Kasvattajat Pentuilmoitukset Rodun kuvat kuvagalleriassa

Sileäkarvainen kettuterrieri

Kettuterrieri on ystävällinen, avoin ja peloton, valpas ja aina valmis vastaamaan pienimpäänkin ärsykkeeseen, toimelias ja eloisa. Liikkeet ja reaktiot ovat nopeat.

Alkuperäinen käyttötarkoitus näkyy kettuterrierin luonteessa. Luolametsästys vaatii koiralta rohkeutta, sisua ja periksiantamattomuutta. Luolassa koira on yksin riistan kanssa, joten sen on kyettävä tekemään itsenäisiä ratkaisuja. Tyypillinen kettuterrieri on vilkas, utelias ja aina valmis toimimaan. Se ei ole yhden miehen koira, vaan kiintyy koko perheeseen ja sopeutuu hyvin ympäristön muutoksiin. Kettuterrieri on ihmisrakas ja seurallinen. Itsenäisenä luonteena se pärjää yleensä hyvin yksin kotona.

Kettuterrieri ei välttämättä tule kovin hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Hyvällä tapakasvatuksella sen saa toki sietämään toisia koiria ja suhtautumaan niihin välinpitämättömästi niin, että esimerkiksi ulkoilu muiden koirien kanssa ja koulutuskentillä käyminen onnistuu. Nuori kettuterrieri tulee yleensä hyvin toimeen muiden koirien kanssa ja kettuterrierin sosiaalistamiseen kannattaakin satsata koiran ollessa nuori. Kettuterrieri ei yleensä aloita tappelua, mutta on hyvin herkkä provokaatiolle ja tulistuu helposti. Kun tappelu alkaa kettuterrieri ei osaa lopettaa. Alkuperäisestä käyttötarkoituksestaan johtuen kettuterrieri on huono lukemaan toisten koirien alistumiselkeitä, eikä itsekään alistu kovin helposti.

Kiti ja Lilli Iippa 8vko Kettuterrieri Sanni Sapelars Smooth Blend - Nekku Nelli Remu Nemon tyylinäyte veteen

Historia

Kettuterrierin alkutyypistä, joka kehitettiin Englannissa luolametsästykseen, löytyy mainintoja jo 1500-luvulta alkaen. Se oli matala ja tanakka, mustaruskea koira. Valkovoittoisia terriereitä alettiin vähitellen suosia, koska tummia koiria ammuttiin vahingossa riistaeläinten sijasta. Koiria oli jo alun perin kahta tyyppiä, karkea ja sileäkarvaisia.

Virallisena rotuna kettuterrieri on ollut vuodesta 1876, jolloin Englannissa perustettu Fox Terrier Club laati ensimmäisen rotumääritelmän, joka tunnusti molemmat karvanlaadut. Sileäkarvaiset olivat aluksi suositumpia, mutta näyttelyiden lisääntyessä alkoi karkeakarvaisten suosio kasvaa. Aluksi karkeakarvaiset eivät paljoakaan poikenneet sileäkarvaisista. Näyttelyiden takia niitä alettiin trimmata ja vähitellen karvan määrä alkoi lisääntyä. Sileä- ja karkeakarvaisia sai pitkään astuttaa keskenään ja samassa pentueessa saattoi olla molempia karvanlaatuja. Erillisiksi roduiksi ne tulivat 1920-luvulla.

Kettuterrierin suosio kasvoi nopeasti ja 1900-luvun alussa se oli suositumpia rotuja koko maailmassa. Toisen maailmansodan jälkeen on kettuterriereiden lukumäärä alkanut vähentyä. Kettuterriereitä on nykyisin kaikissa maanosissa, vahvimmat alueet ovat Euroopan lisäksi Yhdysvallat ja Australia. Ensimmäiset kettuterrierit rekisteröitiin Suomessa 1890-luvulla. Laajamittaisempi kasvatus alkoi toisen maailmansodan jälkeen.

Nykyinen käyttötarkoitus

Kettuterrieri on kehitetty metsästyskoiraksi lähinnä ketun metsästykseen. Monipuolisena metsästyskoirana se soveltuu hyvin kaikkien pienpetojen luolametsästykseen. Kettuterrieriä käytetään myös haavoittuneiden eläinten jäljestämiseen, noutajana riista- ja vesilintujen metsästykseen sekä riistaa esille ajavana koirana.

FCI -ryhmä

Rotu kuuluu FCI-ryhmään FCI 3 eli Terrierit.

Tämän esittelyn laatija:

Rotuesittelyn on laatinut Suomen kettuterrierit ry.