Kasvattajat Pentuilmoitukset Rodun kuvat kuvagalleriassa

Welsh corgi cardigan

Welsh corgi cardigan on monipuolinen seuralainen nyky-yhteiskunnan tarpeisiin. Se soveltuu paitsi monenlaiseen harrastamiseen, myös aktiivisemman perheen lemmikiksi. Alkuperäisessä karjakoirakäytössä welsh corgeja näkee enää harvemmin, mutta niiden tulisi kuitenkin kyetä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin alkuperäisiin tehtäviinsä.

Ensimmäiset welsh corgi cardiganit saapuivat Suomeen 1970-luvun alkupuolella. Nykyinen kantamme pohjaa paitsi näihin alkuvuosien koiriin, myös lukuisiin tuonteihin eri puolilta maailmaa.

Suomessa welsh corgi cardigan on vakiinnuttanut vuosittaiset rekisteröintinsä noin 150 paikkeille. Aktiivisimpia corgi-harrastajat ovat näyttelykäynneissä, mutta myös tottelevaisuuskokeet ja agilitykilpailut kasvattavat suosiotaan.

Cardigan tunnetaan pitkäikäisenä rotuna vailla yleistyneitä, vakavia, helposti kuolemaan johtavia sairauksia. Silmäsairauslöydökset ovat lähinnä olleet perinnöllinen harmaakaihi (HC), verkkokalvon vajaakehitys (RD), iiriksen l. värikalvon kehityshäiriö (PPM). Cardiganien geenitestausmahdollisuus PRA:n (verkkokalvon asteittainen surkastuma) kantajuuden selvittämiseksi on osattu kasvattajien keskuudessa hienosti hyödyntää, vaikkei Suomessa vielä oltu ainoatakaan PRA-tapausta diagnosoitu. Muita raportoituja terveysongelmia ovat olleet lähinnä selkäongelmat, nivelvaivat ja virtsakivet. Kivesvikaa esiintyy jonkin verran cardiganeilla.

Luonteiltaan suomalaiset corgit ovat pääosin hyviä. Jotta ne olisivat sitä tulevaisuudessakin, tulee kasvattajien olla hyvin kriittisiä jalostuskoiriensa luonteiden suhteen. Mahdollinen arkuus, hermostuneisuus tai jopa aggressiivisuus tulee ottaa vakavasti. Ihanteellisimmillaan welsh corgit ovat ystävällisiä, älykkäitä ja pelottomia.

Rakenteeltaan cardigan on korkeuttaan pidempi, vankka ja matalaraajainen. Mataluus ei tarkoita jalattomuutta, eikä vankkuus kömpelyyttä, vaan koko koiran tulee olla ketterä ja voimakas koira matalammassa paketissa. Corgin rodunomaisen pituuden tulee tulla pitkästä rintakehästä ja vahvasta lanneosasta. Suomalaiset welsh corgit ovat ulkomuodollisesti laadukkaita ja kestävät vertailun kansainvälisestikin.

Welsh corgit eivät kuulu Suomen Kennelliiton PEVISA-ohjelmaan (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma), joten tietyt terveystutkimustulokset eivät ole pentueen rekisteröinnin ehtona. Jalostukseen käytettäviltä koirilta Suomen Welsh Corgi Seura ry edellyttää astutushetkellä voimassa olevaa silmätarkastusta (24 kk), riittävää näyttelytulosta (vähintään JUN H), nartuilla iän oltava vähintään 18 kk, uroksilla 9 kk. Suositellaan myös, että toinen vanhemmistaolisi astutushetkellä kuvattu lonkkien ja kyynärpäiden osalta. Lisäksi kasvattajilta edellytetään pentueseurantalomakkeen palauttamista jalostustoimikunnalle. Kaikki SWCS:n jäsenten kasvattamat pentueet hyväksytään pentulistalle, mutta mikäli jalostussuositus ei kaikilta osin täyty, tästä mainitaan kyseisen pentueen kohdalla.

Rodun tulevaisuus näyttää hyvältä. Kansainvälisen yhteistyön helpottuminen ja uusi innokas harrastajasukupolvi turvaavat sen, että welsh corgeilla tulee jatkossakin olemaan vankka jalansija suomalaisessa koiramaailmassa.

Siirin ja Keken tyttökatras Deavitte Oakleaf suloinen mökö Nemo 4kk Pienet matkustajat :) Tarmo:Onko tää mun paikka? Geestland's Cloudy Day

Historia

Welsh corgi cardiganin oletetaan olevan vanhempi kahdesta corgirodusta. Sen uskotaan esiintyneen Walesissa jo 1000-luvulla, jossa sitä käytettiin niin vahtikoirana, kuin metsästys- ja paimenkoiranakin. Erityisesti sitä arvostettiin karjan paimenena.

Welsh corgi cardigan on tarujen ympäröimä rotu, jolla on hyvin vanhat esi-isät. Teckelkoirat, pitkät, lyhytjalkaiset ja vääräsääriset koirat joista esimerkiksi mäyräkoiran ja bassettien katsotaan polveutuvan, tulivat Britanniaan kelttien mukana noin 1000 eKr. Walesissa ne kehittyivät nopeasti cardigan-tyyppiseksi joka paikan koiraksi.

Molemmilla corgiroduilla lienee ollut yhteistäkin historiallista taustaa. Corgeja oli Walesissa talonpojilla ja ne auttoivat tilan vartioinnissa ja karjan paimennuksessa. Lyhyet jalat saivat sen paimentamaan keskinkertaisella tempolla ja lehmien ja hevosten potkut menivät yleensä matalan koiran yli. Corgi oli korvaamattomaksi avuksi, kun karja piti ajaa markkinoille, joskus jopa Lontooseen saakka. Se paimensi päivät ja vartioi yöt. Tämä rankka elämä vaati sisukkuutta, notkeutta ja tarkkaavaisuutta. Nämä ovatkin corgin leimaa antavia ominaisuuksia tänäkin päivänä.

Vasta vuonna 1925 Englannin Kennelklubi tunnusti Welsh Corgin. Vuonna 1934 cardigan ja pembroke erotettiin omiksi roduikseen niin jalostus- kuin näyttelytarkoituksessakin.

Suomeen ensimmäiset cardiganit tulivat 1970-luvun alkupuolella. Toistaiseksi cardigan ei ole ollut yhtä tunnettu kuin rinnakkaisrotunsa pembroke, mutta rodun suosio näyttää olevan selvässä kasvussa. Welsh corgi cardiganien rekisteröinti näyttäisi asettuvan nykyisin noin 150-200 yksilön tuntumaan.

Nykyinen käyttötarkoitus

Welsh corgien nykyinen käyttötarkoitus on pääasiassa perhe- ja seurakoira, mutta sen monipuoliset harrastusominaisuudet ovat alkaneet kiinnostaa enenevässä määrin myös esimerkiksi toko- ja agilityharrastajia.

Rotumääritelmän mukaan welsh corgi cardiganin tulee olla valpas, älykäs ja varma. Se ei saa olla arka eikä hyökkäävä. Valppaudella, älykkyydellä, rauhallisuudella ja luotettavuudella on suuri merkitys. Vieraita ihmisiä kohtaan se voi olla välinpitämätön, olematta kuitenkaan arkaileva tai pelokas. Welsh corgi cardiganin tulee olla rohkea, oppivainen ja työskentelyyn soveltuva.

Cardigan on yleensä harkitseva, mutta mikäli toiminta on siitä mielekästä ja palkitsevaa, pitkäkestoisuus toiminnan suorittamiseen voi olla pembrokea intensiivisempää.

Koska näyttelyt ovat rodunharrastajien keskuudessa yleisin harrastusmuoto, eivät rotumääritelmän mukaiset luonneominaisuudet tule esille kattavasti. Ulkomuodollisten ansioiden lisäksi koiran käyttäytymiseen huomiota kiinnittäneet tuomarit ovat viime vuosina arvosteluissaan maininneet usein arastelevista ja epävarmoista luonteista. Tämä ei kuitenkaan aina ole vaikuttanut koiran saamaan palkintosijaan. Itsevarmuuden puuttuminen ja hermostuneisuus ovat virheellisesti muuttumassa yleisesti hyväksyttäviksi ominaisuuksiksi. Tätä selitetään hyvin usein sillä, että cardigan saa tai sen tulee olla pidättyväinen. Rotumääritelmä ei kuitenkaan tunne tätä luonneominaisuutta.

Ulkomuoto

Yleisvaikutelma
Vankka, sitkeä, liikkuvainen ja kestävä. Korkeuteensa nähden pitkärunkoinen. Häntä kettumainen, rungon kanssa samassa linjassa.

Luonne
Valpas, älykäs, aktiivinen, varma.

Pää
Pää muodoltaan ja vaikutelmaltaan kettumainen.

Kallo: Kallo leveä ja litteä korvien välistä kaventuen silmiä kohti. Otsa hieman kupera.

Otsapenger: Otsapenger kohtuullinen.

Kuono-osa: Kuonon pituuden suhde kallon pituuteen 3:5. Kuono kapenee hieman kohti ulkonevaa kirsua. Alaleuka selväpiirteinen, voimakas, mutta ei esiintyöntyvä. Kirsu musta.

Purenta: Säännöllinen ja täydellinen leikkaava purenta. Hampaat vahvat.

Silmät: Keskikokoiset, kirkkaat. Ilme ystävällinen ja valpas. Silmät melko kaukana toisistaan, silmäkulmat selvästi erottuvat. Väriltään tummat tai turkin väriin sointuvat, luomet tummat. Ainoastaan blue merle (sinimarmori) värisillä sallittu vaaleansiniset, siniset tai sinipilkulliset silmät, toinen tai molemmat.

Korvat: Pystyt, suurehkot koiran kokoon nähden. Kärjet hieman pyöreät, tyvestä kohtuullisen leveät, n. 9 cm etäisyydellä toisistaan. Korvien kärjet ovat hieman leveämmällä kuin kirsun päästä silmien keskikohdan kautta vedetty suora linja. Korvat niin taakse sijoittuneet, että koira voi vetää ne litteiksi niskaa vasten.

Kaula
Lihaksikas, hyvin kehittynyt, suhteessa koiran rakenteeseen, asettuen hyvin viistoihin lapoihin.

Runko
Runko melko pitkä ja vahva.

Rintakehä: Rintakehä kohtuullisen leveä, selvä eturinta, rintakehä syvä, kylkiluut hyvin kaareutuneet, vyötärö selvästi erottuva.
Selkälinja: Selkälinja suora.

Häntä
Muistuttaa ketun häntää, selkälinjan tasalle kiinnittynyt ja kohtuullisen pitkä ulottuen maahan tai melkein maahan saakka. Seistessä koira kantaa häntänsä matalalla, liikkuessa se saa nousta hieman selkälinjan yläpuolelle, mutta ei saa kiertyä selän päälle.

Etuosa/Raajat
Lavat viistot, 90 asteen kulmassa olkavarteen nähden, lihaksikkaat. Kyynärpäät tiiviit. Luusto vakaa aina käpäliin saakka. Raajat lyhyet, mutta selvä maavara. Kyynärvarsi kaartuu rintakehän ympärille. Käpälät hieman ulospäin kääntyneet.

Takaosa
Vahvat, hyvinkulmautuneet, voimakkaat reisi- ja säärilihakset. Luusto vankka aina käpäliin saakka, raajat lyhyet. Takaa katsottuna kintereet pystysuorassa koiran seistessä. Pyöreät, tiiviit, melko suuret käpälät, päkiät voimakkaat. Kannukset poistetaan.

Liikkeet
Vapaat ja aktiiviset, kyynärpäät tiiviit, eivät ulko- tai sisäkierteiset. Eturaajojen askeleet pitkät, eivät liian korkeat, tasapainossa takaraajojen työntöön.

Karvapeite
Lyhyt tai keskipitkä, kova. Säänkestävä, tiheä pohjavilla, mieluiten suora.

Väri
Seuraavat värit ovat sallittuja, valkoisin merkein tai ilman. Valkoinen ei saa olla vallitseva:

punainen, keltainen, kellertävän ruskea, kaikki sävyt
edellä mainitut soopelimerkein
brindle, kaikki sävyt
musta, tan- tai brindle-merkein
merle, tan- tai brindle-merkein

Maksa ja grafiitinharmaa ovat tunnettuja värejä, mutta niiden mukana seuraa ruskea tai grafiitinharmaa kirsu, silmienympärystät sekä vaaleat silmät.

Valkoinen väri on sallittu kuono-osassa, piirtona päässä, rinnuksessa, kauluksena, raajoissa, käpälissä, hännänpäässä ja alhaalla kyljissä. Tätä enempää valkoisten merkkien ihannoimista ei suositella.

Koko
Ihannekorkeus 30 cm. Painon tulee olla suhteessa kokoon.

LUONNE

Koiraa ei saa palkita, mikäli se on aggressiivinen tai arka tai, mikäli sillä on sellaisia anatomisia virheitä, jotka voivat vaikuttaa sen terveyteen.

KIVEKSET

Uroksilla tulee olla kaksi täysin kehittynyttä ja laskutunutta kivestä.

VIRHEET

Kaikki poikkeamat rotumääritelmästä suhteutettuna virheen vakavuuteen.

Hoito ja terveys

Edellä on esitetty cardiganin terveydentila pääpiirteittäin. Turkki ei kaipaa säännöllistä kampaamista. paitsi karvanlähtöaikoina periaatteella: Mitä tarkemmin poistan irtokarvan, sitä vähemmän sitä löytyy nurkista. Cardiganille riittää siis perushoito: ihmisen läheisyys ja hellä huolenpito, ruoka kaksi kertaa/vrk, riittävästi vettä, riittävästi liikuntaa, kynsien ja tassukarvojen leikkaaminen.

FCI -ryhmä

Rotu kuuluu FCI-ryhmään FCI 1 eli Lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat).

Tämän esittelyn laatija:

Rotuesittelyn on laatinut Suomen Welsh Corgi Seura ry.

Helmikuun 10. päivä 1971 lausuttiin Suomen Welsh Corgi Seura ry – Finska Welsh Corgi Sällskapet rf:n perustamissanat Suomen Kennelliiton tiloissa Bulevardilla, Helsingissä. Yhdistys oli aluksi Suomen Seurakoiraliiton alainen rotua harrastava yhdistys, mutta toukokuun 6. päivänä 1978 Kennelliiton valtuusto hyväksyi Suomen Welsh Corgi Seuran SKL:n rotujärjestöksi.

Suomen Welsh Corgi Seuran tehtävä maassamme on herättää harrastusta welsh corgeihin, edistää rodun jalostusta ja oikeata kasvatusta sekä toimia tämän koirarodun harrastajien yhdyssiteenä. Päämääräänsä yhdistys pyrkii erilaisen valistustyön avulla, sekä osallistumalla näyttelyihin, kursseihin ja kokeisiin tai itse niitä järjestämällä.


Jäsenmäärä vuoden 2008 lopussa oli 785. Corgiseuran toiminta-alueena on koko Suomi. Jotta yhdistyksen toiminta tavoittaisi jäsenistöä paremmin, on perustettu neljä paikallista alaosastoa, jotka tahoillaan järjestävät erilaisia tapahtumia. Yhdistyksen jäsenlehti Corgiset on ilmestynyt vuodesta 1976 ja ilmestyy nykyisin neljä kertaa vuodessa.

Jäsenlehden lisäksi on jovuodesta 1974 saakka ilmestynyt vuosittain tilastonumero, joka nykyisin tunnetaan nimellä Corgiset-Extra