Kasvattajat Pentuilmoitukset Rodun kuvat kuvagalleriassa

Pitkäkarvainen saksanseisoja

Pitkäkarvainen saksanseisoja on monipuolinen metsästyskoira.

Isi ja poika Niila sohvalla <3 eetu Eetu Kaverukset Kamu Pitkäkarvainen saksanseisoja

Historia

Saksalaisissa keskiaikaisissa teksteissä puhutaan haukkakoirista, lintu- ja kanakoirista, vesi- ja saukkokoirista. Kaikki nämä koirat olivat kuvausten perusteella pitkäkarvaisia. Metsien vähetessä ja aukealla metsästyksen yleistyessä alettiin koirien valinnassa kiinnittää entistä enemmän huomiota seisontataipumuksiin. Maaten linnut ”kiinnittävät” koirat olivat myös suosiossa verkkometsästyksen yleisyyden takia.

Tuliaseiden yleistyessä metsästyksessä 1800-luvun alusta lähtien alkoivat seisoville
metsästyskoirille asetetut vaatimukset vakiintua uudella tavalla. Saksalaisilta koirilta
vaadittiin monipuolisia metsästystaipumuksia, kuuliaisuutta, vahvaa vainua,
sopeutuvaisuutta, keskeytymätöntä ajoa, jäljestyskykyä sekä vaanimis- ja hyökkäämiskykyä. Tuohon aikaan koirat olivat ulkomuodollisesti hyvinkin erilaisia karvan värin ja pituuden sekä koirien koon suhteen. Risteytyksiä tehtiin vapaasti, kun kukin metsästäjä haki itseään miellyttäviä ominaisuuksia ja tyyppiä esiin. 1870-luvulla alkoi suunnitelmallinen rodunjalostustyö ja ensimmäinen pitkäkarvaisen saksanseisojan rotumääritelmä koottiin vuonna 1879. Pitkäkarvaisissa saksanseisojissa on perintötekijöitä vanhoista saksalaisista ajavista koirista, lintu- ja vesikoirista sekä englantilaisista kanakoirista.

Nykyinen käyttötarkoitus

Rodun kotimaassa
pitkäkarvaista käytetään kanalintujahdissa seisovana lintukoirana, vesilintujahdissa
noutajana ja ylösajavana koirana, pienpetokoirana (mäyrä, kettu, supikoira, ym.),
jänisjahdissa seisovana ja ylösajavana koirana, haavoittuneen riistan jäljityksessä joko kytkettynä tai ns. ‘kaadon ilmoittavana’ koirana sekä villisikajahdissa riistan pysäyttävänä koirana.

Suomessa pitkäkarvaista saksanseisojaa käytetään pääasiassa seisovana lintukoirana
kanalintumetsästyksessä, noutavana koirana vesilintumetsästyksessä ja kyyhkysjahdissa sekä jonkin verran jänisjahdissa. Kokeneita, kanalintujahdissa jo olleita koiria voidaan käyttää vesilintu- ja jänisjahdissa seisovina ja ylösajavina koirina. Rusakkojahti peltosaarekkeista onnistuu erinomaisesti passiketjua hyödyntäen. Petoeläinkovuutta pidetään Suomessakin arvostettavana ominaisuutena. Haavakkohirvien ja peurojen jäljityksessä pitkäkarvaista saksanseisojaa on myös käytetty menestyksellisesti.

Pitkäkarvainen saksanseisoja hakee reippaasti ja ennen kaikkea perusteellisesti, etusijalla ei ole juoksunopeus vaan haun tuloksellisuus ja varmuus. Pitkäkarvainen saksanseisoja soveltuu järkiperäisen ja järjestelmällisen hakunsa ansiosta erinomaisesti myös peitteiseen maastoon, missä sen haun erityisominaisuudet korostuvat ja tulevat hyvin ja tuloksekkaasti esille. Haun tulee kuitenkin rittää laajuudeltaan ja vauhdiltaan myös tulokselliseen riekkojahtiin tunturimaastossa sekä peltopyy- ja fasaanijahtiin avoimissa peltomaastoissa. Pitkäkarvainen saksanseisoja on vankka koira, johon tuuli ja sää eivät helposti vaikuta. Karvapeite suojaa pitkäkarvaista hyvin kylmyyttä ja kosteutta vastaan. Se menee iloisesti myös jäätävän kylmään veteen, koska sen karvapeite suojaa ihon kastumiselta.

FCI -ryhmä

Rotu kuuluu FCI-ryhmään FCI 7 eli Kanakoirat.