Welsh corgi pembroke
Welsh corgi pembroke on monipuolinen seuralainen nyky-yhteiskunnan tarpeisiin. Se soveltuu paitsi monenlaiseen harrastamiseen, myös aktiivisemman perheen lemmikiksi. Alkuperäisessä karjakoirakäytössä welsh corgeja näkee enää harvemmin, mutta niiden tulisi kuitenkin kyetä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin alkuperäisiin tehtäviinsä.
Ensimmäiset welsh corgi pembroket saapuivat Suomeen 1960-luvun alkupuolella. Nykyinen kantamme pohjaa paitsi näihin alkuvuosien koiriin, myös lukuisiin tuonteihin eri puolilta maailmaa.
Suomessa welsh corgi pembroke on vakiinnuttanut vuosittaiset rekisteröintinsä noin 250 paikkeille. Aktiivisimpia corgi-harrastajat ovat näyttelykäynneissä, mutta myös tottelevaisuuskokeet ja agilitykilpailut kasvattavat suosiotaan.
Welsh corgit tunnetaan pitkäikäisenä rotuna vailla yleistyneitä, vakavia, helposti kuolemaan johtavia sairauksia. Silmäsairauslöydökset ovat lähinnä olleet perinnöllinen harmaakaihi (HC), verkkokalvon vajaakehitys (RD), iiriksen l. värikalvon kehityshäiriö (PPM). Muita raportoituja terveysongelmia ovat olleet lähinnä selkäongelmat, nivelvaivat ja virtsakivet. Kivesviat tuntuvat olevan rodussa melko yleisiä. Myös synnytysvaikeuksia (polttoheikkous, keisarinleikkaukset) on raportoitu.
Luonteiltaan suomalaiset pembroket ovat pääosin hyviä. Jotta ne olisivat sitä tulevaisuudessakin, tulee kasvattajien olla hyvin kriittisiä jalostuskoiriensa luonteiden suhteen. Mahdollinen arkuus, hermostuneisuus tai jopa aggressiivisuus tulee ottaa vakavasti. Ihanteellisimmillaan welsh corgit ovat ystävällisiä, älykkäitä ja pelottomia.
Rakenteeltaan welsh corgit ovat korkeuttaan pidempiä, vankkoja ja matalaraajaisia. Mataluus ei tarkoita jalattomuutta, eikä vankkuus kömpelyyttä, vaan koko koiran tulee olla ketterä ja voimakas koira matalammassa paketissa. Corgin rodunomaisen pituuden tulee tulla pitkästä rintakehästä ja vahvasta lanneosasta. Suomalaiset welsh corgit ovat ulkomuodollisesti laadukkaita ja kestävät vertailun kansainvälisestikin.
Toisin kuin muissa Pohjoismaissa, luonnontöpöhäntäisyyden jalostamisesta ei ole noussut pembroke-kasvattajien keskuudessa yhtä ja ainoaa ykkösasiaa, vaan kasvattajat ovat kasvattaneet koiria häntien sijasta.
Welsh corgit eivät kuulu Suomen Kennelliiton PEVISA-ohjelmaan (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma), joten tietyt terveystutkimustulokset eivät ole pentueen rekisteröinnin ehtona. Jalostukseen käytettäviltä koirilta Suomen Welsh Corgi Seura ry edellyttää astutushetkellä voimassa olevaa silmätarkastusta (24 kk), riittävää näyttelytulosta (vähintään JUN H), nartuilla iän oltava vähintään 18 kk, uroksilla 9 kk. Suositellaan myös, että toinen vanhemmistaolisi astutushetkellä kuvattu lonkkien ja kyynärpäiden osalta. Lisäksi kasvattajilta edellytetään pentueseurantalomakkeen palauttamista jalostustoimikunnalle. Kaikki SWCS:n jäsenten kasvattamat pentueet hyväksytään pentulistalle, mutta mikäli jalostussuositus ei kaikilta osin täyty, tästä mainitaan kyseisen pentueen kohdalla.
Rodun tulevaisuus näyttää hyvältä. Kansainvälisen yhteistyön helpottuminen ja uusi innokas harrastajasukupolvi turvaavat sen, että welsh corgeilla tulee jatkossakin olemaan vankka jalansija suomalaisessa koiramaailmassa.
Historia
Welsh corgi pembroken taustaa on pohdittu paljon. Todenmukaisin teoria lienee se, että ruotsalaiset viikingit veivät mukanaan länsigöötanmaanpystykorvien esi-isiä Walesiin tai se, että he toivat corgin esi-isiä takaisin Ruotsiin sotasaaliina ja näin pohjustivat länsigöötanmaanpystykorvien syntyä. Sukulaisuus näiden kahden rodun, samoin kuin niiden työtapojen välillä on huomattava. Nämä pembroken alkukoirat sitten oletettavasti sekoittuivat corgi-roduista vanhempana pidettyihin cardiganeihin ja rotujen historiat yhtyivät. Alkuaikoina on tapahtunut risteytyksiä molempien muunnosten kesken ja vanhoista pmbrokeiden sukutauluista voi löytää cardiganeja ja vastaavasti cardiganeilta myöhemmin pembrokeiksi tunnustettuja yksilöitä.
Molemmilla corgiroduilla lienee ollut yhteistäkin historiallista taustaa. Corgeja oli Walesissa talonpojilla ja ne auttoivat tilan vartioinnissa ja karjan paimennuksessa. Lyhyet jalat saivat sen paimentamaan keskinkertaisella tempolla ja lehmien ja hevosten potkut menivät yleensä matalan koiran yli. Corgi oli korvaamattomaksi avuksi, kun karja piti ajaa markkinoille, joskus jopa Lontooseen saakka. Se paimensi päivät ja vartioi yöt. Tämä rankka elämä vaati sisukkuutta, notkeutta ja tarkkaavaisuutta. Nämä ovatkin corgin leimaa antavia ominaisuuksia tänäkin päivänä.
Vasta vuonna 1925 Englannin Kennelklubi tunnusti welsh corgin. Vuonna 1934 cardigan ja pembroke erotettiin omiksi roduikseen niin jalostus- kuin näyttelytarkoituksessakin.
Suomeen tulivat ensimmäiset pembroket 1960-luvulla. Pembrokeja rekisteröidään nykyisin vuosittain n. 250 yksilöä.
Nykyinen käyttötarkoitus
Welsh corgien nykyinen käyttötarkoitus on pääasiassa perhe- ja seurakoira, mutta sen monipuoliset harrastusominaisuudet ovat alkaneet kiinnostaa enenevässä määrin myös esimerkiksi toko- ja agilityharrastajia.
Rotumääritelmän mukaan Welsh corgi pembroken tulee olla avoin ja ystävällinen. Se ei koskaan saa olla hermostunut eikä aggressiivinen. Tarkkaavaisuus ja tarmokkuus ovat sille tunnusomaisia luonteenpiirteitä. Welsh corgi pembroken tulee olla rohkea, oppivainen ja työskentelyyn soveltuva.
Pembrokea on corgiroduista avoimempi. Se on tyypillisimmillään nopeasti syttyvä ja vilkas.
Koska näyttelyt ovat rodunharrastajien keskuudessa yleisin harrastusmuoto, eivät rotumääritelmän mukaiset luonneominaisuudet tule esille kattavasti. Alkuperäinen käyttötarkoitus karjaa kuljettavana koirana on vaatinut itsevarmuutta ja jopa röyhkeyttä. Nykyään pembroket ovat seurakoiramaistumassa ja rodunomaiset työkoirapiirteet jäävät jalostusvalinnoissa taka-alalle. Suuntaus ei välttämättä ole huono asia, sillä 1970-luvulla corgit tunnettiin esimerkiksi eläinlääkäreiden keskuudessa häijyinä ja äreinä asiakkaina. Vaarana on kuitenkin se, että corgin olemuksesta menetetään se erityinen kipinä, joka erottaa sen muista seurakoiraroduista.
Ulkomuoto
Yleisvaikutelma
Matalaraajainen, voimakas, vankkarakenteinen, valpas ja toimelias. Antaa vaikutelman voimakkaasta ja kestävästä koirasta pienessä koossa.
Ominaispiirteet
Rohkea ja työskentelyyn soveltuva.
Luonne
Avoin ja ystävällinen, ei koskaan hermostunut eikä aggressiivinen.
Pää
Muodoltaan ja vaikutelmaltaan kettumainen. Ilme on tarkkaavainen ja älykäs. Kallo on melko leveä ja tasainen korvien välistä, o tsapenger kohtalainen. Kuonon pituuden suhde kallon pituuteen on 3:5. Kuono on hieman kapeneva ja kirsu musta. Kuono-osa hieman kapeneva.
Leuat / purenta
Leuat ovat vahvat. Täydellinen, säännöllinen ja täysi-hampainen leikkaava purenta ts. Yläetuhampaat peittävät tiiviisti alaetuhampaat ja ovat suorassa kulmassa leukoihin nähden.
Silmät
Hyvin sijoittuneet, pyöreät, keskikokoiset ja ruskeat, karvapeitteen väriin sointuvat.
Korvat
Pystyt, keskikokoiset ja kärjestään hieman pyöristyneet. Kirsun kärjestä silmän kautta vedetty linja jatkuu korvan kärkeen tai lähelle sitä.
Kaula
Melko pitkä.
Runko
Keskipitkä ja ylhäältä katsottuna hieman kapeneva, kylkiluut ovat selvästi kaareutuneet; lanne ei ole liian lyhyt. Selkälinja on suora, rinta leveä ja syvä, selvästi eturaajojen väliin ulottuva.
Häntä
Lyhyt, mieluiten luonnostaan. Typistetty: lyhyt (Huom. Suomessa typistyskielto). Typistämätön: Selkälinjan tasolle kiinnittynyt ja matala-asentoinen, ei selän päälle kiertynyt. Koiran liikkuessa häntä on selkälinjan tasolla, levossa riippuva. Liian ylös tai alas kiinnittynyt häntä ei ole toivottava.
Raajat:
Eturaajat
Yleisvaikutelma: Eturaajat ovat kyynärpäistä alaspäin lyhyet ja mahdollisimman suorat. Luusto on vankka aina käpäliin saakka.
Lavat: Viistot, 90 asteen kulmassa olkavarteen nähden.
Olkavarret: Kaartuvat rintakehän myötäisesti.
Kyynärpäät: Tiiviisti rungonmyötäiset, eivät ulko- eivätkä sisä- kierteisest.
Käpälät: Soikeat; varpaat ovat vahvat, selkeästi kaarevat ja tiiviisti yhdessä, keskimmäiset varpaat ovat hieman ulompia pitemmät. Päkiät ovat vahvat ja kaarevat, kynnet lyhyet.
Takaraajat
Yleisvaikutelma: Takaraajat ovat lyhyet, vahvat ja joustavat. Luusto on vankka aina käpäliin saakka.
Polvet: Hyvin kulmautuneet.
Kintereet: Takaa katsottuna suorat.
Käpälät: Kuten etukäpälät.
Liikkeet
Vapaat ja tehokkaat, eivät löysät eivätkä jäykät. Eturaajan askel on pitkä, ei liian korkea ja suhteessa takaraajan työntöön.
Karvapeite
Karva: Keskipitkää ja suoraa. Ei koskaan pehmeää, laineikasta eikä karkeaa; tiheä aluskarva.
Väri: Yksivärinen punainen, soopeli, kellanruskea (fawn) tai tricolour (musta parkinruskein ja valkoisin merkein). Valkoisia merkkejä voi olla raajoissa, rinnassa ja niskassa, hieman valkoista päässä ja kuonossa sallitaan.
Koko
Säkäkorkeus: Noin 25,4-30,5 cm.
Paino: Urokset 10-12 kg, nartut 10-11 kg.
Virheet
Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen. Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen ovat hylkääviä virheitä.
Huom. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.
Hoito ja terveys
Edellä on esitetty pembroken terveydentila pääpiirteittäin. Turkki ei kaipaa säännöllistä kampaamista. paitsi karvanlähtöaikoina periaatteella: Mitä tarkemmin poistan irtokarvan, sitä vähemmän sitä löytyy nurkista. Pembrokelle riittää siis perushoito: ihmisen läheisyys ja hellä huolenpito, ruoka kaksi kertaa/vrk, riittävästi vettä, riittävästi liikuntaa, kynsien ja tassukarvojen leikkaaminen.
FCI -ryhmä
Rotu kuuluu FCI-ryhmään FCI 1 eli Lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat).
Tämän esittelyn laatija:
Rotuesittelyn on laatinut Suomen Welsh Corgi Seura ry.
Helmikuun 10. päivä 1971 lausuttiin Suomen Welsh Corgi Seura ry ? Finska Welsh Corgi Sällskapet rf:n perustamissanat Suomen Kennelliiton tiloissa Bulevardilla, Helsingissä. Yhdistys oli aluksi Suomen Seurakoiraliiton alainen rotua harrastava yhdistys, mutta toukokuun 6. päivänä 1978 Kennelliiton valtuusto hyväksyi Suomen Welsh Corgi Seuran SKL:n rotujärjestöksi.
Suomen Welsh Corgi Seuran tehtävä maassamme on herättää harrastusta welsh corgeihin, edistää rodun jalostusta ja oikeata kasvatusta sekä toimia tämän koirarodun harrastajien yhdyssiteenä. Päämääräänsä yhdistys pyrkii erilaisen valistustyön avulla, sekä osallistumalla näyttelyihin, kursseihin ja kokeisiin tai itse niitä järjestämällä.
Jäsenmäärä vuoden 2008 lopussa oli 785. Corgiseuran toiminta-alueena on koko Suomi. Jotta yhdistyksen toiminta tavoittaisi jäsenistöä paremmin, on perustettu neljä paikallista alaosastoa, jotka tahoillaan järjestävät erilaisia tapahtumia. Yhdistyksen jäsenlehti Corgiset on ilmestynyt vuodesta 1976 ja ilmestyy nykyisin neljä kertaa vuodessa.
Jäsenlehden lisäksi on jovuodesta 1974 saakka ilmestynyt vuosittain tilastonumero, joka nykyisin tunnetaan nimellä Corgiset-Extra
