Ohjeet ja säännöt
Takaisin
TERVEYS - Keskiviikkona, 01.02.2017 klo 20:07

Varoitus Suomen eläinlääketieteen sokeasta kohdasta: koiran borrelioosi

punkinperkele

punkinperkele
Viestimäärä: 4

VAROITUS SUOMEN ELäINLääKETIETEEN SOKEASTA... - Keskiviikkona, 01.02.2017 klo 20:07  
+
0
Loggaudin tänne kirjoittaakseni varoituksen sanan omakohtaiseen kokemukseen perustuen. Olemme saaneet oppia kovan hinnan kautta. Niin taloudellisestikin kuin henkisestikin. Perheenjäsenemme, 7-vuotias irlanninsetteri joudutaan lopettamaan. Jos meillä olisi ollut tämä tietämys asioista, mikä meillä nyt on, tämä kriisi olisi ehkä saatettu välttää ja olisimme viettäneet vielä monta hyvää vuotta erinomaisen hyväkuntoisen ja virkeän setterimme kanssa.

Nyt kävi sitten näin ja emme halua varsinaisesti syyttää ketään, emme edes itseämme. Emme ole eläinlääkäreitä, emme ole edes kovin kokeneita koirien suhteen. Emme tienneet paremmin, emme osanneet paremmin.

Se mikä tietysti vetää surulliseksi, on että suomalaiset eläinlääkäritkään eivät vaikuta osaavan paremmin? Ammattilaisen minusta kuitenkin kuuluisi osata.

No, kuten todettua. Syntipukkeja tähän ei syyteltäväksi löydy, eikä niitä tässä haetakkaan.

Toivon, että tämä kirjoitus herättää luonnossa liikkuvia koiranomistajia ajattelemaan ja ehkä välttämään tuloillaan olevan katastrofin oman koiran kanssa. Kirjoitan tämän viestin siksi, että niin kovasti toivoisin, että tällainen viesti olisi saavuttanut minut 2-3 vuotta sitten. Niin että olisin osannut toimia toisin....nyt on myöhäistä. Voin enää kirjoittaa tämän viestin itse...muille neuvoksi...sellaista aikakonetta ei ole, jolla voisin palata ajassa taakse neuvomaan itseäni ja tekemään viisaammin.

Tarina menee näin.

Syksyllä 2016 koiramme vointi huononi yllättäen. Ensimmäiset oirehdinnat koiran voinnissa näimme marraskuussa 2016. Siis sellaiset mistä olemme näin jälkikäteen. varmoja, että ne olivat sitten jo pitkälle edenneen taudin aiheuttamia

Mutta koska koiramme on superterve, sitkeäkin yksilö, hän voi huonosti marraskuussakin vain hyvin lyhyen aikaa ja toipui varsin nopeasti sellaiseen kuntoon ettemme huomanneet mitään. Voipi sanoa että ehkä valitettavasti näin? Marraskuun alun pieni kunnon heikkeminen tuli viikon kestäneiden päivittäisten metsästys/metsälenkkien jälkeen. Naiivisti luulimme sen olevan vain jotain pientä ohimenevää, ehkä liiallista rasitustakin. Päivän levolla koira olikin jo taas ihan oma pirteä itsensä. Luultavasti tässä vaiheessa olisi vielä voinut jotakin tehdä - jos olisi tajunnut. Mutta elinvauriot lienevät olleet jo pitkällä tässä vaiheessa.

Joulukuun puolivälissä sitten tapahtui lopullinen romahdus, josta toipumista ei ole tapahtunut. 1,5 kk on siis mennyt, sitkeä kaverimme taistellut. Verikokeissa todettiin munaisten vajaatoiminta. Koira heittäytyi syömättömäksi, juomattomaksi. Koira kuivui. ELL nesteytti. Epäonneksemme eläinlääkärikin oli enempi perso rahalle kuin kiinnostunut asiallisesta hoidosta. Eturauhasissa todettiin suurentumaa. Sitä rynnättiin "innolla" hoitamaan (siis ELL). Munuaiset toimivat huonosti. Hoidimme kuten munuaisten vajaatoimintaa hoidetaan. ELL touhusi jo jotain virtsatestejä, touhotti Addisonin taudeista ym. Vaikka olemmekin maallikoita, toinen meistä on jonkin verran lääketieteestä käryllä. Tässä vaiheessa ELL rupesi vaikuttamaan asiaansaosaamattomalta tollolta. Päätimme hakea toista mielipidettä. Samalla toinen meistä sai älynväläyksen. Jospa tässä on kyseessä borrelioosi? Yhtä-äkkiä kaikki tuntui täsmäävän.

Googlella löytyi viitteitä samantapaisista tarinoista. Kaikki pienetkin vihjeet, kuten koiran lievä satunnainen ontuminen tai joulukuussa ilmaantunut surkea katse ja "kipeän tassun" nosto. Joka oli kuin avunpyyntö....Sillekin olisi siis selitys. Fyysisesti edelleenkin kohtalaisessa kunnossa oleva koiramme vaan ei suostunut olemaan "borrelioosityyppikankea", "nivelissä turvotusta, arkuutta" ja yada yada ELL-liturgiaa. (Tuota liturgiaa saimme kuulla vaikka ELL:n käsissä oli jo positiivinen testi borrelioosista!)

Sellaista se eläinlääketiede (ja ihmislääketiedekkin) Suomessa on: nämä lisensiaatit lukevat, että 63.92% todennäköisyydellä sinussa pitää olla se joku oire, "muuten se ei ole sitä" (päätellään vuorenvarmasti, wtf?) ja auta armias, jos sinussa satukkaan olemaan tuota tyyppioiretta, niin näiltä putkiaivoilta ei diagnosointi onnistukkaan...Ei auta ulista, että "entäs se 36.08% jolla oiretta ei esiinny mutta silti on tauti - onhan sekin aika paljon, eihän yhtä tautia voi sillä poissulkea vielä". jne tappelua tuulimyllyjä vastaan....sigh.

Mutta mennäänpä takaisin tarinaan:
Oli Uudenvuodenaatto. Edeltävänä iltana, oikeastaan yöllä meille oli tullut tuo "ahaa"-elämys borrelioosista. Nyt piti saada vaan koira testattua jossain ja antibioottihoito käyntiin, jos arvauksemme osui oikeaan. Soitimme tälle ensimmäiselle ELL:lle. Voisimmeko saada borrelioositestin otetuksi, pikana, pronto. Eipä onnistunut. Soitto kaupungineläinlääkärille. Hänkään ei joutanut eikä ollut fasiliteettejakaan ainakaan mihinkään pikaselvittämiseen, mutta häneltä sentään irtosi vinkki: "Jos kerran teidän koirastanne on otettu verta jonnekin analysoitavaksi, niin se veri saattaa vielä olla siellä säilössä - ja sille seeruminäytteelle voidaan tehdä lisää testejä, kysykääpä siltä ELL-ykköseltä". No, mepä sitten kysymään, että "onnistuuko" (meilillä). Vastaus tulee viiveellä, että "onnistuu, verta on labrassa tallessa, otetaanko borre-vasta-aineet" (No kiva ettei tämä ELL osannut ITSE moista asiaa ehdottaa alunperin....tässä tuhraantui 1 vrk vaikka eipä sillä varmaan mitään merkitystä ollut asiankulkuun enää, onpahan vain kyseisen ELL:n toiminnan "laadun" mestarinmerkki)

Olimme matkalla uudenvuodenviettoon sukulaisiin. Päätimme piipahtaa ison kaupungin isoissa resursseissa. Joita ei omasta pikku kylästämme löydy. Kuten konsultoida päivystävää ELL:ää yksityisasemalla eläinsairaaloineen kaikkineen, borrelioosi pikatestikin selvisi odottaessa. Taksa tosin 2x normaali, jo valmiiksi ihanan kallis muuttuu sairaan kalliiksi. Mutta mitäpä sitä ei perheenjäsenen eteen tekisi. Kun toivonkipinä on syttynyt, että "ehkä tämä tästä vielä jos tämä on sitä ja saadaan mikrobihoito käyntiin, ehkä munuaiset elpyy". Ihminen on toiveikas otus.

Tällä kertaa otimme itse ohjat käsiin. Verta otettiin kaksi seerumiputkiloa samalla neulanpistolla (kas kun tuotakaan ei asemilla osata spontaanisti ehdottaa?).

Miksi kaksi putkea? Siksi, että ekaan putkiloon tehtiin ns. pikatesti borrelioosista. Se osoittaa, että onko vasta-aineita - eli ainakin joskus on tauti saatu. Mutta ei välttämättä kerro, onko tartunta vielä päällä. Sellaista varten pitää ottaa C6 kvantitatiivinen testi. Joka analysoidaan Saksassa. Sitä ei saa pikana. Se kestää. Mutta se taas kertoo vuorenvarmasti, että onko tauti aktiivista borrelioosia vaiko ei. Me nälkäiset matkamiehet maan lähdimme syömään kaupungin yöhön. Pikatestiin menisi tunti. Sitten puhelin soi: POSITIIVINEN.

Vihdoinkin siis saimme edes jonkin järkevän selityksen asioihin. Mitenkä perusterve setteri nyt yhtä-äkkiä sairastuu ja munuaisten toimintakyky suorastaan romahtaa. Nyt kun olimme olleet niin fiksuja, että toinen putkilokin oli valmiina ja sentrifugoitu, ei tarvinnut kuin mennä asemalle hakemaan eläinlääkäriltä antibioottiresepti. Verta ei tarviinnut enää ottaa. Pyysimme myös pistämään penisilliiniä ekan pistoksen, jotta hoito lähtisi vauhdikkaasti käyntiin. Muuten 30 vrk tetrasykliiniä on pätevä hoito pitkälle ehtineeseen borrelioosiin. Ainakin ensivaiheessa. Voi olla, ettei se riitä vielä häätämään tautia, mutta sillä voi ainakin aloitta.

Kroonistuessaan borrelioosi menee muuten luihin ja ytimiin asti...kaivautuu hermosoluihinkin piiloon. Eikä ole välttämättä helppo ruotia pois. Jännä dilemma: Ihmislääketieteessä ollaan supervarmoja, että borrelioosin kroonista muotoa ei ole. Ainakin iso osa "käypä hoito" lääkäreistä on siitä kovinkin varmoja. Muutama lääkäri tosin ei ole vaan hoitaa kroonistunutta borrelioosia epäkonventionaalisin keinoin. Eläinlääketieteessä - ainakin Yhdysvalloissa, joissa tästä salakavalasta koirataudista on paras tietämys - tuntuu olevan täysin päinvastainen käsitys! Krooninen borrelioosi tunnustetaan ja sitä pidetään vaikeana, jopa mahdottomana täysin ruotia pois! Eikös ole jännä mielipiteiden ero!

No Suomen eläinlääkäreiden kanssa tästä aiheesta on harvinaisen helppo keskustella. Keskustelu kun kuivahtaa alta aikayksikön. Heidän "tutkakuvassaan" kun koko borrelioosia:

a) ei ole, edes akuuttina versiona :)

b) jos onkin, se ei aiheuta koskaan mitään koirissa :)

c) jos joskus aiheuttaakin jonkin taudinpoikasen, niin paranee about itsestään

d) lopulta kun eteen tuodaan borrelioosilla munuaistuhottu koira niin saattavat ehkä jotain käsittää tai voivotella, että "tämä on harvinaista blaa blaa"

No on kait harvinaista. Varsinkin jos ei edes tunnusta taudin olemassaoloa, saati sitten tutki ikuna vikuna mitään? Ei meilläkään olisi tutkittu, ellemme olisi olleet itse skarpimpia, nohevia. Hyvässä lykyssä koira olisi mennyt hautaan ilman että juurisyy olisi meille koskaan selvinnyt. Jälleen olisi tullut yksi risti lisää koirien lokikirjaan: "ne nyt vaan koirilla lopettaa ne munaiset nix nax toimintansa ja hellurei".

Ei meidän tapauksessa ainakaan. Sille munuaisten kuoleentumiselle löytyi aivan pätevä, patologinen peruste!

Kuinka moni eläinlääkäri tutkituttaa munuaissairaan koiraan borrelioosit? Tuskin kukaan Suomessa? Eipä ihme jos ei tietämyskään lisäänny ja koirien munuaisten selittämättömiä toiminnanlopettamisia pidetään liki alan "normina", jolle vaan olkapäitä kohotellaan että "tämmöistä sattuu"?

Mekin nimittäin saimme väitellä kaupungineläinlääkärin kanssa aiheesta uudenvuodenaattona. Ensin hänen mielestään alueella "ei esiinny punkkeja" (esiintyypäs, on esiintynyt vuosikymmeniä jo). Kun saavutettiin jonkinlainen konsensus siitä, että "kyllä niitä piruja on", niin alkoi vänkäys, "no borrelioosia ei alueella ole". Sitäkin on. Ihan todistetusti Ylenkin arkistoista löytyy pahasti invalidoisoitunut mies, jota ei vuosiin osattu hoitaa kun tämän borrelioosia ei löydetty. Kun se ei ihmislääkäreidenkään tutkakuvassa täällä päin ole. "Kun ei ole punkkia ja jos onkin ei ole borrelioosia nönönönönö". Kiva väitellä näistä pässinpäiden kanssa. Ihmiskeskussairaalassa jäi miehen borrelioosi tunnistamatta. Sattumalta mies joutui vuosien neurologisten oireiden ym. kärsimisen jälkeen sairaalaan keuhkokuumeen vuoksi - ja häntä hoidetiin antibiootilla - ja mikä ihmeellistä miehen neurologiset vaivatkin rupesivat paremaan! No, tämä on nyt sivuseikka, mutta kertoopahan vain kuinka mielikuvituksetonta porukkaa lääkärit voivat olla.

Ikäänkuin nykyajan ihmiset tai koirat istuisivat "perse penkissä" yhdellä paikkakunnalla ikänsä?? Mikä ihmeen argumentti se nyt ylipäänsä on, että "jollakin paikkakunnalla jotakin ei jonkun mielestä ole"? Ei ihmiset ole mitään puita, jotka on juurista kiinni maassa!

Nykyajan ihmiset liikkuvat. PALJON. Ainakin me liikumme. Toinen on toisesta päästä Suomea kotoisin. Rannikolta. Punkkien high-risk alueelta. Siellä käymme ainakin pari kertaa vuodessa ja kesää nautiskellaan siellä. Jos ei punkkeja ja niiden tauteja muuten saa, niin sieltä ainakin on saatu! Ketään ei edes kiinnostanut kysyä tuollaista mahdollisuutta! No, taudin diagnoosin löysimmekin me itse, eivät eläinlääkärit.

On meillä ollut punkkipannat, turkkisyynit joka ilta sun muut konstit käytössä. Punkkeja myös löytyy, varsinkin rannikolla oleskellessa. Paljon. Sille ei voi mitään. On käytetty sivelyliuostakin (permetriini) Nuo pirut tuntuvat silti iskevän kiinni kuin sika limppuun. Vaikka sitten kuolisivätkin koiran nahkaan kärsä kiinni...siltä ainakin tuntuu. Kamikaze punkkeja. Varmaan ehtivät pirut oksemaankin sisuksensa koiraan ennen kuolemistaan permitriiniin. Siinähän sen borrelioosinkin jo saa vaikka kuinka olisi myrkyt turkissa.

No ei mennä tuohon aiheeseen enempää. Torjuntasektorilla ei siis olisi ollut juuri mitään lisää mielestämme tehtävissä. Mutta mitä meidän olisi PITÄNYT tehdä toisin?

Nyt tiedämme sen. Tässä neuvot muille, varsinkin jos koiranne altistuu punkeille tai muuten epäilette borrelioosia. Tai haluatte vain pitää hyvää huolta koirastanne. Neuvot perustuvat jenkkieläinlääkäreiden neuvoihin useammasta eri lähteestä:

1. Suojaa koirasi punkeilta
2. Borrelioosirokotetta (sellainen löytyy koirille) voi harkita. Tähän oli joku rokotemerkkikin, joka oli koirien borrelioosiin perehtyneen jenkki-ELL:n mielestä paras - hän kykeni perustelemaan asian. En nyt musta nimeä. Voin kaivaa jos joku kaipaa nimeä.
3. Joka vuosi, kesän lopuksi, syksyllä - tai metsästyskauden lopuksi - otata koirastasi ns. terveystestit - pieni verenkuva esim. ja vaikkapa munuaispaketti. Jos et raski noita ottaa, ota nyt kuitenkin ainakin borrelioosin VASTA-AINEET. Maksaa muutaman kympin rahaa. Jos borrelioosin vasta-aineet näyttää positiivista, pyydä antibioottikuuri. (Voit otattaa kalliin C6 paneelinkin mutta eka kerralla se ei ole aivan must)
4. Seuraavina vuosina - kun koirasi on kerran borrelioosipositiiviseksi todettu - viisain taktiikka lienee pyytää aina C6 paneeli suoraan. Se kertoo, onko saatu uusia tartuntoja. Jos C6 paneeli näyttää yli viitearvojen --> antibiootit kehiin ja kontrolli C6 paneeli muutaman kuukauden päähän kuurin loppumisesta.

Borrelioosin voi välttää simppelillä antibioottikuurilla. Oli jenkkieläinlääkäreillä muitakin, aika näppäriä neuvoja. Tiedä sitten kestääkö niitä täällä Suomessa esittää? Varmaan liian radikaalia?

Jos välttää borrelioosin, voipi välttyä munuaistaudiltakin. Montakohan koirien selittämätöntä munuaistautia onkin kroonistuneen borrelioosin aiheuttamaa?

Borrelioosi voi toki aiheuttaa muutakin paskaa koirallesi kuten ontumista, "reuman" tapaisia oireita, ruokahaluttomuutta ja vaikka mitä. Hermostollisista oireista ja oudosta käytöksestä alkaen. Mutta munuaisten tuhoutuminen on toki fataalia. Sen jälkeen se on koiran menoa. Valitettavasti.

Borrelioosi voi sitten jyllätä hitaasti taustalla perusterveen oloisessa koirassa vuosikausia. Mekin epäilemmä tänä päivänä, että koirassamme taisi olla borrelioosi ehkä jo 1,5-2,5 vuotta sitten saatuna. Talvella sitä taatusti olla saatu mistään. Se on aikaisintaan saatu viime kesänä tai syksyllä. Mutta on se voitu saada 1,5 tai 2,5 sitten eli toissakesänä tai sitä edeltävänä kesänä jo! Tiettyjä outouksia - nyt näin jälkikäteen analysoituna - mielestämme havaitsimme jo tuolloin. Mutta ne olivat toki niin vähäisiä, että ne näyttävät päivänselviltä nyt vasta jälkikäteen. Hoitoon tuskin kukaan osaa niiden perusteella koiraansa viedä eikä antibioottikuuri epämääräisten "hiljaisten vihjeiden" perusteella ole toki eettistäkään. Vasta-aineet pitää verestä näkyä ennenkuin antibiootteja on perusteltua antaa.

Koiran munuaiset muuten taitavat borrelioosissa tuhoutua kierolla mekanismilla. Se ei liene basilli itse, joka ne munuaiset tuhoaa, vaan koiran oma immuunipuolustus. Mitä voimakkaampi, terveempi yksilö - sitä parempi immuunipuolustus ja voimakkaampi reaktio koiran elimistön taholta yrittää häätää bakteeripirulainen pois. Se vaan ei tunnu 99% tapauksista onnistuvan koiran omilla konsteilla. Tässäkin kohtaa Suomen eläinlääketiede taitaa levittää harhaoppia? Mutta hyväkuntoisen koiran voimakas immuunivaste kehittää niin paljon vasta-aineita, että munuaisetkin tukkeentuvat. Ja tuhoutuvat. Koiran elimistön oman immuunivasteen vuoksi! Paradoksaalista suorastaan. Varmaa tietoa tämä ei toki ole, mutta erään kokeneen jenkki-ELL:n käsitys mekanismista. Parempaakaan selitystä ei liene kenelläkään tarjota?

Lopuksi knoppitietoa eläinkokeiden tuloksista. On sitä kokeiltukin koirilla, mitenkä tehokkaimmin hoitaa borrelioosia. Mikä antibiootti toimisi parhaiten. Kuvitelkaapa tämä: kasa koiria altistettiin eläinlääketieteelllisellle kokeelle. Borrelioosia varmuudella kantavien punkkien (!) annettiin pistää koiria useampi kerta. Siis tartutuskin hoidettiin al naturell, punkilla ei injektioneulalla! Jokikinen koira sai borrelioosin. Eikä parantunut siitä itsestään ilman antimikrobilääkitystä! JOKAIKINEN!

Kuka vielä väittää, että koirat eivät voi saada borrelioosia?

Ainoa mistä on epävarmuutta, on mitä paskaa SINUN koirasi kokee tuon pirullisen spirokeetta bakteerin aiheuttamana. Joiltain lähtee henki, toisilta näkö, eräät kärsivät "reumasta" ja mikä mistäkin. Joku ehkä selviää varsin vähäisinkin vaivoin. Yhtäkaikki, ystäväsi elimistössä jyllää salakavala pirulainen. Antibiootilla siitä pääsisi eroonkin. Miksei Suomessa osata olla tätä mieltä?
(Viestiä on muokattu keskiviikkona, 01.02.2017 klo 22:25)

punkinperkele

punkinperkele
Viestimäärä: 4

VS: VAROITUS SUOMEN ELäINLääKETIETEEN SOKEASTA... - Keskiviikkona, 01.02.2017 klo 20:23  
+
0
Tämä oli yksi silmiä avaava google-löytö siinä vaiheessa kun olimme itse ruvenneet epäilemään, että "voisko tää olla sitä" - ja surffailimme hakemassa uskonvahvistusta:

http://yle.fi/uutiset/3-8233420

Tuon Ylen uutisen lukemisen jälkeen olimme sitten jo 90% varmoja. Siis ennen ensimmäistäkään verikoetulosta. Viiletimme tukka putkella ison kaupungin eläinlääkäripäivystykseen teettämään borrelioosin pikatestiä. Joka olis siis positivinen kuten yllä kerroin.

Valitettavasti tämä ei enää koiraamme auttanut. Mutta tiedämmepähän ainakin mikä koiramme vei ennenaikaisesti hautaan.

Toivottavasti tästä oli/on/tulee olemaan koiranomistajille apua. Kysykää, jos haluatte tietää jotain. En lue tätä palstaa säännöllisesti ja kohta ei ole koiraakaan..miksipä lukisin

:-(

Koitan kuitenkin muistaa käydä vilkaisemassa vaikka viikon päästä onko tullut kysymyksiä.
(Viestiä on muokattu keskiviikkona, 01.02.2017 klo 22:26)

emmausa0106

emmausa0106
Viestimäärä: 7

VS: VAROITUS SUOMEN ELäINLääKETIETEEN SOKEASTA... - Perjantaina, 18.08.2023 klo 01:32  
+
0
I believe that with the information you share, it will bring a lot of value to the readers and I hope that they will absorb the good and useful things. aa route planner

 
Ohjeet ja säännöt
Takaisin
KESKUSTELUN TILASTOJA:Kpl:
Rekisteröityneitä käyttäjiä28097
Moderaattoreita16
Viestiketjuja yhteensä6266
Viestejä yhteensä545432
Uudet käyttäjät tänään0
Viestiketjuja aloitettu tänään0
Viestejä kirjoitettu tänään1
Aktiivisimman kirjoittajan nimimerkkiSipulu
Peukkuja ylös265761
(Tilastot päivitetty viimeksi 29.03.2024 klo 08:30)