Kasvattajat Pentuilmoitukset Rodun kuvat kuvagalleriassa

Amerikanstaffordshirenterrieri

Amstaffi on toiminnan koira: se haluaa olla mukana ja osallistua kaikkeen mihin isäntänsäkin. Kaiken minkä amstaffi tekee, se tekee tunteella ja "sata lasissa". Niin pusujen antamisen kuin treenaamisenkin.

wonderworker diamond face(Andy) Ystävykset Chirpy dame rainclower "Ronja" Aapo topakkana(pitbull) Kennel Wonderworker Amstaffit Daemona ja Wilma

Historia

Amstaffin alkuhistoria on perusteeltaan samanlainen kuin staffilla. 1800 –luvun puolessa välissä Englannista ja Irlannista lähtöisin olevat siirtolaiset tulivat Amerikkaan koirineen. Mm. tunnetun "Cocneyn", Charlie Lloydin, isokokoiset staffit, Paddy ja Pilot, vaikuttivat suuresti amerikkalaisenkannan kehitykseen. Rotua jalostettiin lisäämällä painoa sekä kokoa jalompaan ja toimivampaan suuntaan. Samalla haluttiin säilyttää luonteen lujuus ja terävyys. Myös työominaisuuksia korostettiin. Rajaseudulla asuvat uudisasukkaat saivat amstaffista hyvän farmikoiran, joka osallistui niin farmin vahtimiseen kuin villisian metsästykseenkin. Tuohon aikaan vedonlyönti oli suuressa suosiossa ja amstaffeja käytettiin koiratappeluareenoilla. Typistämällä korvat estettiin niiden repeytymiset tappeluissa. 1800 ja 1900 –luvun vaihteessa koiratappelut kiellettiin yleisesti USA:ssa. Kuitenkin viime vuosisadan alussa ja valitettavasti vielä nykyäänkin koiria käytetään laittomissa koiratappeluissa.

Vuonna 1936 Amerikan Kennellitto (AKC) hyväksyi rotumääritelmän ja rotu sai nimekseen Staffordshire Terrier, joten valvottu kasvatustyö pääsi alkamaan. Rodun nimeä selkeytettiin 1970 –luvun alkupuolella liittämällä nimen eteen sana American.

Suomeen ensimmäinen amstaffi tuli vuonna 1985, narttu Rachel Vom Simba-Camp, Saksasta, tuoja ja omistaja Mela Ekman, kennel Dinah-Mite. Suomen kennellitto – Finska Kennelklubben (SKL-FKK) hyväksyi rotumääritelmän vuonna 1986 ja rodulle osoitettiin rotujärjestöksi SBTY ry. Vuonna 1986 Mela Ekman toi myös uroksen Mela's Sam, USA:sta. Ensimmäinen amstaffipentue syntyi vuonna 1987 Dinah-Mite D-pentue ja tästä alkoi amstaffikannan kasvatus Suomessa. Nykyään amstaffeja rekisteröidään n. 40 – 60 kpl vuodessa. Kokonaisrekisteröintimäärä oli vuoden 2002 lopussa 338 kpl.

Nykyinen käyttötarkoitus

Amstaffi ei ole kova haukkumaan. Se on kuitenkin reviiritietoinen koira, joka ilmaisee napakasti vieraat. Se ottaa vieraat riemuiten vastaan, mutta tervehdittyään jää usein sivummalle tarkkailemaan tilannetta.

Esivanhemmiltaan amstaffi on perinyt yleensä pelottoman ja urhean luonteen sekä suuren kunnioituksen ihmistä kohtaan. Amstaffin tulee olla luonteeltaan avoin ja aktiivinen, ei kyräilevä tai salakavala. Amstaffilla kuuluu myös olla hyvä hermorakenne ja kova kivunsietokynnys. Nämä ominaisuudet tekevätkin amstaffista hyvän lapsiperheen koiran. Amstaffilla on kokoonsa nähden mahtavat voimat, joten se ei sovellu missään tilanteessa perheen pienempien ulkoilutettavaksi.

Urokset saattavat olla kovaluonteisia ja dominoivia, kun taas nartut pyrkivät saamaan päämäärään oveluudella. Amstaffin omistajan on hyvä perehtyä koiran käyttäytymiseen sekä rodun historiaan ymmärtääkseen koiransa motivaatioita toimia erilaisissa tilanteissa.

Amstaffin toimintakyky ja halua tehdä työtä yhdessä isäntänsä kanssa tulisi hyödyntää hakeutumalla johonkin ohjattuun harrastustoimintaan. Amstaffi ei ole tyypillinen palveluskoirarotu, joka tekee "kaiken" pyydetyn. Amstaffi täytyy motivoida hyvin harjoitukseen, muuten se kyllästyy eikä koe mitään tarvetta toteuttaa isäntänsä pyyntöjä. Amstaffin koulutus vaatii siis pitkää pinnaa, mielikuvitusta sekä huumorintajua.

Amstaffit tykkäävät käyttää leukavoimiaan ja jos et saa sitä henkisesti väsytettyä, niin se saattaa purkaa turhautumisensa kodin irtaimistoon. Muistathan kuitenkin, että myös koirat tarvitsevat lepopäivänsä palautuakseen niin fyysisestä kuin psyykkisestä rasituksesta.

Vielä sananen aggressiosta: rotujamme on jo vuosisadan ajan jalostettu perhe- ja näyttelykoiraksi karsimalla rodun halukkuutta ottaa mittaa saman sukupuolen laji-kumppaneistaan. Tosiasia kuitenkin vielä nykyäänkin on, että amstaffi saattaa aikuisena osoittaa aggressiivisuutta muita saman sukupuolen edustajia kohtaan. Tätä piirrettä voi tehokkaasti hillitä, mikäli koira saa pienestä pitäen oikeita käyttäytymismalleja, ts. se ei näe muiden koirien tappelevan eikä se joudu itse hyökkäyksen kohteeksi. Omistajan kannattaa panostaa pentuajan positiivisiin sosiaalisiin kontakteihin, sillä jo yksi huono kokemus saattaa laukaista aikuisena koira-aggressiivisuuden.

Amstaffi on oiva koira aikuiselle, aktiiviselle ja paljon ulkoilevalle ihmiselle. Amstaffi ei välttämättä sovellu ulkoilutettavaksi koirapuistoissa. Vaikka se itse olisikin sosiaalinen, se voi kuitenkin ottaa haasteen vastaan. Jälki voi olla tällöin todella ilkeän näköistä ja vaikutukset koiran luonteeseen lopunikäiset. Muistathan; amstaffi on kokoonsa nähden voimakas koira, joka täytyy aina ja joka paikassa olla omistajansa hallinnassa!

Narttupentu on yleensä luonteeltaan sopeutuvaisempi ja pehmeämpi kuin uros. Nartun ensimmäinen juoksu alkaa n. 6-7 kk:n iässä ja tulee kaksi kertaa vuodessa nartun elämän loppuun saakka. Narttu kannattaa steriloida, mikäli sillä ei aiota teettää pentuja. Se helpottaa nartun ja koko perheen elämää. Sterilointi ei ole este näyttelyharrastukselle. Nartun terveys ei myöskään kärsi millään tavoin vaikka sillä ei teetetäkään koskaan pentuja.

Urospentu on luonteeltaan itsenäisempi, itsepäisempi ja tasaisempi kuin narttu. Uros alkaa nostaa jalkaansa eli merkkailemaan 6-12 kk:n iässä. Samoihin aikoihin se huomaa, että koiria on kahta eri sukupuolta. Se alkaa myös kiinnostumaan narttujen hajuista. Uroksesi saattaa kuuroutua täysin käskyillesi, mikäli se haistaa juoksuaikaisen nartun lähettyvillä. Ensimmäinen uhma- tai murrosikä voi tulla 8-10 kk:n iässä. Koirasi kuulo tuntuu huonontuvan käskyillesi, jotka eivät sitä miellytä. Se voi haluta kokeilla voimiaan, pääasiallisesti henkisesti, ihmisiin ja voi osoittaa halukkuutta tapella muiden urosten kanssa. Tässä iässä ei saa antaa periksi temppuilevalle urokselle. Sille näytetään "kaapin paikka" jos se yrittää alistaa perheenjäseniä.

Kun uhmaikäinen pentu on määrätietoisella kasvatuksella saatu aisoihin, on uroskin sävyisä ja rauhallinen aikuisena. Siitä saattaa kuitenkin aikuisena tulla sietämätön terroristi, jos se on pentuna saanut liiaksi omaa tahtoaan läpi. Seuraava uhmavaihe saattaa tulla noin kahden vuoden iässä. Tästä selviää jo helpommin, jos ensimmäiseen uhmaikään on reagoitu tarpeeksi jämäkästi. Uhmaiän voimakkuuteen vaikuttaa myös hyvin paljon koiran luonne. Narttujen ja pehmeiden urosten uhmaiät ovat usein lievempiä.

FCI -ryhmä

Rotu kuuluu FCI-ryhmään FCI 3 eli Terrierit.

Tämän esittelyn laatija:

Rotuesittelyn on laatinut Suomen Amerikanstaffordshirenterrieriyhdistys ry.