Koirat.com

Tällainen asia vain alkoi mietityttämään näitä tekstejä lukiessani, että voidaanko sanoa, että takajalkojen hyppyyttäminen tarkoittaa aina - tapauksesta tietysti vähän riippuen - enemmän tai vähemmän ongelmia polvissa?

^ Ei aina. Meille fysioterapeutti sanoi viimeksi, että esimerkiksi russeleilla takapomppu on tosi yleinen, ja vaikka pari russelia on sen takia tutkittu ihan kokonaan, ei mitään vikaa löydy mistään. Ja sanoi tietävänsä myös pari kääpiökokoista koiraa, jotka innostuessaan jättävät yhden askeleen väliin.

Mutta asia kannattaa tietysti aina tutkia, että saa varmistuksen. Polvitutkimus ei kuitenkaan ole iso juttu eikä maksa paljoa.

blanko kirjoitti:

^ Ei aina. Meille fysioterapeutti sanoi viimeksi, että esimerkiksi russeleilla takapomppu on tosi yleinen, ja vaikka pari russelia on sen takia tutkittu ihan kokonaan, ei mitään vikaa löydy mistään. Ja sanoi tietävänsä myös pari kääpiökokoista koiraa, jotka innostuessaan jättävät yhden askeleen väliin.

Mutta asia kannattaa tietysti aina tutkia, että saa varmistuksen. Polvitutkimus ei kuitenkaan ole iso juttu eikä maksa paljoa.

Kiitos blanko selvennyksestä! Eii sitten tarvitse meikäläisenkään ihan heti pelästyä, jos jotain vastaavanlaista mahdollisesti joskus esiintyisikin. Mutta on se tosi ikävää, että nämä polviongelmat ovat niin paljon yleistyneet pikkukoirien keskuudessa.

^ Niin, se on tosi ikävää. Seuraavan koiran kun otan, niin sen vanhemmilla (ja mielellään koko lähisuvussa) pitää polvet olla nollat, muuten ei kelpaa mulle. En haluaisi enää toista polvivaivaista koiraa, koska on ollut tosi stressaavaa olla koko ajan huolissaan ja suruissaan kun koira ei saa elää oikeata koiranelämää. Vaikka eihän se vanhempien terveys takaa pennun terveyttä, mutta kuitenkin...

Nyt on cartrophenpiikille varattu aika. Toivotaan, että se auttaa, koska jalan pomputus ei vaan lopu eikä vähene...
Paljonko teillä se kuuri on maksanut? Eläinlääkäri arvioi meille hinnaksi 100e. Tuo eläinlääkäri on ainakin muissa jutuissa kallis, mutta koska se on kävelymatkan päässä, mennään sinne...

Mä kans olin huolissani tuosta Aapon jalan satunnaisesta pomputtelusta ja polvet tarkastettiin samalla kun Aapolla oli silmätulehduksen vuoksi aika. Leikattu polvi oli tiukasti paikoillaan ja lääkäri sanoi että saattaa olla vain tapa joka jäänyt päälle.

Mä muistelisin että jotain 100e luokkaa olisi ollut meidän rotikan Cartrophen-pistokset. Mutta onhan noissa lääkäriessä huimia eroja. Mä kans varaan ajan kaikille kolmelle nivelrikkoiselle koiralla ajan noihin pistoksiin. Jatkossa kaikille sitten annan samaan aikaa sen kuurin.

Meillä kans tuo cottonen hyppyyttää. Polvet on ihan priimaa, ei mitään häikkää siellä pitäs olla. Se on vaan semmonen tapa, tekee sitä ku menee vähän lujempaa vauhtia, mutta ei kuitenkaan juoksuvauhtia. Lopettaa kyllä sen heti, ku sanoo.

Lulu oli tänään patella luxaatio leikkauksessa ja en saanut kyllä mitään kuntoutusohjeita esim että pitäis jotain jalannostoja tehdä yms. Kannattaiskohan silti tehdä noita liikkeitä vai paraneekohan se muutenkin? Lievä patella oli ja tuli tapaturmaisesti,en edes tiedä kannattaako lievää patellaa leikata?? mut tulipahan nyt ainakin leikattua!

magik kirjoitti:

Lulu oli tänään patella luxaatio leikkauksessa ja en saanut kyllä mitään kuntoutusohjeita esim että pitäis jotain jalannostoja tehdä yms. Kannattaiskohan silti tehdä noita liikkeitä vai paraneekohan se muutenkin? Lievä patella oli ja tuli tapaturmaisesti,en edes tiedä kannattaako lievää patellaa leikata?? mut tulipahan nyt ainakin leikattua!

Varmasti hyvä, että leikattiin :) Suosittelen varaamaan parin viikon päähän fysioterapeuttiajan. Kuntoutumisesta ei meinaan ole mitään takeita, jos et tee koiran kanssa mitään kuntoutusharjoituksia.. Me ainakin saatiin tosi hyviä ohjeita fysioterapeutilta!

Harmittaa vaan kun ei toi jalka ole vieläkään kunnossa... Leikkauksesta on yli kolme kuukautta, ja edelleen Pablo hyppyttää jalkaa joka ikisellä lenkillä kun vauhti yltyy. Ajattelin syyskuun aikana käyttää ton vielä ortopedilla, kun ei näytä cartrophenkuuristakaan olleen hyötyä. :(

Onko jotain koira fysioterapeutteja vai ihan ihmistenkö fyssarille menen vai onko ne perehtynyt eläimiinkin? Ei ole hajua? Voisin varmaan googlesta katsoa mutta netti oli jäänyt viikonloppuna vahingossa pariksi päiväksi auki ja nyt jostain syystä google ei oikein pelitä

Vai ei ole Pablon jalka vieläkään kunnolla parantunut,mistäköhän johtuu.No toivottavasti on ainakin parempi mitä ennen leikkausta.

^ Meillä viimeksi fysioterapeutti sanoi, että jalka tuntuisi hänen mukaansa olevan hyvin paikoillaan, joten epäili, että ontuminen on vain jäänyt tavaksi. Haluaisin kuitenkin olla varma siitä, joten ajattelin siksi vielä käyttää ortopedilla.

Kyllä koirille on ihan omia fysioterapeutteja. Toi meidän fysioterapeutti hoitaa myös ihmisiäkin, mutta ion siis ihan eläinfysioterapiaankin kouluttautunut. Kannattaa googlettaa lähiseudun fyssareita. Usein isoilla eläinlääkäriasemilla on (sinne keikkaa tekevä) fysioterapeutti, eli niistäkin kannattaa kysellä.

Okei no täytyy katsoonko onko tarvetta vai ei!

Mikä kummallinen lääkäri sen Lulun on leikannut...ihmettelen suuresti, että mitään kuntoutusohjeita ei ole annettu. Toivottavasti on ainakin varattu jälkitarkastus, jospa vaikka siellä saisit lisäohjeita. Itse en lähtisi omatoimisesti jumppaamaan koiraa, ennen kuin lääkäri on katsonut leikkaushaavan olevan kunnossa ja toipumisen alkaneen. Jos teille ei ole varattu aikaa tikinpoistoon tms., niin soita sinne el-asemalle ja varaa aika!
Tuosta fysioterapeutin ja muiden kuntouttajien käytöstä mulla on se kokemus, että kyllä siellä pitää käydä pidemmän aikaa säännöllisesti. Me käytiin ekojen leikkausten jälkeen yli vuoden, aluksi kerran viikossa, sitten kaksi kertaa kuussa ja vuoden jälkeen sitten silloin tällöin. Koira voi ontua pitkään jo ihan siksi, että lihakset on surkastuneet vähän toipilasaikana ja se tekee koirasta toispuoleisen. Kun koiraa jumpataan ja kuntoutetaan, sen lihakset kipeytyvät ja jo siitäkin syystä voi väsyä ja alkaa ontua. Lisäksi koira kulkee väärin ja se kipeyttää esim.niska-hartiaseutua ja ristiselkää. Malttia siihen kuntoutukseen, vaikka koira onkin pieni. Polvinivel muokkautuu vielä jonkin aikaa ja jonkinlaista luukipua/nivelrikkoa tulee jatkossakin olemaan. Meillä ei mitään hyppelyitä ja riekkumisia harrastettu vielä kolmen kuukauden jälkeen, ei edes hihnassa.
Magik, sun kannattaa lukea tämä ketju kokonaan, niin saat vähän käsitystä miten on hyvä edetä. Jos et saa apua omalta lääkäriasemaltasi ja koiran leikanneelta lääkäriltä, ota yhteyttä muualle.

^ Mun koiran leikkasi ortopedi, jota tosi moni koiraihminen suositteli mulle, eikä saatu mitään kuntoutusohjeita. Olin tosi ihmeissäni siitä... Mutta onneksi sain nopeasti fysioterapeuttiajan ja saatiin paljon ohjeita. En oikein nää järkeä käydä enää siellä fysioterapeutilla, koska se ei voi paikan päällä tehdä juuri mitään, vaan antaa meille vaan kotijumppaohjeita. Fysioterapeuttikin sanoi, ettei meidän enää tarvitse tulla, tosin pyysi soittamaan, jos jalka ei toi cartrophen-kuurinkaan jälkeen näytä paremmalta. Eli parin viikon päästä pitäisi soitella.

Kehitystäkin on tapahtunut ainakin lihaksissa, sillä Pablo on vihdoin oppinut hyppäämään (melko matalalle) sohvalle. Se ei tätä ennen ole osannut hypätä, koska on pennusta asti ontunut tuota jalkaa. Lihakset siis kehittyvät! Ehkä lihakset vielä vähän vahvistuessaan saavat jalan pysymään kunnossa. Mutta jossain vaiheessa syksyä mennään kuitenkin vielä varmaan lääkärille.

NikiNuka kirjoitti:

Mikä kummallinen lääkäri sen Lulun on leikannut...ihmettelen suuresti, että mitään kuntoutusohjeita ei ole annettu. Toivottavasti on ainakin varattu jälkitarkastus, jospa vaikka siellä saisit lisäohjeita. Itse en lähtisi omatoimisesti jumppaamaan koiraa, ennen kuin lääkäri on katsonut leikkaushaavan olevan kunnossa ja toipumisen alkaneen. Jos teille ei ole varattu aikaa tikinpoistoon tms., niin soita sinne el-asemalle ja varaa aika!
Tuosta fysioterapeutin ja muiden kuntouttajien käytöstä mulla on se kokemus, että kyllä siellä pitää käydä pidemmän aikaa säännöllisesti. Me käytiin ekojen leikkausten jälkeen yli vuoden, aluksi kerran viikossa, sitten kaksi kertaa kuussa ja vuoden jälkeen sitten silloin tällöin. Koira voi ontua pitkään jo ihan siksi, että lihakset on surkastuneet vähän toipilasaikana ja se tekee koirasta toispuoleisen. Kun koiraa jumpataan ja kuntoutetaan, sen lihakset kipeytyvät ja jo siitäkin syystä voi väsyä ja alkaa ontua. Lisäksi koira kulkee väärin ja se kipeyttää esim.niska-hartiaseutua ja ristiselkää. Malttia siihen kuntoutukseen, vaikka koira onkin pieni. Polvinivel muokkautuu vielä jonkin aikaa ja jonkinlaista luukipua/nivelrikkoa tulee jatkossakin olemaan. Meillä ei mitään hyppelyitä ja riekkumisia harrastettu vielä kolmen kuukauden jälkeen, ei edes hihnassa.
Magik, sun kannattaa lukea tämä ketju kokonaan, niin saat vähän käsitystä miten on hyvä edetä. Jos et saa apua omalta lääkäriasemaltasi ja koiran leikanneelta lääkäriltä, ota yhteyttä muualle.

No tota noin,tietenkin on jälkitarkastus tossa 10-14 vuorokauden päästä leikkauksesta ja silloin otetaan nuo tikit pois. Aikaa ei ole vielä varattu muttasen kyllä ehtii varaamaan vähän myöhemminkin. Sanottiin että nyt nämä kaksi ekaa viikkoa vain ihan hiljalleen lyhyitä pissatuslenkkejä ja ei mitään riekkumista eikä siis noin muutenkaan pitkään aikaan. Voisi kysyä siellä jälkitarkastuksessa tarkemmin noita kuntoutusohjeita yms! En kyllä todellakaan lähde ittekseni tota jalkaa jumppaamaan mitenkään!! voi mennä pahemmaksi!Aionkin pitää Lulua suurimmaksi osaksi aitauksessa nämä pari viikkoa,vaikka säälittää kun tuntuu että pursuaa jo nyt tosi paljon energiaa,ulkona siis ainakin. Eilen illalla kun olin ulkona niin otin hihnan hetkeksi pois (sentakia kun otin kaulurin pois) niin meinas lähtee kauheeseen juoksu spurttiin ,vähän ehti juosta mut ei paljoa ku huusin heti takaisin Astuu leikatulle jalalle,ei nosta yhtään. Mut se varmaan johtuu noista kipulääkkeistä yms kun ei arista :)

Joo hyvä. Ehdin jo ihmetellä.
Nuo ohjeet, jotka sait lääkäriltä on aivan oikeat. Ennen tikkien poistoa ei tehdä mitään kuntoutuksia eikä jumppaa. Leikkaushaavan täytyy parantua kunnolla.
Tärkeintä on pitää koira aloillaan ja huuhdella haavaa muutaman kerran päivässä suihkuttamalla.

Suosittelen olemaan todella tarkkana, ettei koira pääse hyppelemään ja juoksemaan nyt alkuun. Jos polvi menee pois paikaltaan tai nivelside venähtää, niin jatkossa tulee paljon lisää ongelmia.

Kannattaa nyt perehtyä toipilaan aktivointiin muilla tavoin, kuin lenkkeilemällä ja riekkumalla. Kaikenlainen aivotyö onnistuu hyvin, esim. aktivointilelut, jäljestys (makkarajälkiä tasaisella nurmikolla yms., ei siis kummempaa liikuntaa), temppujen opettaminen (Opeta koira vaikka koskemaan käskystä kuonolla peukaloon, etusormeen, korvaan, varpaaseen, isoon palloon, pieneen muovikippoon tms.), ota koira mukaan erilaisiin ympäristöihin, istukaa vaikka puistossa katselemassa ohikulkijoita tai metsän reunalla nuuskimassa syysilmaa. Tuo koiralle kotiin tutustuttavaksi erilaisia hajuja, käpyjä, vieraiden ihmisten hanskoja, linnunsulkia yms. Opeta koira katsomaan käskystä oikealle, vasemmalle ja eteen. Näissä aktivointitempuissa hyvä apu on naksutin ja paljon temppuja voi opettaa siten, että koira voi maata paikallaan. Koiralle voi antaa isoja ajanvieteluita ja esim.jäädyttää leluja ja nameja isoksi puuhaleluksi (laita tyhjään maitotölkkiin kumileluja esim. Kong, puruluita ja muita herkkuja, täytä vedellä ja pakasta) Sen voi antaa koiralle ulkona nurmikolla tai jonkun vanhan maton päällä. Kumipohjaiset matot on muutenkin hyviä polvileikkauspotilaan alustoina, kun ne ei liu`u pois alta.

Lisäksi olen sitä mieltä, että koira oikeasti kuluttaa älyttömästi energiaa ihan jo paranemiseen. Ei se kärsi, vaikka joutuu olemaan aloillaan kunnes paranee. Kipulääkettä on hyvä antaa, jotta toipumínen onnistuu kunnolla eikä tule lihasjumeja kun koira joutuu jännittämään kipujen takia. Fysioterapian aika on sitten, kun lääkäri on todennut jalan terveeksi ja että leikkaus on onnistunut hyvin.

Ja Blanko: Me ollaan oltu samalla ortopedillä. hän antaa ohjeita sen mukaan, mikä on tarpeen nivelen paranemisen suhteen kussakin tapauksessa. Jos hän toteaa jalan olevan terve niin muuta ei välttämättä sen suhteen tarvitse tehdä. Fysioterapia auttaa lähinnä muihin asioihin, lihaksiston toipumiseen ja koiran kipujen minimoimiseen. Kyseinen ortopedi ei halua ihmisten hössöttävän liikaa koiriensa kanssa ja pelkää omistajien inhimillistävän turhaan. Hän on oikeassa siinä, että parempi antaa koiran elää koiramaista elämää sitten kun jalka on operoitu ja todettu tulleen kuntoon. Koiran kuuluu saada juosta ja haistella vapaasti. Joskus omistaja on liian varovainen ja koiran pää hajoaa varomisen kustannuksella. Samoin jos omistaja stressaa hysteerisesti, niin se vaikuttaa myös koiraan, eikä kumpikaan ole onnellinen. Koiran kanssa kannattaa ottaa rennosti, kaikesta huolimatta. ne elävät tässä hetkessä eivätkä murehdi menneitä tai surkuttele omaa tilaansa. Eikä ihmistenkään kannata ;)

^ Aijaa, jännä kuulla, että ollaan käyty samalla! Mä en kyllä mitenkään olisi voinut noudattaa sen ortopedin ohjeita mitkä saatiin tikkien poistossa kaksi viikkoa leikkauksesta, eli "anna mennä vaan miten koira jaksaa" (no en nyt muista oliko sanamuoto sama, mutta pointti oli tuo). Sitten kysyin kuntoutusohjeita ja ainoa mikä saatiin, oli jalan koukistus ja ojennus parin viikon ajan. Joku olisi ihan oikeasti voinut uskoa noita ohjeita, ja laittaa koiran juoksemaan metsälenkeille...

Vaikka onhan se tietysti hyvä, ettei hössötä liikaa. No kenties tää lääkäri näki musta, että mulla on jonkun verran järkeä päässä enkä anna koiran oikeasti riehua kaksi viikkoa leikkauksesta mielin määrin ja siksi sanoi mulle noin? Ja toisenlaiselle ihmiselle olisi antanut eri ohjeet? Toivottavasti ainakin niin, koska mua vähän kauhistuttaa se, että joku voi ottaa ohjeet ihan kirjaimellisesti.

Muoks. Lisään samaan viestiin:

Nyt käytiin ottamassa vika cartrophen-pistos ja kyselin vähän, että onko mahdollista, että lääke vielä vaikuttaa, vai olisko vaikutusten pitänyt jo näkyä... Lääkäri oli sitä mieltä, että olis jo pitänyt näkyä. Mutta jostain luin, että saattaa mennä pitkäkin aika, että se alkaa vaikuttaa?

Lääkäri myös sanoi, että kannattaisi mennä kuvauttamaan polvet, ettei ole tullut nivelrikkoa. Ei keksinyt muuta syytä jalan hypyyttämiseen. En oikein tiedä tästä, koska tuo lääkäri ei ole ortopedi ja käytiin ottamassa pistokset siellä vain siksi, että se on lähin paikka. Onko muilla kokemusta tällaisesta tilanteesta, eli onko mahdollista (ja todennäköistä) että polveen on tullut sitten nivelrikkoa?

Hankalia nää asiat... En edes tiedä kenelle eläinlääkärille menisin, kun yhdestäkään ei ole tullut vielä sellaista "Jes, toi osaa asiansa loistavasti!" -oloa.

Se ohje minkä sait ortopedilta, on tärkein asia, mikä tehdään polvileikkauksen jälkeen. Eli polvilumpion pitää muovata telauraa ja siksi koukistetaan jalkaa mahdollisimman paljon. Kun luu "hioutuu" siitä tulee varmasti paljon luusärkyä. Tästä on ainakin kertoneet sellaiset ihmiset, joilla on tehty vastaava operaatio, että kivut on älyttömän kovat.
Tämä ortopedi on yleensä ollut sitä mieltä, että vikoja ja sairauksia korjataan ja hoidetaan vasta sitten, kun niitä ilmenee. Eli ihmisten on turha hössöttää etukäteen tuleeko lihasjumeja tai nivelrikkoja. Sitten kun oireita ilmenee, niin on aika mennä lääkäriin ja hoitaa kyseinen vika. Toisaalta ymmärrän tämän mielipiteen.
Minäkin sain ohjeeksi lähteä koiran kanssa metsään ;D Ja muutenkin keskusteltuani ko.ortopedin kanssa paljon ja pitkään, olen oppinut arvostamaan häntä. Hänen tyylinsä on suora ja hän ei tee paljon asioita varmuuden vuoksi. Vähän kuin koiratkin... Minulle hän sanoi, että asiaa kannattaa ajatella siten, että jos ensin hoidetaan koiraa etukäteen varmuuden vuoksi kuukausitolkulla ja sitten se jääkin auton alle, niin missä oli hyöty? Koirat elävät tässä hetkessä ja niin pitäisi ihmistenkin. Eli annetaan koirien olla koiria ja nuuskia syksyistä metsää. Hänestä koiran tulee antaa juosta vapaasti metsissä, kyllä se sitten on aloillaan jos siihen sattuu. Tästä en voi olla ihan samaa mieltä, kun täällä kaupungissa koirat eivät voi olla jatkuvasti vapaana ja mennä oman vointinsa mukaan. Jatkuvasti tulee jotain sellaista vastaan, jota pitää juosta katsomaan ja koira voi unohtaa kivun eikä osaakaan levätä. Mutta periaatteen olen ymmärtänyt.
Tuo hypyttäminen on asia, johon en tässä vaiheessa puuttuisi vielä paljon. Uskon sen olevan lihasmuistijuttu tai sitten koira on oppinut, että kun jalkaa hypyttää, niin välttää sellaisia kipuja, joita aiemmin on kokenut. Varsinkin nuorella koiralla näin käy herkästi.
Nivelrikkoa on voinut jo tulla, mutta en veisi kuville nyt. Ainoastaan, jos tuntuu, että esim.ristiside olisi mennyt poikki, irronnut kiinnityskohdasta tai venähtänyt, niin sitten olisi eri juttu. Toistan taas, että teillä on suhteellisen vähän aikaa leikkauksesta ja luukipua on varmasti vielä pitkään. Kylmä talvi ja liukkaat kelit pahentavat asiaa. Koiran hierominen, kipulääkitys ja lisäravinteet ovat tärkeitä. Jos jatkuvasti on ihan jumissa ja hypyttää, niin vähennä hiukan kuntoutuksen tehoa, eli ei niin raskasta jumppaa eikä liikuntaa. Lihakset on toki tärkeää saada kuntoon, mutta jos luukipu lisääntyy jatkuvan ärsytyksen takia, niin voi sitä hiukan lievittää. Lisää aivotyöskentelyä ja nenänkäyttöä koiralle, niin se saa muuta ajateltavaa.
ja vihjeenä vielä, että kannattaa käyttää koiraa vaikka muutaman kuukauden välein jälkitarkastuksissa sillä ortopedilla, jos vaan välimatka ei ole liian pitkä. Ei hän veloita mitään niistä tutkimuksista ja pysytään sitten ajantasalla onko polvet tiukasti paikallaan. Ja häneltä saa myös vinkkiä siihen , kannattaako polvia kuvata. (Kommentti tosin voi olla, että ota sinä kamera ja kuvaa sitä koiraasi kun se juoksee metsässä, mutta silloin tietää,että kaikki on kunnossa ;D)

^ Voisin kuvitellakin, että se ortopedi sanoisi kuvaamisesta juuri jotain tuollaista.
Ehkä voisin kokeilla myös kipulääkekuuria, kun tota lääkettä jäi runsaasti ja katsoa auttaako lääke... Siitähän voisi päätellä ontuuko jalkaa tottumuksesta vai kivusta.

Meillä on parin tunnin matka tuolle lääkärille, mutta voisin varmaan hänelle soitella, jos tilanne ei tunnu menevän jatkossa yhtään parempaan.

Kiitos kaikista vinkeistä :)

Muoks. Osaisitko muuten sanoa, missä vaiheessa jalan sitten pitäisi olla kunnossa? Leikkauksesta on kohta 4 kuukautta. Mulla on se käsitys, että puolen vuoden kuluessa sen ainakin pitäisi olla kunnossa? Eli missä vaiheessa kannattaisi oikeasti alkaa huolestumaan jos edistymistä ei tapahdu.

Lulun eläinlääkäri sanoi että jalka olisi niinku noin kahden kuukauden päästä terve.mut Lulun vaiva olikin kyllä lievä asteinen. Niin ja en miekään halua olla liian ylivarovainen mutta en kyllä miekään varmaan uskaltais päästää ulos juoksemaan heti 2 viikon päästä leikkauksesta =P Tai siis nojoo kyllä mä sitten oikeastaan uskaltaisin jos eläinlääkäri sanois mulle silleen että voi. Mut mulle sanottiin että pikkuhiljaa lisätään ulkoilun määrää tikkien poiston jälkeen ja luulen että tarkoitti ihan hihnassa aluksi.........