Kääpiöbullterrieri
Bullterrierin olemus ei jätä ketään kylmäksi eli ihmiset joko ihastuvat sen veistokselliseen ulkonäköön tai sitten eivät. Ulkonäön perusteella vastaantulijat voivat arastella bullterrieriä, mutta lähempää tuttavuutta tekevä kuitenkin useimmiten yllättyy bullin ylitsepursuavasta ystävällisyydestä. Bullterrieri rakastaa ihmisiä ja se tulee hyvin toimeen lasten kanssa. Ne ovat kuitenkin sekä ruumiinvoimiltaan että luonteeltaan vahvoja, jopa itsepäisiä koiria, joten lapset eivät voi olla vastuussa bullterrierin hoidosta, vaan vastuun on oltava aina aikuisilla.
Bullterrierillä on pitkä pinna ja korkea kipukynnys; se ei aina edes huomaa pientä naarmua tai töytäisyä. Toisiin koiriin se suhtautuu yleensä ystävällisesti, kunhan se ei tunne olevansa uhattuna. Kun bullterrieri suuttuu on leikkisän hulluttelijan tilalla hetkessä täynnä tulta ja tappuraa oleva, itseään peräänantamattomasti puolustava taistelija. Tästä syystä bullterrieri pitää pennusta pitäen kasvattaa siten, että se elää sovussa kaikkien ympäristössään olevien kanssa.
Jääräpäinen bullterrieri tarvitsee omistajaltaan kärsivällisyyttä ja varmaa ohjausta. Ihmiset jotka ovat kerran ottaneet bullterrierin kotiinsa tekevät usein saman ”virheen” uudelleen, sillä tiiviin pakkauksen sisällä on niin paljon sähäkkää elämänriemua ja rakkautta, että bullin kanssa olemisesta muodostuu elämäntapa.
Pienehköstä koostaan huolimatta rotu on fyysisesti erittäin vahva ja luonteeltaan ystävällinen, mutta voimakastahtoinen, joten koiraa tulee kasvattaa pennusta alkaen johdonmukaisesti. Usein kääpiöbullterrierit ovat luonteeltaan isompaa muunnostaan terrierimäisempiä eli niiden luonteesta löytyy enemmän ”särmää ja sähäkkyyttä”. Toista koiraa perheeseen hankkiessa onkin hyvä muistaa, että uros-narttu- yhdistelmä aina suositeltavin.
Historia
1800- luvun Englannissa bulldog- tyyppisiä koiria käytettiin aluksi taistelemaan karhuja ja härkiä vastaan ja vähän myöhemmin niitä alettiin käyttää myös koirataisteluissa, joihin osallistuvien koirien tuli olla rakenteeltaan ketteriä ja olemukseltaan nopeita. Tämän vuoksi raskasrakenteisten bulldoggien olemusta kevennettiin lisäämällä niihin terrieriverta, jonka tuloksena syntyivät ns. bull and terrier- koirat. Vuonna 1862 irlantilaissyntyinen, mutta Englannissa asunut James Hinks esitteli uudentyyppisen, kokovalkoisen koirarodun, jonka hän nimesi bullterrieriksi. Näin saivat alkunsa Englannissa roturyhmän kolme gladiaattorit, jotka nykyään tunnetaan ihmisystävällisinä seurakoirina.
Ulkomuoto
Kääpiöbullterrieri on bullterriereistä kehitetty pienempi versio, jonka säkäkorkeuden tulisi olla alle 35,5 cm. Painorajoitusta ei ole, mutta koiran tulisi näyttää aina olemukseltaan tasapainoiselta. Väriltään yksilöt voivat olla valkoisia - joko värillisillä pään alueen merkeillä tai ilman - tai värillisiä, jolloin hylkääviä värejä ovat ainoastaan sininen ja maksanvärinen.
FCI -ryhmä
Rotu kuuluu FCI-ryhmään FCI 3 eli Terrierit.
Tämän esittelyn laatija:
Rotuesittelyn on laatinut Suomen Bullterrieriyhdistys ry.
Suomen Bullterrieriyhdistys ry on perustettu vuonna 1977. Se edustaa sekä bullterriereitä että kääpiöbullterriereitä
