Siirry sisältöön
Lisää Kirjaudu
Shetlanninlammaskoira – piirroskuva rodun tyypillisestä ulkonäöstä (soopeli, kolmivärinen, blue merle tai musta-valkoinen)

Shetlanninlammaskoira

Shetlanninlammaskoira eli sheltti on pienikokoinen, kaunis ja oppivainen paimenkoira. Se muistuttaa pienoiskokoista collieta.

Paino6–9 kg
Säkäkorkeus33–40 cm
Elinikä12–14 v
LiikuntatarveRunsas
Suunnitteletko shetlanninlammaskoiraa?Tilaa hakuvahti, niin saat viestin heti, kun uusi shetlanninlammaskoira -pentue tai -koira ilmoitetaan Koiratorilla.
Onko sinulla shetlanninlammaskoira?Tällä sivulla ei ole vielä omistajien kuvia. Lisää koirasi ja kuva, niin se näkyy ensimmäisenä täällä.🐕 Lisää koirasi

Ominaisuudet

LiikuntatarveRunsas (4/5)
TurkinhoitoTyöläs (4/5)
KarvanlähtöRunsas (4/5)
LapsiystävällisyysErittäin hyvä (4/5)
Sopii aloittelijalleHyvin (4/5)
KoulutettavuusErittäin helppo (5/5)
HaukkuherkkyysHerkkä (4/5)

Hyvät puolet

  • Sopii myös ensimmäiseksi koiraksi
  • Tulee yleensä hyvin toimeen lasten kanssa
  • Helppo kouluttaa
  • Innokas liikunta- ja harrastuskaveri

Huomioitavaa

  • Tarvitsee paljon liikuntaa ja tekemistä
  • Irrottaa runsaasti karvaa
  • Turkinhoito vie aikaa
  • Haukkuu herkästi

Historia ja alkuperä

Shetlanninlammaskoira on kehittynyt Shetlandinsaarilla Skotlannin pohjoispuolella. Karuilla saarilla tarvittiin pientä, sitkeää ja vähällä ruualla pärjäävää koiraa, joka paimensi lampaita ja vahti pihapiiriä. Rodun taustalla arvellaan olleen pohjoisia pystykorvatyyppisiä paimenkoiria, ja myöhemmin siihen risteytettiin skotlantilaista collieta ja pieniä seurakoiria. Sheltti oli alun perin paimen- ja pihavahtikoira, mutta nykyään sen päätehtävä on seurakoirana oleminen.

1900-luvun alussa jalostukseen lisättiin pienikokoista pitkäkarvaista collieta, mikä muokkasi rodun ulkonäköä kohti nykyistä. Rotua kutsuttiin aluksi nimellä Shetland Collie, mutta collien kasvattajien vastustuksen vuoksi nimeksi vakiintui Shetland Sheepdog. Englannin Kennel Club tunnusti rodun vuonna 1909. Vaikka sheltti näyttää pienoiscollielta, se on oma, Shetlandinsaarilla syntynyt rotunsa.

Suomeen ensimmäinen sheltti tuli vuonna 1951, kun Ra-Cebo-kennel toi Ruotsista nartun Stormkappans Tallyho. Samoihin aikoihin Karion-kennel toi Ruotsista uroksen, ja vuonna 1957 tuotu englantilainen narttu aloitti suomalaisen kasvatuksen merkittävän kauden. 1950-luvulla rekisteröitiin yhteensä 131 shelttiä. Vuosina 1951–2015 Suomessa rekisteröitiin yhteensä noin 26 700 shetlanninlammaskoiraa.

Ulkonäkö ja koko

Shetlanninlammaskoira on pieni, pitkäkarvainen ja sopusuhtainen paimenkoira, jonka rungon pituus on hieman säkäkorkeutta suurempi. FCI:n rotumääritelmän mukaan uroksen ihannesäkäkorkeus on 37 cm ja nartun 35,5 cm, ja yli 2,5 cm:n poikkeama kumpaan tahansa suuntaan on vakava virhe. Rotumääritelmä ei anna painolle rajoja. Keskiluustoinen narttu painaa tyypillisesti noin 6–7 kg ja uros 8–9 kg. Koko vaihtelee käytännössä paljon, jopa saman pentueen sisällä, ja ylisuuret koirat on tunnistettu yhdeksi rodun jalostusongelmaksi.

Pää on pitkä, kiilamainen ja hienopiirteinen, ja kallo ja kuono ovat yhtä pitkät. Korvat ovat pienet ja korkealle kiinnittyneet. Tarkkaavaisena koira kantaa ne pystyssä kärjet eteenpäin taittuneina. Pennuilla korvien asentoa joudutaan joskus tukemaan esimerkiksi teippauksella hampaanvaihdon aikana.

Turkki ja värit

Turkki on kaksikerroksinen: peitinkarva on pitkä, karhea ja suora, pohjavilla lyhyt, pehmeä ja tiheä. Kaulus on hyvin runsas, ja eturaajoissa sekä kintereiden yläpuolella on pitkät hapsut. Urokset ovat yleensä narttuja järeämpiä ja runsasturkkisempia.

  • Soopeli: vaaleasta kullasta syvään mahonkiin, syvä sävy toivottu. Susisoopeli ja harmaa ovat virheitä.
  • Tricolour: syvänmusta runko ja syvät punaruskeat merkit.
  • Blue merle: kirkas hopeansininen pohjaväri, jossa mustia läikkiä ja marmorointia.
  • Musta-valkoinen ja musta-ruskea ovat myös hyväksyttyjä.
  • Valkoiset merkit päässä, kauluksessa, rinnassa, raajoissa ja hännänpäässä ovat toivottuja mutta eivät pakollisia. Valkoiset laikut rungossa eivät ole sallittuja.

Luonne ja käyttäytyminen

Shetlanninlammaskoiran luonne rotumääritelmän mukaan

Rotumääritelmä kuvaa sheltin valppaaksi, ystävälliseksi, älykkääksi, sitkeäksi ja aktiiviseksi. Se on kiintynyt omistajaansa ja tottelevainen, vieraita kohtaan pidättyväinen, mutta ei koskaan hermostunut. Liiallinen aggressiivisuus ja arkuus ovat hylkääviä virheitä. Omistajien kokemusten perusteella keskivertosheltti on lähestyttävä, hyväluonteinen ja avoin, mutta hieman levoton, eloisa ja käyttöviettinen kohtalaisesti.

Perhe ja lapset

Sheltti kiintyy koko perheeseen ja haluaa olla mukana arjessa. Se on yleensä lempeä lapsia kohtaan ja innokas leikkikaveri, mutta herkkä koira ei pidä kovakouraisesta käsittelystä eikä jatkuvasta hälinästä. Paimenkoiran vaisto voi näkyä juoksevien lasten kantapäiden haukkumisena tai kiertämisenä, ja siihen kannattaa puuttua ohjaamalla koira muuhun tekemiseen.

Vieraat ihmiset ja muut koirat

Vieraisiin sheltti suhtautuu usein pidättyväisesti ja tarvitsee hetken aikaa tutustumiseen. Pidättyväisyys on rodulle tyypillistä, mutta selvä arkuus ei ole. Siksi pennun sosiaalistaminen on tärkeää. Muiden koirien ja kotieläinten kanssa sheltti tulee yleensä hyvin toimeen, eikä se ole taipuvainen hakemaan riitaa.

Haukku ja vahtiminen

Haukkuherkkyys on sheltin tunnetuin luonteenpiirre. Se ilmoittaa äänekkäästi ovikellosta, ohikulkijoista ja innostuessaan myös leikin tai lenkkiin lähdön lomassa. Haukkuun kannattaa puuttua jo pentuiässä. Monelle sheltille on hyödyllistä opettaa, että haukkuminen on sallittua vain luvalla.

Koulutus ja harrastukset

Sheltti on yksi helpoimmin koulutettavista roduista: se on tarkkaavainen, nopea oppimaan ja haluaa tehdä yhteistyötä ohjaajansa kanssa. Herkkyyden vuoksi koulutuksen pitää olla johdonmukaista ja positiivista. Kova käsittely tai kiivas ääni voi saada koiran lukkiutumaan, kun taas palkkaan perustuva koulutus tuo esiin rodun parhaat puolet. Luoksetulo onnistuu yleensä hyvin, sillä sheltti pysyttelee mielellään omistajansa lähellä.

Tyypillisiä haasteita ovat haukkuminen, ääniherkkyys ja pidättyväisyys uusissa tilanteissa. Pentua kannattaa totuttaa rauhallisesti kaupungin ääniin, liikenteeseen, erilaisiin ihmisiin ja käsittelyyn. Paimennusvietti voi ilmetä liikkuvien kohteiden, kuten pyöräilijöiden tai autojen, jahtaamisena, joten hihnakäytös ja impulssikontrolli kannattaa harjoitella huolella.

Suomessa sheltit harrastavat näyttelyiden lisäksi erityisesti agilityä, rally-tokoa, tokoa, paimennusta, noseworkia ja koiratanssia. Shelttejä nähdään agilityssä myös kansainvälisissä kilpailuissa, ja rotu on menestynyt lajissa pitkään. Rodun luonnetta voi arvioida myös luonnetestissä ja MH-luonnekuvauksessa, joille on laadittu sheltin ihanneprofiilit.

Liikunta, aktivointi ja turkinhoito

Liikunta aikuisena ja pentuna

Aikuinen sheltti tarvitsee päivittäin noin 1,5–2 tuntia liikuntaa ja tekemistä, mutta se ei vaadi tuntikausien rasitusta, vaan sopeutuu myös kaupunkielämään. Tärkeintä on, että liikunta on monipuolista: lenkkejä, vapaata juoksua turvallisessa paikassa ja aivotyötä. Pennun liikunta koostuu lyhyistä lenkeistä ja vapaasta leikistä, ja pitkiä lenkkejä lisätään vähitellen kasvun edetessä.

Aktivointi

Älykäs sheltti tylsistyy, jos sillä ei ole tekemistä, ja tylsistyminen näkyy usein haukkumisena. Temppujen opettelu, nenätyöt, etsintäleikit ja lyhyet koulutushetket väsyttävät tehokkaasti. Moni sheltti nauttii harrastuksesta, jossa se pääsee työskentelemään ohjaajansa kanssa.

Turkinhoito ja karvanlähtö

Runsas turkki näyttää työläältä, mutta se ei takkuunnu tai likaannu helposti. Perusharjaus tehdään noin kahden viikon välein suihkuttamalla turkkiin vettä tai hoitoainetta ja harjaamalla se kerros kerrokselta pohjaa myöten. Korvien takaa, kainaloista ja housuista karva takkuuntuu herkimmin, joten ne kammataan useammin. Sheltti ei ole trimmattava rotu, mutta korvien ja tassujen karvoja siistitään ohennussaksilla.

Pohjavilla irtoaa kausittain runsaasti, nartuilla usein myös juoksun tai pentueen jälkeen. Karvanvaihdon aikana harjataan päivittäin, ja kuollut pohjavilla irtoaa parhaiten pesun ja kuivauksen yhteydessä. Kynnet leikataan säännöllisesti ja tassunpohjien karvat siistitään. Ruokinnassa kannattaa seurata painoa, sillä runsas turkki peittää ylipainon helposti. Kylkiluiden pitäisi tuntua sormin turkin läpi. Lisää ruokinnasta koiran ruokinnan oppaassa.

Terveys ja elinikä

Shetlanninlammaskoira on suhteellisen terve ja pitkäikäinen rotu. Keskimääräinen elinikä on noin 12–14 vuotta, eikä 15–17 vuoden ikä ole harvinainen. Perinnöllisten vikojen ja sairauksien määrä on kuitenkin kasvanut, ja jalostuksen tärkein tavoite on koira, jolla ei ole kipua tai elämänlaatua heikentäviä sairauksia.

Shetlanninlammaskoiran tunnetut terveysongelmat

  • CEA eli collie eye -anomalia: synnynnäinen silmänpohjan kehityshäiriö, johon on geenitesti.
  • PRA eli etenevä verkkokalvon surkastuma: puhkeaa usein vasta vanhemmalla iällä. Rodulta tunnetaan kaksi mutaatiota (CNGA1 ja BBS2), joihin on geenitestit.
  • Distichiasis: ylimääräiset ripset luomen reunassa, rodulla tyypillinen silmävika.
  • MDR1-geenivirhe: resessiivisesti periytyvä geenivirhe, joka aiheuttaa yliherkkyyttä tietyille lääkeaineille, kuten ivermektiinille ja loperamidille. Testattavissa poskisolu- tai verinäytteestä.
  • Kinnervika: varpaiden pinnallisen koukistajajänteen luksaatio kantaluun kohdalla. Sheltillä sitä esiintyy useammin kuin monilla muilla roduilla, tyypillisesti alle 2-vuotiailla.
  • Sappirakon mukoseele ja muut sappiongelmat, joiden riski on sheltillä tavallista suurempi.
  • Lonkka- ja kyynärniveldysplasia, polvilumpion sijoiltaanmeno, von Willebrandin tauti sekä hammaspuutokset.

Suomessa vuosina 2013–2022 tutkituista sheltteistä keskimäärin 76,6 % oli silmiltään terveitä, 78,7 % sai lonkkatuloksen A tai B ja 94,1 % kyynärtuloksen 0. MDR1-geenivirheen kantaja- tai sairausstatus kannattaa selvittää jokaiselta sheltiltä, ja tulos on hyvä kertoa eläinlääkärille.

PEVISA-vaatimukset shetlanninlammaskoiralle

Shetlanninlammaskoira kuuluu Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan (PEVISA). Nykyinen ohjelma on voimassa vuodesta 2025 vuoteen 2027. Pentue rekisteröidään vain, jos vanhemmilla on astutushetkellä:

  • Lonkat: virallinen lonkkakuvauslausunto.
  • Kyynärät: virallinen kyynärnivelkuvauslausunto.
  • Silmät: voimassa oleva silmätarkastuslausunto, joka on enintään 24 kuukautta vanha. PRA:ta sairastavan koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä.
  • Jälkeläismäärä: uroksella enintään 100 jälkeläistä, joista enintään 50 alle 5-vuotiaana tehdyistä astutuksista.
  • Merle-erityisehto: merleä ja soopelia yhdistettäessä soopeliosapuolelta vaaditaan merle-geenitesti, ja yhdistelmän soopelipennut testataan ennen rekisteröintiä. Merle × merle -yhdistelmiin vaaditaan erillinen puolto.
  • Ulkomaiset koirat: ulkomaisille uroksille ja jalostuslainanartuille on rajattu vapautus tutkimusvaatimuksista.

PEVISA on vähimmäistaso. Rodun jalostusohjeessa jalostuskoiralta edellytetään lisäksi muun muassa vähintään 2 vuoden ikää, virallista polvitutkimusta, pentuna tehtyä silmätutkimusta ja hyvää luonnetta, eikä jalostukseen käytetä esimerkiksi kinnervikaa tai epilepsiaa sairastavaa koiraa. Silmien uusintatutkimusta suositellaan 6 vuoden iän jälkeen, koska PRA puhkeaa usein myöhään. Pyydä kasvattajalta ennen pennun varaamista nähtäväksi vanhempien viralliset terveystutkimusten tulokset ja kysy lähisukulaisten terveydestä.

Hyvä tietää

  • Sheltti ei ole pienennetty collie, vaan Shetlandinsaarilla kehittynyt oma paimenkoirarotunsa.
  • Shelttiä kannattaa opettaa haukkumaan vain luvalla, sillä rotu on hyvin äänekäs.
  • Rodulla tavataan MDR1-geenivirhettä ja CEA:ta, joihin on geenitestit.

Arki shetlanninlammaskoiran kanssa

Yksin kotona

Aikuinen sheltti voi tottua olemaan yksin kohtuullisen työpäivän ajan, kun yksinoloa on harjoiteltu pennusta asti vähitellen ja koira on saanut ennen lähtöä liikuntaa. Ihmisrakas sheltti ei kuitenkaan sovi päivittäin pitkiksi ajoiksi yksin jätettäväksi. Tylsistynyt tai ahdistunut sheltti haukkuu helposti, mikä kuuluu kerrostalossa naapureille.

Kerrostalo vai omakotitalo

Pienen kokonsa ansiosta sheltti sopeutuu kerrostaloon, ja se sopii hyvin kaupunkielämään. Haukkuherkkyys on kerrostaloasumisen suurin haaste, ja rappukäytävän ääniin totuttaminen kannattaa aloittaa heti. Omakotitalon pihalla sheltti viihtyy, mutta tarvitsee aidan. Pihalle yksin jätetty sheltti alkaa helposti vahtia ja haukkua ohikulkijoita.

Suomen talvi ja kesähelle

Tiheän pohjavillan ansiosta sheltti sietää Suomen talvea hyvin, eikä terve aikuinen koira tarvitse pakkasella takkia. Lumi kertyy kuitenkin paakuiksi tassujen karvoihin ja housuihin, joten tassujen karvojen siistiminen helpottaa talvilenkkejä. Helteellä paksu turkki lämmittää, joten lenkit siirretään viileisiin aikoihin ja koiralle järjestetään varjoa ja vettä. Turkkia ei pidä ajella helteen vuoksi.

Allergia ja karvanlähtö

Shetlanninlammaskoira ei ole allergiaystävällinen rotu. Pohjavilla irtoaa kausittain runsaasti, ja allergeeneja on myös koiran hilseessä ja syljessä. Allergisen kannattaa viettää aikaa aikuisten shelttien kanssa ennen päätöstä ja tutustua allergiaystävällisiin koirarotuihin.

Matkustaminen ja auto

Sheltti on kokonsa puolesta helppo matkakumppani: se mahtuu pieneen häkkiin autossa ja kulkee mukana mökille ja harrastuksiin. Autossa koira kuljetetaan kiinnitetyssä häkissä tai turvavaljaissa. Lisää vinkkejä löydät koiran kanssa matkustamisen oppaasta.

Kustannukset

Pienen koiran ruokakulut ovat maltilliset. Suurimmat menoerät tulevat harrastuksista, vakuutuksesta ja eläinlääkärikäynneistä. Turkinhoitoon tarvitaan hyvät harjat ja kammat sekä tehokas kuivain, mutta trimmaamossa käynnit eivät ole välttämättömiä, jos turkin hoitaa itse.

Shetlanninlammaskoira Suomessa

Shetlanninlammaskoira on ollut Suomen suosituimpia koirarotuja jo pitkään. Se on ryhmässään toiseksi suosituin saksanpaimenkoiran jälkeen ja kuuluu Suomen kymmenen suosituimman rodun joukkoon. Vuonna 2024 Suomessa rekisteröitiin 1 041 shelttiä, mikä oli viidenneksi eniten kaikista roduista. Rekisteröinnit olivat huipussaan vuonna 2014, jolloin rekisteröitiin 1 072 koiraa. Vuosina 2011–2015 rekisteröitiin keskimäärin noin 1 040 shelttiä vuodessa.

Rotujärjestö ja kasvatus

Suomessa rotua harrastettiin aluksi kahdessa yhdistyksessä: Helsingissä vuonna 1966 perustetussa Suomen Shetlanninlammaskoira – Finska Shetland Sheepdog ry:ssä ja Porissa vuonna 1967 perustetussa Suomen Shelttiyhdistys ry:ssä. Yhdistykset sulautuivat vuonna 1984 rotujärjestö Shetlanninlammaskoirat – Shetland Sheepdogs ry:ksi. Yhdistys ohjaa rodun jalostusta, kerää omistajilta terveystietoja ja järjestää jalostustarkastuksia.

Sheltin jalostuksen havainnot

  • Tuontikoirat: vuoteen 2015 mennessä Suomeen oli tuotu 913 shelttiä, eniten Virosta ja Ruotsista.
  • Sukusiitos on laskenut: keskimääräinen sukusiitosaste oli vuosina 1988–2010 noin 2,3 % ja vuosina 2011–2015 noin 1,2 %.
  • Urosten käyttö keskittyy: muutamien suosittujen urosten runsas käyttö kaventaa jalostuspohjaa, ja tavoitteena on käyttää uroksia tasaisemmin.
  • Tyyppi ja koko: rotutyypin vaihtelu ja ylisuuret koirat on tunnistettu ongelmiksi.
  • Lisääntyminen: yleisimpiä ongelmia ovat heikko astumishalu ja heikot juoksut.

Vain pieni osa sheltteistä on käynyt luonnetestissä, joten luonnetta koskeva tieto perustuu pitkälti omistajien kokemuksiin. Luonnetesti tai MH-luonnekuvaus kertoo omistajallekin paljon koirasta, vaikka sitä ei käytettäisi jalostukseen.

Shetlanninlammaskoiran pennun hankinta

Mitä kasvattajalta kannattaa kysyä

  • Onko molempien vanhempien lonkat ja kyynärät kuvattu ja silmät tutkittu, ja mitkä tulokset olivat?
  • Onko vanhemmat testattu MDR1-geenivirheen, CEA:n ja PRA:n osalta?
  • Onko suvussa esiintynyt kinnervikaa, epilepsiaa tai sappirakon ongelmia?
  • Millainen luonne vanhemmilla on, ja saako emän tavata kotioloissa?
  • Onko pennuille tehty virallinen silmätutkimus ja eläinlääkärintarkastus ennen luovutusta?

Kasvattajan kuuluu tutkituttaa pentujen silmät virallisesti ennen luovutusta, joten silmätutkimuksen tulos on hyvä pyytää nähtäväksi. Kysy myös, täyttääkö yhdistelmä rodun jalostusohjeen vähimmäisvaatimukset ja mikä on pentueen sukusiitosaste.

Väri, koko ja linja

Väri on makuasia, eikä se vaikuta luonteeseen. Merle-värisen pennun kohdalla kannattaa kuitenkin kysyä, miten yhdistelmä on PEVISA-ehtojen mukaan testattu. Pennun aikuiskokoa on vaikea ennustaa, koska koko vaihtelee rodulla paljon. Jos tavoitteena on näyttely tai tietty harrastus, kerro siitä kasvattajalle, sillä linjoissa on eroja rakenteessa ja viettisyydessä.

Rekisteröity vai rekisteröimätön pentu

Rekisteröidyn pennun vanhemmat ovat täyttäneet PEVISA-vaatimukset, ja polveutuminen on tiedossa. Rekisteröimättömän pennun vanhempien silmä- ja nivelterveyttä ei voi tarkistaa. Lue lisää koiran rekisteröinnistä.

Luovutusikä ja hinta

Pentu voi muuttaa uuteen kotiin aikaisintaan 7 viikon iässä. Virallista suositushintaa ei ole, ja pennun hinta vaihtelee kasvattajan ja yhdistelmän mukaan. Vertaile useampaa kasvattajaa ja kysy, mitä hintaan sisältyy. Pentuja voi etsiä Koiratorilta.

Ensimmäinen viikko kotona

Herkkä sheltinpentu tarvitsee ensimmäisinä päivinä rauhaa ja säännöllisen rytmin. Uusiin ääniin ja ihmisiin tutustutaan vähitellen ja pennun omaan tahtiin. Yksinolon ja sisäsiisteyden harjoittelu aloitetaan heti, ja haukkumiseen puututaan ohjaamalla pentu muuhun toimintaan. Kattavan muistilistan löydät pentuoppaasta.

Kenelle shetlanninlammaskoira sopii?

Shetlanninlammaskoira sopii aktiiviselle ihmiselle tai perheelle, joka haluaa oppivaisen ja kiintyvän kumppanin ja on kiinnostunut tekemään koiran kanssa jotain yhdessä. Se on hyvä valinta ensimmäiseksi koiraksi, kunhan omistaja hyväksyy rodun herkkyyden ja on valmis sosiaalistamaan pentua huolellisesti. Harrastuksista kiinnostuneelle sheltti on monipuolinen ja innokas työpari.

Rotu ei sovi omistajalle, joka toivoo hiljaista koiraa ohuiden seinien kotiin tai ei halua harjata turkkia ja imuroida karvoja. Se ei myöskään viihdy taloudessa, jossa koira jäisi päivittäin pitkäksi aikaa yksin ilman tekemistä. Jos sheltin koko ja luonne kiinnostavat mutta haluat isomman koiran, vertaa pitkäkarvaista collieta. Vielä enemmän työtä kaipaavalle harrastajalle sopii bordercollie.

Sopiiko shetlanninlammaskoira sinulle?

Vastaa viiteen kysymykseen, niin näet, kuinka hyvin shetlanninlammaskoira sopii sinun arkeesi, ja mitkä rodut sopisivat vielä paremmin.

Onko tämä ensimmäinen koirasi?
Missä asut?
Paljonko ehdit liikkua koiran kanssa?
Onko perheessä lapsia?
Onko perheessä koira-allergiaa?

Usein kysytyt kysymykset

Kuinka iso shetlanninlammaskoira on?

Shetlanninlammaskoira on pieni koirarotu. Säkäkorkeus on tyypillisesti 33–40 cm ja paino 6–9 kg. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia.

Kuinka kauan shetlanninlammaskoira elää?

Shetlanninlammaskoira elää tyypillisesti 12–14 vuotta. Elinikään vaikuttavat perimä, ruokinta, painonhallinta ja liikunta.

Kuinka paljon liikuntaa shetlanninlammaskoira tarvitsee?

Liikuntatarve on runsas: aikuinen koira tarvitsee noin 1,5–2 tuntia päivässä. Kasvavan pennun liikuntaa annostellaan maltillisemmin.

Sopiiko shetlanninlammaskoira aloittelijalle?

Kyllä, rotu sopii yleensä hyvin ensimmäiseksi koiraksi.

Irrottaako shetlanninlammaskoira paljon karvaa?

Rodun karvanlähtö on runsas. Turkki: pitkä ja runsas, tiheä pohjavilla. Turkinhoito on työläs.

Sopiiko shetlanninlammaskoira kerrostaloon?

Kerrostalo on mahdollinen, mutta rodun runsas liikuntatarve ja haukkuherkkyys kannattaa ottaa huomioon. Riittävä päivittäinen liikunta ja aktivointi ovat tärkeimmät edellytykset.

Mihin käyttöön shetlanninlammaskoira on jalostettu?

Shetlanninlammaskoira kuuluu FCI:n ryhmään 1 (lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat)). Nykyään sitä käytetään erityisesti paimenkoirana, harrastuskoirana ja perhekoirana.

Sopiiko shetlanninlammaskoira lapsiperheeseen?

Lapsiystävällisyys on rodulla erittäin hyvä. Lasten ja koiran yhteiseloa kannattaa aina valvoa ja opettaa molemmille hyvät tavat.

Haukkuuko shetlanninlammaskoira paljon?

Kyllä, haukkuherkkyys on sheltille tyypillistä. Se haukkuu ovikellolle, ohikulkijoille ja innostuessaan. Haukkuun kannattaa puuttua jo pentuna, ja monelle sheltille on hyvä opettaa, että haukkuminen on sallittua vain luvalla.

Voiko sheltin jättää yksin kotona?

Aikuinen sheltti voi tottua olemaan yksin kohtuullisen työpäivän ajan, kun yksinoloa on harjoiteltu vähitellen pennusta asti. Ennen yksinoloa koiran pitää saada liikuntaa. Pitkiin päivittäisiin poissaoloihin ihmisrakas rotu ei sovi.

Sopiiko sheltti allergiselle?

Sheltti ei ole allergiaystävällinen rotu. Pohjavilla irtoaa kausittain runsaasti, ja allergeeneja on myös hilseessä ja syljessä. Allergisen kannattaa tavata rodun koiria ennen pennun hankintaa.

Paljonko shetlanninlammaskoiran pentu maksaa?

Virallista suositushintaa ei ole, ja hinta vaihtelee kasvattajan ja yhdistelmän mukaan. Vertaile useampaa kasvattajaa ja varmista, että vanhemmilla on PEVISA-ohjelman vaatimat lonkka-, kyynär- ja silmätutkimukset.

Mitä PEVISA vaatii shetlanninlammaskoiralta?

Vanhemmilla pitää olla astutushetkellä lonkka- ja kyynärkuvauslausunto sekä enintään 24 kuukautta vanha silmätarkastuslausunto. PRA:ta sairastavan koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä. Lisäksi ohjelma rajoittaa urosten jälkeläismäärää ja sisältää merle-väreihin liittyviä geenitestiehtoja.

Mikä on MDR1 ja pitääkö sheltti testata?

MDR1 on resessiivisesti periytyvä geenivirhe, joka tekee koirasta yliherkän tietyille lääkeaineille, kuten ivermektiinille. Sen voi todeta geenitestillä poskisolu- tai verinäytteestä. Testitulos kannattaa selvittää ja kertoa eläinlääkärille.

Tarvitseeko sheltin turkkia trimmata?

Ei. Sheltti ei ole trimmattava rotu, ja turkki pidetään luonnollisena. Perusharjaus noin kahden viikon välein riittää, karvanvaihdon aikana useammin. Korvien ja tassujen karvoja voi siistiä ohennussaksilla.

Mikä ero on sheltillä ja colliella?

Sheltti muistuttaa pientä pitkäkarvaista collieta, mutta se on Shetlandinsaarilla kehittynyt oma rotunsa. Sheltin ihannesäkäkorkeus on 35,5–37 cm, kun collie on selvästi isompi. Sheltti on yleensä myös äänekkäämpi ja eloisampi.

Kuva: Shetlanninlammaskoira (piirroskuva). Värit: Soopeli, kolmivärinen, blue merle tai musta-valkoinen. Rotukuvaus perustuu rodun yleisiin ominaisuuksiin, ja yksilöiden välillä on eroja. Ennen pennun hankintaa kannattaa tavata rodun koiria, keskustella useamman kasvattajan kanssa ja pyytää nähtäväksi vanhempien terveystutkimusten tulokset. Päivitetty 28.10.2026.

Omistajien kokemukset: shetlanninlammaskoira

Kukaan ei ole vielä kertonut kokemuksistaan shetlanninlammaskoiran kanssa. Omistajien kokemukset auttavat rotua harkitsevia enemmän kuin mikään rotukuvaus.

Onko sinulla shetlanninlammaskoira – nyt tai aiemmin?
Kerro arjesta rodun kanssa: arvioi kuusi asiaa ja kirjoita muutama lause. Kokemus näkyy tällä sivulla nimimerkilläsi.
Etsitkö shetlanninlammaskoiran pentua?Koiratorin ilmoitukset tarkistetaan, ja kasvattajia arvioivat vain heiltä ostaneet.Koiratori →
Onko sinulla shetlanninlammaskoira?
Lisää koirasi ja jaa kuva, niin se näkyy tällä sivulla ja rodun koirien listalla.
🐕 Lisää koira📸 Jaa kuva

Vastaavat koirarodut

Nämä rodut ovat kooltaan, käyttötarkoitukseltaan ja liikuntatarpeeltaan lähellä tätä rotua.

Schipperke

Schipperke

3–9 kg25–33 cm

PieniVahti- ja suojelukoira
Liikuntatarve
Turkinhoito
Lapsiystävällisyys
Welsh corgi pembroke

Welsh corgi pembroke

9–12 kg25–30 cm

PieniPaimenkoira
Liikuntatarve
Turkinhoito
Lapsiystävällisyys
Welsh corgi cardigan

Welsh corgi cardigan

11–17 kg25–33 cm

PieniPaimenkoira
Liikuntatarve
Turkinhoito
Lapsiystävällisyys
Katalonianpaimenkoira

Katalonianpaimenkoira

17–25 kg45–55 cm

KeskikokoinenPaimenkoira
Liikuntatarve
Turkinhoito
Lapsiystävällisyys
Partacollie

Partacollie

18–27 kg51–56 cm

KeskikokoinenPaimenkoiraAloittelijalle
Liikuntatarve
Turkinhoito
Lapsiystävällisyys

Suosituimmat koirarodut

Kaikki 355 rotua