Englanninsetteri on alkujaan kehitetty spanieleista. Jo 600 vuotta sitten Englannissa tavattiin siis koiria, jotka ilmavainuisesti, laajasti ja äänettömästi etsivät lintuja ja osoittivat seisonnallaan niiden sijainnin. Nykyisenkaltaiset englanninsetterit saivat alkunsa 1825 Edward Lavwrackin ansiosta. Hän kehitti ns "show type" eli näyttelytyypin, kun taas R. Purcell Llewellin kiinnitti huomionsa nimenomaan rodun käyttöominaisuuksiin ja kehitti ns. "field type" eli metsästystyypin.


Vielä nykyisinkin rotu voidaan jakaa näiden tyyppien mukaan: metsästystyyppi on pienempi, kauttaaltaan "kuivempi", kevytrakenteisempi, riistaintoisempi ja nopeampi. Vastaavasti näyttelytyyppi on kookkaampi, massavampi, piirteiltään ja ilmeeltään pehmeämpi, runsaskarvaisempi ja olemukseltaan sekä liikkeiltään näyttävämmän näköinen.


Englanninsetteri on kooltaan keskikokoinen, uroksen säkäkorkeus on 65 - 68 cm, narttujen 61 - 65 cm. Paino vaihtelee yleensä 25 - 35 kg:n välillä. Värejä on hyvinkin erilaisia; pääsääntö on kuitenkin, että valkealla pohjalla on mustia ja/tai punaisia pilkkuja (blue belton, blue belton and tan=tricolour tai orange belton). Tasainen pilkullisuus on suotavampaa kuin suuriläiskäisyys. Koirien värit vaihtelevat melkein valkeasta hyvinkin tummaan sinertävän mustaan sävyyn.

Karvapeite on hapsukasta raajojen takaosassa, rinnassa, vatsan alla, takapuolessa ja hännässä; muutenkin karvapeite on kauttaaltaan hieman laineikasta (ei kiharaa), pitkähköä ja silkkistä. Englanninsetteri on trimmattava rotu, mutta sen täytyy näyttää trimmauksesta huolimatta luonnolliselta.


Luonteeltaan englanninsetteri on lempeä, eloisa, erittäin ystävällinen, ennakkoluuloton, rohkea, avoin ja oppivainen koira. Huonoina puolina jotkut setterinomistajat ovat vastaavasti kokeneet malttamattomuuden, energisyyden, joskus liiallisen rohkeuden ja itsenäisyyden. On tietenkin muistettava, että jokainen koira on oma yksilönsä ja jokaisella on omat luonteenpiirteensä; toinen on nöyrä ja tottelevainen kun taas toinen on itsepäinen ja "ketku".

Miellyttävän luonteensa, kivan kokonsa ja fyysisten ominaisuuksiensa ansiosta setterit soveltuvat mainiosti muihinkin tehtäviin kuin metsästykseen. Setterin kanssa voi harrastaa vedätystä, tokoa, agilityä, pyöräilyä, näyttelyitä tai vaikkapa vain reipasta lenkkeilyä, retkeilyä ja ulkoilua. Setteri soveltuu myös erinomaisesti lapsiperheisiin, sillä se on yleensä erittäin pitkäpinnainen lapsien suhteen; eikä se tavallisesti tahallaan vahingoita ketään. Setterit rakastavat myös yleensä toisia koiria, ihmisiä, metsässsä juoksentelua ja toimintaa yleensäkin. Toisaalta kotona se on mitä ihanin ja rauhallisin kaveri, kunhan se vain saa tarpeeksi touhuamista lenkkien yhteydessä!