Kasvattajat Pentuilmoitukset Rodun kuvat kuvagalleriassa

Karkeakarvainen saksanseisoja

Karkeakarvainen saksanseisoja, joka on erittäin suosittu metsästyskoira kotimaassaan Saksassa, on laajimmalle levinnyt karkeakarvainen koirarotu ja myös yksi nuorimmista.

 Kulkurinpojan Poju Idän kennelin pennut Kiehisen Figaro 2 K-pentue Idän Friida pentuna Cani ja Axu Kokkilan Foxy

Historia

Karkeakarvaisen saksanseisojan kehittäminen alkoi 1900-luvun alun tienoilla. Rodun kehittämisessä käytettiin useita eri koirarotuja esim. villakoirapointteria, harjaskarvaista saksanseisojaa ja airedalenterrieriä. Myöhemmin lisättiin rotuun pointteria. Alkuperäisenä jalostustavoitteena oli saada aikaan metsästysominaisuuksiltaan monipuolinen, karkean karvapeitteen omaava koira. Suomeen ensimmäiset karkeakarvaiset saksanseisojat tuotiin ennen ensimmäistä maailmansotaa, mutta tiedossa on, että 1800-luvun lopulla tuotiin Suomeen karkeakarvainen saksalainen metsästyskoira. Koiria risteytettiin myös lyhytkarvaisten saksanseisojien kanssa, ja rekisteröitiin kuitenkin karvanlaadun mukaan joko lyhyt- tai karkeakarvaiseksi riippumatta pentujen vanhemmista. Rotukirja suljettiin vasta vuonna 1938, ja Suomessakin rotukirjat olivat avoinna lyhytkarvaisen saksanseisojan kanssa aina 1950-luvulle asti. Suomessa nykymuotoinen ensimmäinen karkeakarvainen saksanseisoja rekisteröitiin 1920.

Nykyinen käyttötarkoitus

Rotu on saavuttanut mainetta kursailemattoman, rohkeana ja uupumattomana metsästäjänä kaikenlaisessa maastossa. Se työskentelee innokkaasti ja pyytää kaikenlaista riistaa linnuista pienpetoihin. Se on monipuolinen metsästyskoira, joka on jalostettu kanalintujen metsästykseen, missä se hajuaistinsa avulla hakee riistan, seisoo sen ja noutaa pudotetun linnun. Tiedotus riistasta on Suomen oloissa koiralla arvokas ominaisuus. Sorsastuksessa koira on erinomainen avustaja, joka noutaa pudotetun riistan, keräten talteen myös muiden mahdollisesti koirattomien metsästäjien haavoittaman ja löytämättä jääneen riistan. Karskin luonteensa ansiosta karkeakarvainen soveltuu hyvin myös pienpetometsästykseen. Rotua käytetään myös jälkikoirana haavoittuneiden eläinten jäljittämiseen.

Monipuolisten metsästysominaisuuksiensa ja yhteistyökykynsä lisäksi karkeakarvainen soveltuu metsästykseen kaikissa maastoissa. Karkeakarvainen saksanseisoja hakee vauhdikkaasti ja laajasti tuulta ja maastoa myötäillen, etusijalla ei ole juoksunopeus vaan haun tuloksellisuus ja varmuus. Karkeakarvaisen saksanseisojan haku riittää laajuudeltaan ja vauhdiltaan myös tulokselliseen riekkojahtiin tunturimaastossa sekä peltopyy- ja fasaanijahtiin avoimissa peltomaastoissa. Kestävyys ja riistalle pyrkimys kuvastuu koiran hakutyöskentelyssä. Pitkäkestoisissa useita päiviä jatkuvissa jahdeissa karkeakarvainen osoittaa sille luonteenomaista peräänantamatonta työskentelyintoa ja metsästyshalukkuutta.

Tavoitteena on, että koiralla on riittävästi rohkeutta ja suojaava turkki tunkeutua pahimpiinkin ruovikoihin ja nokkospehkoihin, jotta ammuttu riista saadaan talteen. Suojaavan turkin ansiosta karkeakarvainen kestää hyvin erilaisissa sääolosuhteissa tapahtuvaa metsästystä. Jääkylmä vesi ei ole este vesityöskentelylle myöhäissyksyn vesilintujahdeissa.

FCI -ryhmä

Rotu kuuluu FCI-ryhmään FCI 7 eli Kanakoirat.