanimmaksi ja taitavimmaksi eläinlääkäriksi! Ja koko aseman palvelu on jotain niin erilaista verrattuna paikkaan, jossa ensin asioimme. Toijalassa käy aina mielellään, sai miten huonoja uutisia tahansa. Oli ihanaa, kun tunsi Hertan olevan asiantuntevissa käsissä ja pystyi itsekin luottamaan lääkärin sanaan. Ja sain ekan kerran kuulla kaiken Hertan jaloista niin, että pysyin itsekin perässä.

Eka leikkaus oli siis huhtikuussa 2009 ja tämä seuraava saatiin elokuulle. Ensimmäisessä leikkauksessa käytettiin sulavaa ruuvia, tässä metallipinniä, patellauraa syvennettiin edellleen. Saatiin paremmin istuva side ja oltiin toivoa täynnä! Puolentoista kk päästä harrastettiin kävelyä erilaisissa epätasaisissa paikoissa esim ruohikoissa, juurakoissa, ylämäkiä.. Mutta hyppiä ja riehua ei saanut, eli muistaakseni aina mentiin hihnassa pihalla. Sisällä meillä oli aitaus, muuten tuo olisi hyppinyt sohville ja sängyille ja ilosta kun tullaan kotiin ja hepuloinut jne.
Lokakuun lopussa oli kontrollikäynti ja saatiin suuri ilouutinen: jalka on luutunut hyvin ja täysin paikallaan! Voi sitä riemua. Metallipinni jalassa ärsytti vähän ja se poistettiin jonkun viikon päästä, mutta se oli onneksi ihan pikkuleikkaus.

Alkutalvesta 2010 kuitenkin jalan hypytys vielä jatkui, vaikka leikkauksesta oli jo hyvän aikaa ja jalkaa koitettu kuntouttaa ja lihaksia saatu jo aika hyvin takaisin. Käytiin hierojalla josta oli aika suuret odotukset, jos hypyttäminen johtuisikin vaan lihasjumeista.. mutta ei auttanut sekään. Siinä sitten ihmeteltiin ja seurailtiin tilannetta. Vasen jalka nousi silloin tällöin, siitä lääkäri sanonut että sitten leikkaus jos koiraa alkaa häiritä, kuitenkin niin kevyt koira ettei välttämättä ala.

Keväällä 2010 käytiin sitten rokotuksilla niin että Vihma tunnusteli samalla Hertan polven kun hausin tietää mikä on tilanne, ei voisi paremmin paikallaan olla! Ohjeeksi mäkikävelyä ym, ja Hertta alkoi ollakin samassa lihaskunnossa kuin ennen leikkauksia.

Leikkauksien jälkeen ei siis missään vaiheessa lopettanut hypyttämistä, mutten tiedä rupesiko tekemään sitä sitten enemmän tai muuten muuttui käytös, kun rupesin tunnustelemaan polvea nyt alkuvuodesta ja olin tuntevinani, että lumpio menee sijoiltaan.. Ja niinhän se vaan rokotuksissa sitten selvisi, luksoituu taas sama kahdesti leikattu jalka. Leikata ei ole enää järkeä, se on niin rakenteellinen vika ja kun kahdesti leikattu ja alkanut luksoida niin se on aika selvä. Käyrät jalat, huonoasentoiset lonkat ja lonkkavika (C/D muistaakseni), huonot kulmaukset, luun epämuodostumaa... ja ilmeisesti siis perinnöllisesti vääränlainen patellaura, liian matala(?), jonka takia ei ole päässyt pennusta asti kulumaan oikein ja tästä sitten seurannut että polvi lumpsuu paikaltaan. Ja saatiin kaupan päälle tieto että eturaajatkin on ihan käyrät ja niihinkin, polvien lisäksi, voi tulla aikanaan nivelrikkoa.

Mutta näillä me mennään, saa nähdä koska alkaa tulla nivelrikkoa ja kuinka kauan Hertan elämä on elämisenarvoista, toivottavasti vielä pitkään! Nyt se on riehakas oma itsensä muuten, mutta jatkuva läähättäminen lenkkeillessä ja korvien luimussa pito kielii, ettei pitkät hihnalenkit tunnu ainakaan enää kovin mukavalta. Ja muutenkin kyllä tämän Hertasta huomaa, ei se samanlainen rasavilli ole kuin terveenä havannalaisena, mutta vielä iloinen ja havarinksa sujuu kyllä!

^ Voi, onpas teillä ollut huono tuuri :( Kurjaa, ettei vaivaa saatu parannettua vaikka käytitte siihen niin paljon aikaa ja rahaa! Nyt sitten vain lihaskunnon ylläpitämistä ja koiran ehdoilla eteenpäin. Toivottavasti Hertta jaksaa temmeltää pitkään :) Yrittäkää pitää Herttaa mahdollisimman paljon vapaana, että saa liikkua niin kuin itse jaksaa.

Muakin välillä pelottaa, että mitä tästä tulee... Koira kun ontuu vieläkin, jos vauhti kasvaa. Ajattelin soittaa tänään fysioterapeutille ja kysyä mitä mieltä se on meidän tilanteesta, ja miten paraneminen sen mielestä sujuu.

Kiitos, sitä toivotaan kovasti! Vapaana liikkuminen on varmasti juu parasta nyt, kun silloin pystyy itse säätelemään tahdin. Ainoa ongelma on vaan esim. metsässä liikkuessa, että tuo pomppii kaikille mahdollisille kiville ja niiltä alas aika huoletta, ei tunnu itse ihan käsittävän jalkojensa tilaa.. :D Toisaalta hyvä vaan että nauttii elämästä, mutta välillä pelottaa kun katsoo tuon menoa, että sattuuko jotain. Mutta toisaalta mieluummin kiva elämä niin kauan kuin vaan mahdollista kuin rajoitettu elämä.

Toivottavasti teillä polvet pysyy kunnossa, lueskelin tämän ketjun läpi joku aika sitten, mutten nyt tarkalleen muista mikä teillä oli lähtötilanne ja mitä on tehty. Mutta onneksi on yleistä, että pikkukoirille, ja isommillekin varmaan muttei niin herkästi, jää jalan hypyttäminen tavaksi. Ja kun lihakset leikatussa jalassa kuitenkin ovat pitkään heikommat kuin terveessä, on se ihan normaalia.

Meillä on nyt jalkojen hypyttäminen vähentynyt paljon, kun Hertta on saatu hyvään lihaskuntoon ja kulutettu erilaisia maastoja, mutta polvien sijoiltaanmenon taas voi silloin tällöin ihan selkeästi nähdä itsekin.

Olen kirjoitellut ihan tämän sairauden alkuajoista tämän vuoden talveen blogia. Jos saman vaivan kanssa kamppailevia kiinnostaa, niin meidän kokemuksia pääsee lukemaan tästä.

^ No meillä lähtötilanne oli se, että koira hyppyytti toista jalkaa melkein puoli vuotta ja lääkärit epäili koko ajan vaan löysää lonkkaa. Toukokuussa vein koiran vihdoin osaavalle lääkärille ja hänen mukaansa lonkka oli kunnossa, polvessa oli 1 asteen luksaatio. Viikkoa ennen lääkäriä koira tippui sohvalta jolloin hyppyytys paheni... Polvi leikattiin heti ja nyt siitä on reilu 2 kk. Näin tiivistettynä.
Me varattiin sitten ensi viikoksi fysioterapeutti, jos sen jälkeen oltais vähän viisaampia. :) Nyt vaan pidän peukut pystyssä, että hypyytys ois jäänyt tavaksi eikä kuntoutuminen ois ottanut takapakkia!

Mutta jos sun koirasi jalkaa ei pystytä enää korjaamaan, niin ehkä se vapaana pitäminen hyppimisestä huolimatta on parempi, tietysti kohtuuden rajoissa. Ethän sä voi sitä sen loppuelämää paikallaan pitää. Vaikka uskon kyllä, että huoli on kova kun katso sen riekkumista. :/

Täytyy käydä kurkkaamassa sun blogia :)

Ehkä olisi voinut tehdä uudenkin ketjun mutta sopinee myös tänne varsin hyvin... Onko kellään kokemuksia koiran avulsiomurtumista? Lueskelin netistä hieman ja jossain kerrottiin että koira kärsisi tuosta loppuikänsä ilman kirurgista operaatiota, sitten taas toisaalla luki ettei siitä ole koiralle haittaa jnejne... Tässä siis tarinaa:

Meidän kaksivuotiaalta kleinspitz-urokselta venähti ilmeisesti nivelsiteet, joiden seurauksena koiran "nilkkaan" tuli murtuma. Kyseessä on samankaltainen "palloluu" kuin ihmiselläkin on tuossa nilkan molemmin puolin. Eli nivelsiteet riuhtaisi siitä luusta mukanaan pienen palasen. Tästä käytetty termi oli siis avulsiomurtuma... Murtunut palanen on niin pieni (koirakin on pienikokoinen), ettei sitä ortopedin lausunnon mukaan pysty järkevästi operoimaan. Ortopedillä ei siis koiraa käytetty, mutta ell. lähetti röntgenkuvat ym ortopedille joka sitten noin totesi... Nyt pitää vielä olla vähintään 4-6vko todella rauhallisesti, eli ei saisi riehua lelujen ym. perässä ollenkaan, ei hyppiä jne. Tuo on hieman hankalaa kun koira on luonteeltaan todella innokas ja kotona on kissanpentu leikittämässä... :D

Koira käyttää tuota jalkaansa vaihtelevasti, välillä pomppii menemään kolmella jalalla ja välillä kulkee suht normaalisti kaikilla neljällä koivellaan. Yleensä tuo ilmenee (varsinkin ulkona) niin että "ravi" menee neljällä koivella, mutta sitten kun lähdetään "laukkaan", koira hyppii usein kolmella. Esim. innostuessaan koira "unohtaa" vaivan/kivun myöskin.

Toivotaan että selvitään tällä lepojaksolla, ettei rahaa uppoa aivan tolkuttomasti jne. Ennenkaikkea tietysti toivomme, että koiran jalka paranee edes siinä määrin että voi nauttia elämästään kuten ennenkin. Nyt käy koiraa sääliksi kun ei saa edes leikkiä omistajiensa / kissan kanssa, ei pääse kunnon lenkeille jne... Tätä rauhaiseloa on ollut jo muutaman viikon ja nyt tulee siis jatkumaan vielä 4-6 viikkoa, vähintään. Mahtaa olla koiran mielestä mälsää. Täytyy vielä soittaa lääkärille kun en muistanut varmistaa, annetaanko kipulääkettä koko tuon ajanjakson vai vaan tarpeen mukaan. Tosin helpommin sanottu kuin tehty tuo "tarpeen mukaan"...

^ En osaa oikein sanoa tohon ongelmaan mitään, paitsi että ei kai varsinaisesti tähän ketjuun liity? Siinä mielessä olisi varmaan voinut tehdä uudenkin ketjun.

Me käytiin eilen fyssarilla ja saatiin hyviä uutisia! :) Periaatteessa koiran ei pitäisi enää fyssarin mielestä hyppyyttää jalkaa ollenkaan tässä vaiheessa, mutta koska Pablo käyttää sitä niin reippaasti ja polvi on hyvin paikallaan, ei fysioterapeutti uskonut tämän johtuvan kivusta tms. Eli nyt vaan lisätään liikuntaa asteittain ja kasvatetaan isot lihakset poitsulle, että jalka pysyy kunnossa. Vapaanapito saadaan aloittaa ja rauhallisia koirakavereitakin tavata. Jipii! Eilen käytiin heti vähän juoksentelemassa metsässä ja voi sitä riemua.

Jos hyppyyttys 3-4 viikon päästä vielä jatkuu, soitan kuitenkin fyssarille uudestaan.
Hän suositteli myös cartrophenkuurin aloittamista, jos siitä olisi hyötyä. En oikein osaa vielä päättää otettaisko sitä vai ei. Jotenkin se epäilyttää mua, kun en oikein tiedä mitä ne pistokset ovat ja miten vaikuttavat? Pitää varmaan selata netistä vähän enemmän tietoa.

^ Ei siitä Cartrophenista nyt ainakaan haittaa ole, luulisin. Mä annoin viime kesänä kolmelle koiralle kuurin ja ihan itse aina pistin. Tulikin mieleen että täytyypä käydä taas Aapolle se neljän viikon kuuri pyytämässä.

Mä myös antaisin varmaan ne pistokset, jos niitä on suositeltu. Omille koirille ei ole annettu eikä kukaan ole ehdottanutkaan, muuta kun talven kylmällä keliillä osteopaatti mainitsi.

Mutta tuo jalan hypyttäminen johtuu varmaan lihasmuistiin jääneestä tavasta liikkua ja käyttää jalkojaan. Kun koira leikataan nuorena, se on koko elämänsä alkuajan käyttänyt lihaksiaan hiukan väärin välttääkseen kipua ja usein koirasta on tullut vähän toispuoleinen. Meillä koiran lihakset jumiutuvat juuri tämän väärän liikkumistavan vuoksi, ei niinkään johdu kivuista. Kannattaa kuitenkin käyttää koira silloin tällöin fysioterapiassa ja osteopaatilla, jotta lihasjumit ja muut lukot saadaan auki ja aineenvaihdunta toimimaan.

Vielä tuli mieleen tuosta talven kylmästä, että aion hankkia omalle pitkäturkkiselle koiralleni lahkeelliset fleecehaalarit ensi talveksi, koska kylmä pakkaskeli saa jalan kipeytymään. Johtuu varmaan polvessa olevasta metallista, joka on ihon alla ja metalli kylmenee pakkasilmalla. Muuten ei koira välitä kylmästä, mutta pakkasella lisälämpö on hyväksi myös selälle. Ja on meillä talvella käytössä myös back-on-track-loimikin, vaikken ole varsinaista hyötyä huomannut.

NikiNuka kirjoitti:

Mutta tuo jalan hypyttäminen johtuu varmaan lihasmuistiin jääneestä tavasta liikkua ja käyttää jalkojaan. Kun koira leikataan nuorena, se on koko elämänsä alkuajan käyttänyt lihaksiaan hiukan väärin välttääkseen kipua ja usein koirasta on tullut vähän toispuoleinen. Meillä koiran lihakset jumiutuvat juuri tämän väärän liikkumistavan vuoksi, ei niinkään johdu kivuista. Kannattaa kuitenkin käyttää koira silloin tällöin fysioterapiassa ja osteopaatilla, jotta lihasjumit ja muut lukot saadaan auki ja aineenvaihdunta toimimaan.

Noin mä ajattelin itsekin sen olevan, mutta piti käydä varmistamassa fysioterapeutilta... Sain samalla muuten vähän hieromisopetusta, koska terveen jalan puolelta oli selkä jumissa. Rupean siis hieromaan itse koiraa.

Ehkäpä täytyy sitten käydä ne Cartrophenit ottamassa. Katson vielä jonkin aikaa mitä liikunta tuolle jalalle tekee ja sitten vasta otan pistokset, että nään mitä vaikutusta milläkin on jalkaan. :)

Joo siis koiraa kannattaa hieroa itse mahdollisimman paljon. Ihan kevytkin kylkien ja selän hieronta ilman venytyksiä auttaa eetei paikat mene niin jumiin. Mitään ihmeempiä venyttelyjä ei toipilaalle kannata omatoimisesti tehdäkään, vaan fysioterapeutin ohjeilla.
Ja noi pistokset ja kaikki mahdolliset kipulääkkeet kannattaa antaa tässä vaiheessa, koska kaikki kipu aiheuttaa lihasjumeja ja virheasentoja, kun koira varoo kipeitä kohtia. Ylimääräisen riehumisen välttely on sitten ihmisen valvottava ja aina pitäis muistaa verrytellä ennen vapaana juoksua. Eli hidasta ravia muutama minuutti ennen ja jälkeen riehumisen.
Lääkärit voi suositella, ettei lääkettä/pistoksia annettais, että koira vois itse säädellä liikkumistaan kipujen mukaan, mutta ei ne niin tee yleensä ainakaan asuessaan kaupungissa. Jatkuvasti on kovaa asfalttia, rappusia, vastaan tulevia koiria yms. Ja hihnassa koira voi koittaa vetää ja nojaa samalla painoaan valjaisiin tai pantaan. Silloin niska-hartiaseutu jumittuu. Monet koirat myös liikkuvat enemmän kuin kunto antaisi myöden, jos niillä on koiraseuraa tai sitten seuraavat ihmisiä.
Mutta tosiaan hieronta ihan kotioloissa on usein tehokasta, koska koira osaa rentoutua parhaiten ollessaan kaksin omistajan kanssa ja silloin kun se on väsynyt. Jos koira nokkaisee sitä kohtaa, johon kosket, siinä on varmaan kipua.

Samoin huomaat, jos iho värähtää tai on tosi kireänä. Meillä koira on hetken jännittynyt jos hieroo varovasti kipukohtaa ja kun lihas rentoutuu, koira laskee pään alas ja sulkee silmät. Hieron kylkiä niin, että koira makaa kyljellään matolla ja selkää niin, että koira seisoo tai istuu. Toipilasajan jälkeen aloin vasta enemmän venytellä koiran hartiaseutua ja kylkiä. Eli lähinnä niin, että ohjasin koiran kuonon kylkeen eri kohtiin ja eri korkeuksille ja etujalkojen väliin. Olen käynyt muutaman koirahierontakurssin ja sellaista perushierontaa yritän tehdä mahdollisimman usein. Kuitenkin, jos on paljon jumeja tai erityistä stressiä/liikuntaa niin olen käyttänyt koirahierojalla tai fyssarilla tai osteopaatilla. Meillä koirahieroja tulee kotiin (ei ole kalliimpaa edes) ja koira voi olla rennompi. Ollaan kokeiltu myös erilaisia vesijuoksumattoja yms. mutta niistä ei ole ollut meille hyötyä juuri koiran lihasmuistin takia. Aikuisena leikattu koira taas on palautunut hyvin, kun virheliikkeet eivät olleet varsinaisesti pään sisällä, vaan jäivät pois kun jumit hellittivät.

^ Kiitos taas vinkeistä!
Olenkin oppinut jo huomaamaan aika hyvin, missä jumeja on ja niitä hieron erityisesti. Venyttelyjä ollaan myös tehty jo koko toipilasaika kun fysioterapeutti niin suositteli.