Rodun kotimaa on Englanti. Englannin kennelliitto tunnusti bullmastiffin virallisesti 1924 ja hyväksyi samalla sen rotumääritelmän. yleisesti rotua pidetään mastiffin ja bulldogin risteytyksenä. Rodun merkittävimpänä kehittäjänä pidetään S. E. Moseleytä, joka noudatti omaa tarkkaa suunnitelmaansa jalostustyössään. Moseley oli aikakautensa tärkein kasvattaja.

Bullmastiffeillä oli aikoinaan varsin erikoinen tehtävä ja se vaati rodulta tietynlaista luonnetta. Englantilaiset metsänvartijat tarvitsivat aktiivisen, vahvan ja tottelevaisen koiran, joka pystyi tekemään päätöksiä yksin työskennellessään. Vuosisadan vaihteen englantilaiset lait koskien salametsästystä olivat niin kovat, että salametsästäjät tekivät lähes mitä tahansa päästäkseen pakoon. Siksi "Gamekeeper's Night Dog" eli metsänvartijan yökoira, oli välttämätön turva ja apu metsänvartijalle.


Perusluonteeltaan bullmastiffi on rauhallinen ja järkevä koira, joka on melko helposti koulutettavissa. Bullmastiffi ei ole kuitenkaan "maailman nopein" palveluskoira, vaan se suorittaa TOKO-harjoituksensa mahdollisesti pienellä viiveellä OMAN harkintansa mukaan! Tosin oikein koulutettuna ja makupaloin motivoituna bullmastiffistä löytyy yllättävää nopeutta tässäkin lajissa.

Koska kyseessä on suuri ja voimakas rotu, omistajan on varauduttava kasvattamaan ja kouluttamaan bullmastiffinsä niin, että se on hallinnassa kaikissa tilanteissa. Bullmastiffi yleensä tietää paikkansa "kotilaumassaan", eikä niiden kanssa tarvitse käydä johtajuustaisteluja. Toisia koiria ja muita eläimiä kohtaan bullmastiffi on kohtalaisen sosiaalinen, tosin yksilöllisiä eroja on paljon.

Bullmastiffin tulee olla vahvarakenteinen, sopusuhtainen ja erittäin voimakas. Sen tulee olla myös reipas, luotettava ja uskollinen. Pään tulee olla suuri ja neliömäinen, kuono lyhyt ja leveä. Tasapurenta toivottu, lievä alapurenta sallitaan. Silmät tummat tai pähkinänruskeat. Korvat ovat V-muotoiset, väriltään runkoa tummemmat. Kaula on hyvin kaareutunut, kohtuullisen pitkä ja lihaksikas. Raajojen tulee olla vahvaluustoiset, voimakkaat ja lihaksikkaat. Selkä lyhyt ja suora, antaen tiiviin vaikutelman. Lanne leveä ja lihaksikas, eturinta leveä ja syvä. Häntä tyvestä voimakas, kärkeä kohti kapeneva. Turkki on lyhyt, kova ja säänkestävä, väriltään brindle, fawn tai punainen. Kuono-osan tulee olla musta, tummat merkit silmien ympärillä tehostavat ilmettä. Koko uroksilla 63,5-68,5 cm, paino 50-59 kg. Nartuilla 61-66 cm, paino 41-50 kg.

Ulkonäöltään suomalaiset bullmastiffit ovat korkeatasoisia, tosin eri linjoissa on hieman eri tyyppisiä koiria. Suomeen tuodaan myös jatkuvasti "siitosmateriaalia" ulkomailta, joten rodun jalostus uusien linjojen kautta auttaa laajentamaan omaa geenipohjaamme. Kansainvälisen muotovalion arvoja bullmastiffeille myönnetään 1-2 kappaletta vuosittain.


Bullmastiffi on saavuttanut Suomessa vankan aseman. Viime vuosina pentuja on rekisteröity vajaa 200 yksilöä vuosittain. Bullmastiffi soveltuu yhtä hyvin maalle että kaupunkiin, se ei hauku turhasta, vaikka onkin erinomainen vahtikoira.

Bullmastiffien terveydentila on kohtalaisen hyvä. Kuten muillakin raskailla roduilla luusto- ja nivelsairauksia esiintyy. Yleisempiä ovat lonkkaniveldysplasia ja kyynärnivelien kasvuhäiriöt. Iho-ongelmia, kuten erilaiset ihottumat sekä furunkuloosi tavataan jonkin verran samoin silmäluomien kiertymää, entropiumia. Bullmastiffien keski-ikä lienee tällä hetkellä 8 - 10 vuotta. Bullmastiffeillä esiintyy jossain määrin myös erilaisia syöpämuotoja, etenkin vanhemmilla koirilla.