Kaanaankoira
Kaanaankoira on epätavallinen, sillä rodun lähtökohtana olivat puolivillit erämaakoirat. Nykyisin sitä pidetään Israelin kansalliskoirana. Kaanaankoira on ainoa tässä osassa Länsi-itää kehitetty koirarotu.
FCI -ryhmä
Rotu kuuluu FCI-ryhmään FCI 5 eli Pystykorvat ja alkukantaiset koirat.
Taustaa
Kaanaankoiran esi-isät olivat paariakoiria, jotka elivät ihmisasutusten liepeillä ja söivät mitä hyvänsä jätteitä sattuivat löytämään. Niitä on ollut Lähi- ja Keski-idässä tuhansien vuosien ajan, ja alueelta on löydetty joitakin kaikkein vanhimmista kesykoirien jäännöksistä. Negevin aavikolla elävillä beduiineilla on ollut tällaisia koiria hyvin kauan. Vuonna 1935 tohtori Rudolphina Menzel etsi koiria, joita voitaisiin käyttää sotilaskoirina tällä alueella. Hän päätti selvittää, voitaisiinko näitä paariakoiria kesyttää täydellisesti tätä tarkoitusta varten. Koirat sopeutuivat hyvin nopeasti elämään kotiympäristössä. Hänen valitsemansa koirat muistuttivat rakenteeltaan collieta, vaikka niiden yleinen ulkonäkö pystyine korvineen ja kaartuvine häntineen toi pikemminkin mieleen pystykorvat.
Ennen ja nyt
Kaanaankoira on nykyisin hyvin vakiintunut omaksi rodukseen, mutta koirien käyttäytymisessä heijastuu yhä niiden menneisyys. Koirat ovat peräisin aavikkoalueelta, minkä vuoksi ne juovat vähemmin kuin muut koirat. Niillä on vahva taipumus kaivaa maata, mikä liittyy niiden tapaan kaivaa koloja ja luolia hiekkaisella aavikolla. Kaanaankoiran villejä sukulaisia on aavikolla jäljellä vain vähän, sillä niitä on hävitetty raivotautipelon vuoksi. Joitakin saattaa kuitenkin yhä liikkua beduiinileirien ympärillä.
Luonne
Keskittyvä ja sopeutuva; suhtautuu yleensä epäluuloisesti vieraisiin. Vahdi koiraa vieraiden läsnä ollessa.
Koko
Korkeus: 50-60 cm Paino: 18-25 kg Uros saa olla paljon narttua suurempi.
Liikunta
Tarvitsee säännöllistä päivittäistä liikuntaa - tämä on tärkeää ja auttaa vähentämään koiran vaellushaluja. Tee pitkä kävelylenkki päivittäin.
Kotioloissa
Lähtee helposti vaeltamaan. Tarkasta aidat huolella, ettei koira pääse karkuun.
Käytös
Valpas; epäluuloinen kaikkea uutta kohtaan; luonteessa itsenäinen piirre; ilmoittaa omasta alueestaan haukkumalla.
Turkinhoito
Säännöllinen harjaus riittää; karvanvaihdon aikaan on tärkeää harjata useammin. Harjaa kerran viikossa.
Terveys
Lonkkavikaa; etenevää verkkokalvon surkastumaa (PRA); epilepsiaa. Varmista, että lonkkavika ja PRA on tutkittu sukulinjoista.
Lyhyesti
- Epätavallinen alkuperä
- Kouluttaminen on tärkeää
- Erittäin sopeutuvainen
- Väri ja kuviointi vaihtelevat
- Saattaa joskus olla äänekäs
Tämän esittelyn lähde:
"Koirat - löydä itsellesi sopiva rotu"
- Kirjoittanut David Alderton
- Suomennos Anne Petäjäinen ja Juha Valste
- ISBN 978-951-20-8566-8
- Gummerus Kustannus Oy 2011
