Länsigöötanmaanpystykorva
Länsigöötanmaanpystykorva on pieni, matalaraajainen ja vankka rotu, jonka olemus ja ilme kertovat valppaudesta, eloisuudesta ja tarmokkuudesta. Se on hyvin monipuolinen ja toimintakykyinen, todellinen pieni suuri koira.
Historia
Länsigöötanmaanpystykorva, kotoisammin göötti, on vanha ruotsalainen rotu. Sitä käytettiin ilmeisesti jo viikinkiaikana pihakoirana Länsi-Göötanmaalla ja Skånessa. Uskollisesta ja avuliaasta koirasta on ollut suuri apu pihapiirissä, jossa se on toiminut kaiken kaitsijana. Sen erikoisala on kuitenkin ollut lehmien paimentaminen.
Rotu oli 1940-luvulla kuolemassa sukupuuttoon. Ruotsalaiset koiraharrastajat kreivi Björn von Rosen ja rehtori K. G. Zetterstén tekivät kuitenkin kesällä 1942 retken Länsi-Göötanmaalle etsiäkseen jäljellä olevia rotutyypillisiä länsigöötanmaanpystykorvia. Kovin monta heitä tyydyttävää yksilöä ei löytynyt. Retken seurauksena kutsuttiin kuusi koiraa syksyllä 1942 Göteborgin koiranäyttelyyn ja vuonna 1943 Ruotsin Kennelliitto hyväksyi rodulle laaditun rotumääritelmän.
Aluksi suurin osa kasvattajista oli maanviljelijöitä, jotka kasvattivat koiria lähinnä niiden paimentamistaipumusten takia. Länsigöötanmaanpystykorvat kävivät 1940-luvulla ahkerasti paimennuskokeissa. Bordercollieiden tulo Ruotsiin vähensi länsigöötanmaanpystykorvien määrää kokeissa. Pian kukaan ei uskaltanut ilmoittaa kokeisiin pientä nautakarjaan erikoistunutta paimenkoiraa, sillä bordercollie oli lammaspaimenena ja erilaisen paimennustyylin omaavana liian ylivoimainen kokeissa. 1970-luvulla paimentavia länsigöötanmaanpystykorvia ei juuri enää ollut. Harrastustasolla gööttien kanssa paimennetaan edelleen, ja taipumuksia testataan Ruotsin rotujärjestön määrittelemän paimennuskokeen avulla myös täällä Suomessa.
Lyhytjalkainen, pitkänomainen ja pystykorvainen länsigöötanmaan¬pystykorva muistuttaa niin paljon welsh corgia, että rotujen välillä on epäilty sukulaisuussuhdetta. Siitä on olemassa kaksi teoriaa: joko viikingit veivät rodun mukanaan Ruotsista Englantiin tai päinvastoin. Nykyaikana kynologiset asiantuntijat ovat sanoneet rodun olevan peräisin Ruotsista.
Suomessa ensimmäiset länsigöötanmaanpystykorvat on rekisteröity vuonna 1958. 1990-luvulla rekisteröitiin keskimäärin 62 koiraa vuodessa, ja 2000-luvulla rekisteröintejä on ollut keskimäärin 87 koiraa vuodessa. Maamme gööttikantaa virkistämään tulee vuosittain muutama tuontikoira, etupäässä Ruotsista.
Nykyinen käyttötarkoitus
Länsigöötanmaanpystykorva on luonteeltaan eloisa, valpas ja tarmokas pieni suuri koira. Se on yhteistyöhaluinen ja helposti koulutettavissa erilaisiin tehtäviin. Suomessa länsigöötanmaan-pystykorvat kilpailevat agilityssä ja tokossa erittäin menestyksekkäästi. Myös pelastuskoiratoiminnassa on gööttejä mukana. Ruotsissa niiden kanssa kilpaillaan lisäksi haku- ja jälkikokeissa sekä paimennustesteissä.
Länsigöötanmaanpystykorva soveltuu erinomaisesti myös pelkäksi seurakoiraksi sekä kaupunkiin että maalle, mutta ei ole lainkaan sopiva sohvaperunaksi. Tämä vilkas ja kekseliäs koira tarvitsee aina kunnon kotikasvatuksen, ja työkoirarotuna se arvostaa kaikenlaista tekemistä ja puuhailua sekä ulkoilua. Puheliaana koirana se saattaa yltyä haukkumaan joskus liikaakin, ellei haukkumiseen puututa ja sitä rajoiteta jo pennusta pitäen. Göötin energia kannattaakin alusta alkaen ohjata oikeanlaiseen ja sallittuun tekemiseen, jolloin sekä koira että omistaja ovat onnellisempia.
Pienestä koostaan huolimatta länsigöötanmaanpystykorva tarvitsee paljon liikuntaa. Se jaksaa ulkoilla monta tuntia päivittäin ja pärjää pitkilläkin lenkeillä isompiensa mukana. Länsigöötanmaanpystykorva juoksee mielellään vapaana ja leikkii toisten koirien kanssa. Silloinkin se pitää aina huolen siitä, ettei sen lauma (omistaja) ole liian kaukana. Lienee sanomattakin selvää, ettei tällainen koira sovi juoksulangan päähän tai pidettäväksi vain koiratarhassa.
Länsigöötanmaanpystykorva on miellyttävä perhekoira, joka tulee erinomaisesti toimeen lasten kanssa. Se tietää paikkansa joka tilanteessa ja on kaikessa täysillä mukana. Onnellisimmillaan se on silloin, kun sen oma lauma on koolla.
Ulkomuoto
Länsigöötanmaanpystykorva on matalaraajainen, pitkänomainen, pieni ja voimakas koira. Sen olemus ja ilme kuvastavat eloisuutta, tarmokkuutta ja valppautta.
Koiralla on voimakas luusto ja rintakehä. Karvapeite on kaksinkertainen: peitinkarva on lyhehkö, kova, tiheä ja pinnanmyötäinen. Aluskarva on tiivistä ja pehmeää. Väriltään länsigöötanmaanpystykorva saa olla harmaa, harmaanruskea, harmaankeltainen, punaisenkeltainen tai punaisenruskea. Erittäin toivottavaa on vaalea kuviointi lapojen kohdalla, eli ns. valjaskuviointi, sekä vaaleat poskimerkit. Valkoista väriä sallitaan vähäisessä määrin kapeana piirtona päässä, niskaläikkänä tai vähäisenä kauluksena. Valkoiset merkit ovat sallittuja myös rinnassa sekä etu- ja takaraajoissa.
Rodun erikoispiirre on häntä: pennut voivat syntyä hännättöminä, töpö- tai pitkähäntäisinä. Suurin osa gööteistä syntyy hännällisinä. Pitkiä häntiä on erimittaisia ja eri tavoin kannettuja. Hännän asentoa ei rotumääritelmässä ole määritelty eikä arvostelutuomarin tule siihen näyttelyssä puuttua. Pitkähäntäisiä koiria on aikaisemmin typistetty, mutta vuodesta 1996 lähtien on häntien typistäminen ollut kiellettyä Suomessa. Ihannesäkäkorkeus uroksilla on 33 cm ja nartuilla 31 cm. Kahden sentin ylitys ja yhden sentin alitus näistä on sallittu. Säkäkorkeuden ja rungon pituuden suhde on 2:3. Koira painaa keskimäärin 9 – 15 kg.
Hoito ja terveys
Länsigöötanmaanpystykorva on varsin alkukantainen ja terve rotu. Turkin hoito on hyvin helppoa, mutta karvanlähtöaikana karvaa irtoaa runsaastikin. Göötin turkki pysyy puhtaana hyvin, eikä se vaadi pesua kuin harvoin.
Koska rotu kuuluu ns. kondrodystrofisiin eli lyhytraajaisiin rotuihin, voi sillä esiintyä näille roduille tyypillisiä luuston kasvuhäiriöitä. Lonkkaniveldysplasiaa gööteillä esiintyy jonkin verran, vaikkakin vakavat lonkkaviat (D- tai huonommat lonkat) ovat harvinaisia. Vuonna 2000 tavattiin ensimmäiset göötit, joiden silmät eivät olleet terveitä. Sairaus luokiteltiin aluksi koodilla J175 ja nykyisin termillä ”Muu vekkokalvon sairaus”. Sairauden periytyvyyttä tai vaikutusta koiran näkökykyyn ei tunneta, mutta sitä epäillään periytyväksi ja osalla koirista se heikentää näkökykyä. Sairautta ja sen periytyvyyttä tutkitaan aktiivisesti. Muita rodulla esiintyviä vaivoja ovat esim. kivesviat sekä hammaspuutokset ja purentaviat. Kaiken kaikkiaan rotu on kuitenkin hyvin helppohoitoinen ja yleensä varsin pitkäikäinen.
FCI -ryhmä
Rotu kuuluu FCI-ryhmään FCI 5 eli Pystykorvat ja alkukantaiset koirat.
Tämän esittelyn laatija:
Rotuesittelyn on laatinut Länsigöötanmaanpystykorvat – Västgötaspetsen ry.
Suomalainen rotuyhdistys Länsigöötanmaanpystykorvat – Västgötaspetsen ry. perustettiin vuonna 1991, ja rotujärjestöasema yhdistykselle myönnettiin vuonna 2007. Rotujärjestön keskeisimpiä toimintoja ovat vuosittaiset rotukatselmukset eli jalostustarkastukset sekä erikoisnäyttelyt. Lisäksi järjestetään kesäpäiviä ja muita aktiviteetteja resurssien mukaan. Maamme eri kolkille on myös muodostunut göötinomistajien ryhmittymiä, jotka tapaavat toisiaan vapaamuotoisesti yhteisten ulkoilujen ja muun mukavan merkeissä. Yhdistyksen oma lehti Göötti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
Yhdistyksellä on jalostustoimikunta, joka toimii johtokunnan alaisena. Toimikunta antaa nartun omistajille tietoja jalostukseen sopivista uroksista ja seuraa rodussa esiintyvä sairauksia ja vikoja.
