Kasvattajat Pentuilmoitukset Rodun kuvat kuvagalleriassa

Vanhaenglanninlammaskoira

Vanhaenglanninlammaskoira on seurallinen ja temperamentiltaan kohtuullisen vilkas koira, joka pitää ihmisten kanssa touhuamisesta. Luonnetestien mukaan vanhaenglanninlammaskoirat ovat hyväntahtoisia, luokse päästäviä ja avoimia. Paimennusvietti ja koulutettavuus ovat yksilöllisiä ominaisuuksia, joita toisilla on paljon ja toisilla taas vähän tai ei lainkaan. Suomessa vanhaenglanninlammaskoiria ei ole kasvatettu ja käytetty paimennukseen, vaan ne ovat lähinnä seurakoiria. Vanhaenglanninlammaskoiran runsas turkki edellyttää säännöllistä harjausta parin viikon välein, jotta sekä koiran että omistajan elämä on mukavaa.

Vanhaenglanninlammaskoira

Omena Ylioppilas Furry Drifter's Testarossa Drover's Unbelievable me, Demis Blockhead's Knockout Viivi nukkumassa viivi 4kk Tiibob's Cleopatra

Historia

Rodun historia on jäljitettävissä 1870-luvun Englantiin, jossa vanhaenglanninlammaskoira oli monikäyttörotu. Vanhaenglanninlammaskoirat omasivat paimennuksessa tarvittavaa nokkeluutta sekä rohkeutta puolustaa paimennettaviaan. Rodulta vaadittiin kestävyyttä liikkujana sekä hyvää keskittymiskykyä esimerkiksi lammaslaumojen siirrossa markkinoille. Jatkuva ulkona olo edellytti säänkestävää sekä kylmältä ja lämmöltä eristävää turkkia. Tapana oli että turkki ajeltiin lyhyeksi samanaikaisesti lampaiden kanssa. 1700-luvulla työkoirien häntä typistettiin ja rodun toinen nimi” bobtail” juontaa juurensa täältä. Nykyään vanhaenglanninlammaskoirilla on pitkät hännät.

Nykyinen käyttötarkoitus

Lammaskoirien kanssa voi harrastaa melkein mitä vaan, sillä ne ovat yleensä nopeita ja innokkaita oppimaan uusia asioita, mutta toisaalta jaksavat toimia pitkäjänteisestikin. Näyttelyiden lisäksi lammaskoirat ovat kunnostautuneet ainakin agilityssä, tottelevaisuuskoulutuksessa, paimentamisessa, haussa ja raunioradalla. Kiinnostus palveluskoiralajeihin on ollut kasvussa ja rodulle haettaneen tulevaisuudessa myös PK- oikeuksia.

Ulkomuoto

Yleisvaikutelmaltaan vanhaenglanninlammaskoira on voimakas, neliömäiseltä näyttävä, erittäin sopusuhtainen ja kauttaaltaan tasapainoinen. Rodun erityinen ominaispiirre on takakorkeus, mikä aikaansaa rodulle tyypillisen rullaavan tasakäynnin ja kävelyn. Karvapeite on kauttaaltaan runsasta ja laadultaan selvästi karheaa. Karvan laatu, rakenne ja tiheys ovat tärkeämpiä kuin pituus. Pää ja jalat ovat pääosin valkoisia ja runko ja takaosa ovat harmaan, siniharmaan tai sinisen sävyä.

Hoito ja terveys

Lammaskoira on iso koira, jonka peruskasvatus on tärkeää. Hoidon kannalta merkittävä asia on myös turkki, joka edellyttää säännöllistä kunnossapitoa. Turkinhoitoon tulisi varata kerrallaan noin 2-3 tuntia. Joillekin yksilöille riittää aikuisena kahden viikon harjausväli, mutta karvanlaadusta ja turkin vaiheesta riippuen viikkokin voi olla sopiva harjausväli. Ensiarvoisen tärkeää on harjaamisen säännöllisyys, jottei turkki pääse takkuuntumaan ja huopaantumaan. Yksi vaihtoehto on pitää turkki lyhyenä, mutta silloin kotona saa katsella ”tavallista” lyhytturkkista koiraa. Isosta turkistaan huolimatta lammaskoira ei ole mikään ”pihakoira”, koska luonteensa puolesta se haluaa olla aina siellä missä ihmisetkin eikä se ole mikään arktinen rotu.

Muuten lammaskoiralle riittää tavallinen koiran perushoito, ruokinta laadukkaalla ruualla ja riittävä määrä liikuntaa ja virikkeitä.

Pääsääntöisesti lammaskoirat ovat perusterveitä koiria, mutta kuten kaikilla koirilla niillä esiintyy niin perinnöllisiä kuin muitakin sairauksia. Perinnöllisten vikojen vastustamisohjelma (PEVISA) asettaa minimivaatimukset jalostukseen käytettäville koirille. Molemmilla vanhemmilta tulee olla tutkitut lonkat, kyynärpäät ja silmät. Lonkkien kohdalla raja-arvo rekisteröinnin suhteen on C, mutta kyynärtulosten suhteen PEVISA ei aseta raja-arvoa jalostuskoirille. Silmäpeilaustulos ei saa olla 12 kuukautta vanhempi ja silmien tulee olla terveet kaihista ja verkkokalvon surkastumasta.

Muita lammaskoirilla esiintyviä vikoja ja sairauksia ovat rotukoirilla yleistyneet allergiat ja autoimmuunisairaudet, kuurous, selkäongelmat, sydänviat, kilpirauhasen vajaatoiminta, syövät ja kasvaimet. Mitään näistä sairauksista tai vioista ei voida kuitenkaan pitää varsinaisesti lammaskoirien ”tyyppivikana”, niin että sitä esiintyisi enemmän kuin muissa roduissa keskimäärin.

FCI -ryhmä

Rotu kuuluu FCI-ryhmään FCI 1 eli Lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat).

Tämän esittelyn laatija:

Rotuesittelyn on laatinut Vanhaenglanninlammaskoirat ry.

Vanhaenglanninlammaskoirat ry:n tavoitteena on säilyttää rotu elinvoimaisena ja terveenä. Rotujärjestö vastaa rodun jalostuksen ohjauksesta Suomen kennelliiton alaisuudessa, kouluttaa koiranomistajia ja kasvattajia sekä julkaisee rotuun liittyvää materiaalia. Rotujärjestö järjestää erilaista tapahtumia rodun harrastajille kuten vuotuisen erikoisnäyttelyn, paimennusharjoittelua, rotupäiviä, opastusta turkinhoidossa, yhteislenkkejä ja leirejä. 2000-luvulla vanhaenglanninlammaskoirakasvattajien määrä Suomessa on vakiintunut noin kymmeneen. Pentueita syntyy vuodessa vajaat 10 ja rotujärjestö huolehtii rodun pentuvälityksestä. Rotujärjetön nettisivut ja pentuvälitys löytyvät osoitteesta www.vanhaenglanninlammaskoirat.fi