Hokkaido
Hokkaido on hyvin harvinainen kotimaansa Japanin ulkopuolella. Koko Euroopassa rotua on muutama kymmenen yksilöä, jotka ovat suureksi osaksi sukua toisilleen. Suomeen ensimmäinen hokkaido on tuotu vuonna 2009.
Hokkaido on tunnettu uskollisuudestaan ja rohkeudestaan. Se on luonteeltaan valpas ja epäluuloinen, mikä tekee siitä myös hyvän vahtikoiran. Hokkaidoa on käytetty myös rekikoirana ja metsästyksessä, sillä se ei epäröi hyökätä edes karhun kimppuun. Hokkaido on fysiikaltaan erittäin voimakas ja nopea koira. Turkkinsa ansiosta hokkaido on hyvin säänkestävä.
Seurakoirana hokkaido on ystävällinen ja älykäs. Se on kuitenkin myös hyvin sisukas ja omapäinen, mikä vaatii omistajalta aiempaa kokemusta koirien parissa. Vaikka hokkaido on nopea ja energinen koira, se osaa käyttäytyä kotioloissa erittäin rauhallisesti ja hillitysti muiden japanilaisten rotujen tapaan. Hokkaido kiintyy voimakkaasti isäntäänsä ja erikoispiirteenä tässä rodussa on susimainen ulvonta hokkaidon kohdatessa isäntänsä. Se kertoo koiran olevan onnellinen.
Historia
Hokkaido on rotuna vanhin ja alkukantaisin japanilaisista roduista. Toisen nimensä, ainu inu, rotu on saanut ainuilta, Japanin pohjoisosissa elävältä alkuperäiskansalta, joka asutti ensimmäisenä Japania, kunnes Yamatot (japanilaiset) siirsivät heidät hiljalleen syrjään Japanin pohjoisosiin. Ainuja pidettiin ”outoina, valkoisina, karvaisina ihmisinä”. Ainut elivät karuissa, jäätävän kylmissä oloissa metsästäjinä ja jo varhaisista ajoista lähtien heillä oli aina koiria, joita kunnioitettiin kuin ihmistä ja jotka haudattiinkin kuin ihmiset. Ainut käyttivät koiria kudulle nousevien lohien pyydystämiseen ja karhunmetsästyksessä, johon hokkaidot sopivat erinomaisesti pelottoman ja terävän luonteensa ansiosta. Koiria arvostettiin niiden tarkan arviointikyvyn ja valtavan sisukkuuden vuoksi. Hokkaido-rodun arvellaan polveutuvan ainujen koirista, joskin tarkka alkuperä on epäselvä. Rotu ei ole juurikaan muuttunut, vaikka sen historia ulottuu tuhansien vuosien taakse. Japanilaiset ovat kuitenkin aina kutsuneet koiraa hokkaidoksi, ja nimi virallistettiin Japanissa vuonna 1937.
Nykyinen käyttötarkoitus
Hokkaido kiintyy valtavasti omaan perheeseensä ja yleensä valitsee itselleen yhden isännän, jolle on äärimmäisen uskollinen. Hokkaidoa pidetäänkin ns. ”yhden miehen koirana”. Hokkaidoa käytetään yhä kotimaassaan Japanissa metsästyskoirana karhun, villisikojen ja peuranmetsästykseen. Pennut testataankin muutaman kuukauden iässä karhukokeessa elävällä karhulla. Hokkaido sopii myös seurakoiraksi vahvasta metsästysvietistään huolimatta, mutta tarvitsee runsaasti liikuntaa ja aktiviteetteja sekä määrätietoisen kasvatuksen.
Ulkomuoto
Rotu on keskikokoinen ja voimakas, ja sillä on pienet, kolmionmuotoiset ja pystyt korvat. Pienet silmät ovat vinot, tummat ja kolmionmuotoiset. Hokkaidolla on keskipitkä, tuuhea turkki ja pehmeä alusvilla, jonka avulla se selviää ankarassakin pakkasessa. Yleisimmät värit ovat punainen ja valkoinen, mutta hokkaidoissa löytyy myös musta, brindle, seesami ja sudenharmaa väritys. Hokkaidolla on tumma pigmentti ja tiiviit huulet. Häntäänsä hokkaido kantaa sirpin muodossa. Mustat läikät kielessä ovat sallittuja hokkaidolla.
Hoito ja terveys
Hokkaido on erittäin helppohoitoinen koira. Sen turkki ei vaadi erityistä hoitoa, mutta karvanlähtöaika on kahdesti vuodessa ja silloin harjalle voi löytyä käyttöä. Turkki on tiivis ja melko lyhyt sekä likaahylkivä.
Rodun terveydestä on kovin vähän tietoa sen harvinaisuuden vuoksi. Euroopassa asuvat Hokkaidot ovat olleet hyvinkin perusterveitä ja ulkomuodostakin voi päätellä, että rotu ei ole liian pitkälle jalostettu vaan on hyvinkin terverakenteinen työkoira.
FCI -ryhmä
Rotu kuuluu FCI-ryhmään FCI 5 eli Pystykorvat ja alkukantaiset koirat.
Tämän esittelyn laatija:
Rotuesittelyn on laatinut Nihonken ry.
Suomen Nihonken - SuNi on perustettu 1.4.2012 Sastamalassa edistämään ja tukemaan japanilaisten pystykorvarotujen akitan, hokkaidon, kain, kishun, shiban ja shikokun harrastus- ja kasvatustoimintaa Suomessa.
