Bostoninterrieri

Historia ja alkuperä

Bostoninterrieri kehittyi Yhdysvalloissa Bostonin kaupungissa 1800-luvun loppupuolella bulldoggityyppisten koirien ja nykyään sukupuuttoon kuolleen valkoisen englanninterrierin risteytyksistä. Rodun kantaisänä pidetään Robert C. Hooperin tiikerijuovaista Judge-urosta, joka painoi noin 14,5 kiloa. Siitä ja Edward Burnettin valkoisesta, noin 9-kiloisesta Gyp-nartusta lähti linja, josta nykyinen bostoninterrieri on pääosin peräisin.

Alkuvaiheessa koirat olivat nykyistä selvästi kookkaampia, ja niitä käytettiin myös koiratappeluihin. Jalostus suuntautui kuitenkin nopeasti pienempään, ystävälliseen seurakoiraan. American Kennel Club hyväksyi rodun vuonna 1893, ja samana vuonna vakiintui nimi Boston Terrier. Nimestään huolimatta rotu ei ole varsinainen terrieri, vaan FCI luokittelee sen seura- ja kääpiökoirien ryhmään pienten molossityyppisten koirien alaryhmään.

Suomeen ensimmäinen bostoninterrieri saapui vuonna 1955, kun Jaakko Meurman toi maahan Maid Mariam Of Torly -nimisen nartun, kutsumanimeltään Maussi. Vanhin tunnettu suomalainen rekisterinumero SF02392/55 saattaa olla sen. Suomalaiset rekisteritiedot ovat säilyneet vasta vuodesta 1960 alkaen, joten rodun varhaisvaiheista Suomessa tiedetään vähän.

Ulkonäkö ja koko

Bostoninterrieri on tiivis, lyhytrunkoinen ja sopusuhtainen pieni koira, jonka runko on lähes neliömäinen. Rotumääritelmä ei anna säkäkorkeudelle rajoja, vaan koko määritellään kolmena painoluokkana: alle 6,8 kg, 6,8–9 kg ja 9–11,35 kg. Säkäkorkeus asettuu käytännössä noin 38–43 senttiin. Urokset ovat usein hieman narttuja järeämpiä, mutta kaikissa painoluokissa tavoitteena on sama ulkomuoto.

Pää on neliömäinen, ja kallo on päältä tasainen eikä siinä ole ryppyjä. Kuono on lyhyt, leveä ja syvä, ja rotumääritelmän mukaan sen pituus on noin kolmannes kallon pituudesta. Silmät ovat suuret, pyöreät ja tummat, ja ne ovat kaukana toisistaan. Korvat ovat pienet ja pystyt; korvien typistys on Suomessa kielletty. Häntä on luonnostaan lyhyt, suora tai kierteinen, ja typistetty häntä on hylkäävä virhe.

Turkki ja värit

Turkki on lyhyt, sileä, kiiltävä ja hienorakenteinen. Rotumääritelmä tuntee kolme väriä, joissa kaikissa on oltava symmetriset valkoiset merkit.

• Värit: tiikerijuovainen, sinetinvärinen (musta, jossa punertava sävy näkyy valossa) tai musta.
• Pakolliset valkoiset merkit: valkoinen kuono, piirto silmien välissä ja valkoinen rinta.
• Toivotut merkit: valkoinen kaulus, valkoiset etujalat ja takajalat kintereistä alaspäin.
• Hylkäävät virheet: muun muassa lihanvärinen kirsu, kokonaan tai osittain siniset silmät, yksivärinen koira ilman vaadittuja valkoisia merkkejä sekä harmaa tai maksanruskea väri.
• Rakenteen virheet: ahtaat sieraimet ja liiallinen silmänvalkuaisen näkyminen mainitaan rotumääritelmässä virheinä.

Luonne ja käyttäytyminen

Bostoninterrierin luonne

Bostoninterrieri on ystävällinen, eloisa ja ihmisrakas seurakoira, joka haluaa olla mukana perheen arjessa. Se on usein hauska ja leikkisä, mutta osaa myös rauhoittua sohvalle. Suomessa luonnetestatuista koirista suurin osa on ollut toimintakyvyltään ja temperamentiltaan vilkkaita, hermorakenteeltaan hieman levottomia, avoimia ihmisiä kohtaan ja laukausvarmoja. Aggressiivisuus ja liiallinen arkuus ovat rotumääritelmässä hylkääviä virheitä.

Perhe ja lapset

Bostoninterrieri on yleensä erinomainen lapsiperheen koira: se on tarpeeksi tukeva leikkeihin mutta tarpeeksi pieni kulkemaan mukana kaikkialla. Lasten kanssa kannattaa huolehtia siitä, että koira saa levätä rauhassa ja ettei sitä riehuteta kuumalla säällä, sillä lyhytkuonoinen koira ylikuumenee helposti.

Vieraat ihmiset ja muut koirat

Vieraisiin ihmisiin bostoninterrieri suhtautuu tavallisesti avoimesti ja iloisesti. Muiden koirien kanssa se tulee yleensä toimeen, mutta osa yksilöistä, etenkin uroksista, voi olla toisille uroksille nokkava. Lyhytkuonoisen koiran ilmeitä ja ääntelyä, kuten korinaa ja tuhinaa, muut koirat voivat joskus tulkita väärin, joten koirakontakteja kannattaa harjoitella pennusta asti.

Vahtiminen ja haukku

Rotu haukkuu yleensä vähän. Se voi ilmoittaa ovikellosta, mutta vahtikoiraksi siitä ei ole. Bostoninterrieri ääntelee kuitenkin muutenkin: monet kuorsaavat, tuhisevat ja röhkivät, mikä on osittain rodun rakenteen seurausta. Kova ja jatkuva kuorsaus ei ole normaalia, vaan se voi kertoa ahtaista hengitysteistä.

Koulutus ja harrastukset

Bostoninterrieri on fiksu ja yhteistyöhaluinen, ja se oppii parhaiten lyhyissä, iloisissa harjoituksissa ruokapalkalla. Joskus siinä näkyy pieni itsepäisyys, joten johdonmukaisuus ja kärsivällisyys ovat tarpeen. Kova käsittely ja pitkät toistosarjat syövät motivaatiota nopeasti. Sisäsiisteys voi viedä jonkin aikaa, etenkin kylmällä ja sateisella säällä, jolloin moni bostoni ei haluaisi lähteä ulos ollenkaan.

Hihnakäytöksessä valjaat ovat kaulapantaa parempi valinta, koska pannan paine kaulalla vaikeuttaa lyhytkuonoisen koiran hengitystä. Sosiaalistamisessa tärkeintä on totuttaa pentu rauhallisesti erilaisiin ihmisiin, koiriin ja paikkoihin sekä käsittelyyn, kuten silmien, korvien ja kynsien tarkasteluun.

Harrastukset Suomessa

Agility on bostoninterriereiden suosituin kilpailulaji Suomessa, ja ensimmäinen suomalainen agilityvalio palkittiin vuonna 2006. Rally-tokossa rodun koiria kilpailee vuosittain parisenkymmentä, ja nosework on kasvattanut suosiotaan. Tokossa bostoneita nähdään vähän. Harrastuksissa on aina muistettava rodun hengitys: harjoitukset pidetään lyhyinä, ja lämpimällä säällä treenit siirretään aamuun ja iltaan tai jätetään väliin.

Liikunta, aktivointi ja turkinhoito

Liikunta aikuisena ja pentuna

Aikuinen bostoninterrieri tarvitsee noin 1–1,5 tuntia liikuntaa päivässä, esimerkiksi pari kävelylenkkiä ja leikkiä. Hyväkuntoinen ja hyvin hengittävä bostoni jaksaa yllättävän pitkiäkin retkiä viileällä säällä. Liikunnan määrää kannattaa säätää koiran hengityksen ja sään mukaan, ja jos koira alkaa korista, jäädä jälkeen tai hengittää suu auki raskaasti, on aika pysähtyä. Pennun liikunta on lyhyitä ulkoiluja ja vapaata leikkiä.

Aktivointi

Nenätyöskentely, aktivointilelut, temppujen opettelu ja namien etsiminen väsyttävät bostonia ilman, että hengitys joutuu koetukselle. Niistä on hyötyä etenkin helteellä ja kovilla pakkasilla, kun pitkät lenkit eivät ole mahdollisia.

Turkin, silmien ja ihon hoito

Lyhyt turkki on erittäin helppohoitoinen: kumiharja tai hoitokinnas kerran viikossa riittää, ja pesu tarvitaan vain likaantuessa. Karvaa lähtee vähän. Suuret silmät tarkistetaan päivittäin, sillä ne ovat alttiita roskille ja naarmuille; silmän punoitus, siristely tai vuotaminen on syy hakeutua eläinlääkäriin heti. Mahdolliset kuonon ihopoimut pidetään puhtaina ja kuivina. Kynnet leikataan säännöllisesti ja hampaat harjataan, koska lyhyessä leuassa hampaat ovat ahtaasti.

Ruokinta ja painonhallinta

Hoikkana pysyminen on bostoninterrierille tärkeää, sillä ylipaino pahentaa hengitysvaikeuksia ja heikentää lämmönsietoa. Kylkiluiden pitää tuntua helposti, ja vyötärön näkyä ylhäältä katsottuna. Herkut lasketaan osaksi päivän annosta. Lisää ruokinnasta on koiran ruokinnan oppaassa.

Terveys ja elinikä

Bostoninterrierin keskimääräinen elinikä on noin 11–13 vuotta. Rodun terveyden suurimmat kysymykset liittyvät lyhytkuonoisuuteen, suuriin silmiin, polviin, selkärankaan ja synnytyksiin. Rotu on kuitenkin monella mittarilla terveempi kuin muut lyhytkuonoiset seurakoirat, ja suunta riippuu siitä, kuinka johdonmukaisesti jalostuksessa vältetään ääripiirteitä.

Lyhytkuonoisuus ja BOAS

BOAS (brachycephalic obstructive airway syndrome) on lyhytkuonoisten koirien ylempien hengitysteiden ahtautumaoireyhtymä. Siinä ahtaat sieraimet, liian pitkä ja paksu pehmeä kitalaki ja ahdas nielu vaikeuttavat ilman kulkua. Oireita ovat korina, kuorsaus, huono rasituksen- ja lämmönsieto, nielemisvaikeudet, oksentelu ja vaikeissa tapauksissa hengityskatkokset unessa tai kollapsi. BOAS heikentää myös lämmönsäätelyä, koska koira jäähdyttää itseään pääasiassa läähättämällä.

Cambridgen yliopiston tutkimuksessa (2024) arvioitiin 104 bostoninterrierin hengitys. Koirista 37,5 % oli täysin oireettomia (BOAS-aste 0), 35,6 %:lla oli lieviä oireita (aste 1) ja noin 27 %:lla kliinisesti merkittävä BOAS (asteet 2–3). Oireettomia koiria oli selvästi enemmän kuin aiemmissa englanninbulldoggi- ja ranskanbulldoggitutkimuksissa. Vahvimmat riskitekijät olivat ahtaat sieraimet ja kuonon lyhyys suhteessa kalloon, ja lisäksi riski oli suurempi koirilla, joiden kaulanympärys oli suuri suhteessa rinnanympärykseen ja joiden silmänvalkuainen näkyi poikkeavasti. Tutkijoiden mukaan koiran ulkonäöstä ei voi luotettavasti päätellä sen hengitystä, vaan tarvitaan hengitystesti.

Jatkuva kuorsaus, korina levossa ja nopea uupuminen eivät ole bostonin luonteenpiirteitä vaan hengitysvaikeuden merkkejä.

Muut tunnetut terveysongelmat

• Nuoruusiän perinnöllinen kaihi (HSF4): resessiivisesti periytyvä silmäsairaus, jolle on geenitesti.
• Muut silmäsairaudet ja -vammat: rodussa on todettu runsaasti ylimääräisiä ripsiä (distichiasis), kyynelkanavan aukon puutteellista avautumista, kortikaalista kaihia ja sarveiskalvon dystrofiaa. Suuret, ulkonevat silmät ovat alttiita sarveiskalvon vaurioille.
• Patellaluksaatio: noin 89 % polvitutkituista koirista on saanut terveen tuloksen, mutta polviongelmien osuus on kasvussa.
• Selkärangan muutokset: kierteinen häntä liittyy rodussa DVL2-geenimuotoon, joka voi aiheuttaa myös nikamien epämuodostumia (esimerkiksi kiilanikamia). Jalostuskoirille suositellaan selän ja henkitorven röntgenkuvausta.
• Synnytysvaikeudet: keisarinleikkausten osuus on suuri. Yleisimmät syyt ovat polttoheikkous ja pentujen virheasennot.
• Allergiat ja iho-ongelmat, joita sairastavia koiria ei suositella jalostukseen.

PEVISA-vaatimukset bostoninterrierille

Bostoninterrieri kuuluu Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan (PEVISA), joka on voimassa 1.1.2026–31.12.2029. Pentue rekisteröidään vain, jos vanhemmilla on ennen astutusta seuraavat tulokset:

• BOAS-testi: hyväksytty tulos virallisesta BOAS-testistä, joka tehdään aikaisintaan 18 kuukauden iässä. Alle 2-vuotiaana tehty testi on voimassa vuoden. Ulkomaisilta uroksilta testiä ei vaadita rajatulle määrälle pentueita.
• Silmät: silmätutkimuslausunto, joka on astutushetkellä enintään 12 kuukautta vanha. Perinnöllistä kaihia sairastavan koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä.
• Polvet: polvitutkimus aikaisintaan 12 kuukauden iässä. Alle 3-vuotiaan lausunto on voimassa kaksi vuotta. Asteen 2 koiran saa yhdistää vain asteen 0 koiraan.
• HSF4-geenitesti: vähintään toisen vanhemman on oltava testattu nuoruusiän kaihin geenimuodon osalta normaaliksi, joten kantajan saa yhdistää vain terveeksi testattuun koiraan.

PEVISA-ohjelman lisäksi jalostuskoirille suositellaan selän ja henkitorven röntgenkuvausta. Tutkijat ovat suositelleet, että toinen vanhemmista olisi BOAS-asteeltaan 0 ja toinen 0 tai 1. Pennun ostajan kannattaa pyytää kasvattajalta nähtäväksi vanhempien viralliset BOAS-, silmä- ja polvitulokset sekä selkäkuvausten tulokset ja kysyä, miten emän aiemmat synnytykset ovat sujuneet.

Arki bostoninterrierin kanssa

Yksin kotona

Aikuinen bostoninterrieri voi tottua olemaan yksin kohtuullisen työpäivän ajan, kun yksinoloa on harjoiteltu pennusta asti vähitellen. Rotu on hyvin ihmisrakas, joten päivittäiset pitkät yksinolot eivät sovi sille. Kesällä on varmistettava, ettei asunto kuumene koiran ollessa yksin: lyhytkuonoinen koira ei kestä kuumaa huonetta samalla tavalla kuin pitkäkuonoinen.

Kerrostalo vai omakotitalo

Pieni koko, kohtuullinen liikuntatarve ja vähäinen haukkuminen tekevät bostonista erinomaisen kerrostalokoiran. Hissi on plussaa, sillä portaat helteellä tai vanhemmalla koiralla voivat olla raskaita. Omakotitalon pihalla koira tarvitsee varjoisan paikan ja vettä, eikä sitä jätetä ulos yksin helteellä.

Suomen kesähelle

Helle on bostoninterrierin suurin arjen riski. Lyhytkuonoinen koira jäähdyttää itseään huonommin ja altistuu lämpöhalvaukselle jo lämpimällä, ei vain kuumalla säällä. Kesällä lenkit tehdään aamulla ja illalla, keskipäivän aktiviteetteja vältetään, vettä on aina saatavilla ja autoon koiraa ei jätetä hetkeksikään. Merkkejä ylikuumenemisesta ovat voimakas läähätys, korina, kirkkaanpunaiset limakalvot, horjuminen ja oksentelu, ja silloin koira viedään viileään ja eläinlääkäriin viipymättä.

Suomen talvi

Lyhyt, pohjavillaton turkki ei suojaa pakkaselta, ja moni bostoni palelee jo lievässä pakkasessa. Talvella tarvitaan lämmin takki, ja kovilla pakkasilla lenkit pidetään lyhyinä. Märkä ja kylmä sää vähentää monen bostonin ulkoiluhalukkuutta selvästi. Tassut huuhdellaan tiesuolasta lenkin jälkeen.

Haukkuminen ja kuorsaus

Bostoninterrieri on hiljainen haukkuja, mutta ei äänetön. Tuhinaa, röhkimistä ja unenaikaista kuorsausta kuuluu monelta, ja ääni kertoo usein jonkinasteisesta hengitysteiden ahtaudesta.

Allergia ja karvanlähtö

Bostoni irrottaa vähän karvaa, mutta lyhyet karvat tarttuvat tekstiileihin, eikä rotu ole allergiaystävällinen. Allergeeneja on hilseessä ja syljessä, ja reaktio on yksilöllinen, joten allergisen kannattaa tavata rodun koiria ennen päätöstä.

Matkustaminen ja auto

Pieni bostoni kulkee helposti mukana autossa kiinnitetyssä kuljetuslaukussa tai turvavaljaissa. Kesällä auto viilennetään ennen kuin koira nousee kyytiin. Lentomatkustamisessa monet lentoyhtiöt rajoittavat lyhytkuonoisten koirien kuljettamista ruumassa, joten ehdot kannattaa tarkistaa hyvissä ajoin. Lisää vinkkejä on koiran kanssa matkustamisen oppaassa.

Kustannukset

Ruoka- ja tarvikekulut ovat pienen koiran tasoa. Kokonaiskustannuksiin vaikuttavat eniten mahdolliset silmävammat, hengitysteiden leikkaukset ja polvien hoito, joten kattava vakuutus kannattaa ottaa heti pennulle. Talvitakki ja hyvät valjaat kuuluvat perusvarusteisiin.

Bostoninterrieri Suomessa

Bostoninterrieri tuli Suomessa laajemmin tunnetuksi 2010-luvulla, ja rodun suosio oli huipussaan vuonna 2015, jolloin rekisteröitiin 265 koiraa. Vuonna 2010 rekisteröintejä oli 152 ja vuonna 2017 vielä 264, mutta sen jälkeen määrät ovat laskeneet: vuonna 2020 rekisteröitiin 167, vuonna 2022 152 ja vuonna 2023 93 bostoninterrieriä. Tuontikoirien osuus on vaihdellut vuosittain noin 9:stä 40:een.

Rotujärjestö ja harrastustoiminta

Rodun suomalainen rotuyhdistys on Suomen Bostonit – Finnish Bostons ry. Sen juuret ovat vuodessa 1974, jolloin bostoniharrastajat toimivat Suomen Seura- ja Kääpiökoirayhdistyksen alajaostona. Toiminta katkesi vuonna 1980, ja yhdistys perustettiin uudelleen Tampereella vuonna 1985. Rotuyhdistyksenä se on toiminut vuodesta 2020 Suomen Kääpiökoirat ry:n alaisuudessa. Yhdistys järjestää muun muassa BOAS-testitilaisuuksia, joita on pidetty vuodesta 2019 lähtien.

Jalostuksen keskeiset havainnot

• Rekisteröinnit vähenevät: pentuja syntyy aiempaa vähemmän, ja jalostukseen käytettiin vuonna 2023 vain 18 urosta ja 21 narttua.
• Urosten käyttö keskittyy: vuosina 2012–2023 46 urosta tuotti puolet kaikista pennuista.
• Sukusiitosaste on matala: vuosikeskiarvo vaihteli 2010-luvulla noin 0,9–1,8 %:n välillä, ja vuonna 2023 se oli 1,55 %.
• Hengitys, silmät, polvet ja selkä ovat terveyden pääkohtia, ja polvivikojen osuus on kasvussa.
• Ääripiirteitä vältetään: jalostuksessa seurataan sierainten kokoa, kuonon pituutta (noin kolmannes kallon pituudesta) ja ihopoimuja.

Bostoninterrierin pennun hankinta

Bostoninterrierin pentua valitessa tärkein kysymys on, hengittävätkö vanhemmat hyvin. Hyväksytty BOAS-testi on vähimmäisvaatimus, mutta kasvattajalta kannattaa kysyä myös, mikä BOAS-aste vanhemmille annettiin ja miten ne jaksavat arjessa.

Mitä kasvattajalta kannattaa kysyä

• Mikä on vanhempien BOAS-testin tulos ja aste, ja millaiset sieraimet niillä on?
• Ovatko vanhempien silmä- ja polvitutkimukset voimassa, ja mikä on niiden HSF4-geenitestin tulos?
• Onko vanhempien selkä ja henkitorvi kuvattu?
• Syntyikö pentue keisarinleikkauksella, ja miten emän aiemmat synnytykset ovat sujuneet?
• Kuorsaavatko vanhemmat, ja miten ne jaksavat lämpimällä säällä?
• Onko suvussa esiintynyt silmävammoja, allergioita tai hengitystieleikkauksia?

Mihin pennussa kiinnittää huomiota

Valitse mieluummin hieman pidempikuonoinen pentu, jonka sieraimet ovat avoimet eikä silmänvalkuainen näy runsaasti. Liian lyhyt kuono ja ahtaat sieraimet ovat riskitekijöitä, vaikka ne voivat näyttää söpöiltä. Terve bostonin pentu hengittää levossa äänettömästi suu kiinni.

Rekisteröity vai rekisteröimätön pentu

Rekisteröidyn pennun vanhemmat ovat täyttäneet PEVISA-vaatimukset, joihin kuuluu myös hyväksytty BOAS-testi. Rekisteröimättömän pennun vanhempien hengitystä ja silmiä ei ole tutkittu, ja juuri lyhytkuonoisissa roduissa ero voi olla suuri. Lue lisää koiran rekisteröinnistä.

Luovutusikä ja hinta

Pentu voi muuttaa uuteen kotiin aikaisintaan 7 viikon iässä. Pennun hinnalle ei ole julkista suositusta, ja hinta vaihtelee kasvattajan ja yhdistelmän mukaan. Vertaile kasvattajia ja kysy, mitä hintaan sisältyy. Pentuja voi etsiä myös Koiratorilta.

Ensimmäinen viikko kotona

Ensimmäisellä viikolla pentu tarvitsee rauhaa, säännöllisen rytmin ja paljon unta. Totuta pentu valjaisiin heti alusta ja aloita sisäsiisteyden ja lyhyiden yksinolojen harjoittelu. Varmista, ettei kotona ole pieniä esineitä, joita pentu voi niellä, ja seuraa, miten pentu hengittää levossa ja leikin jälkeen. Kattava muistilista on pentuoppaassa.

Kenelle bostoninterrieri sopii?

Bostoninterrieri sopii hyvin ensimmäiseksi koiraksi, lapsiperheeseen, kaupunkiin ja iäkkäämmällekin omistajalle, joka haluaa iloisen, pienen ja helppohoitoisen seuralaisen. Se on hyvä valinta, jos toivoo koiraa, joka lähtee mielellään mukaan ja haukkuu vähän, ja on valmis ottamaan huomioon lyhytkuonoisuuden asettamat rajat.

Rotu ei sovi omistajalle, joka haluaa lenkki- tai juoksukaverin helteelle tai pitkille kesäretkille, eikä sille, joka ei pysty seuraamaan koiran hengitystä ja lämpöä. Pennun hankintaan kannattaa varata aikaa, jotta löytää kasvattajan, joka jalostaa hyvin hengittäviä koiria. Jos lyhytkuonoisuus arveluttaa, vertaa esimerkiksi ranskanbulldoggiin ja mopsiin, joilla hengitysongelmat ovat tutkimuksissa olleet yleisempiä, tai valitse pidempikuonoinen pieni seurakoira kerrostaloon sopivien koirarotujen joukosta.