AKUN MATKA AIKUISUUTEEN - Maanantaina, 19.05.2014 klo 23:11
Olen Aku, virallinen litanja kuuluu Huisin All My Loving. Olen syntynyt lokakuussa 2013.
Asun Espoossa ja kasvatan turkkiani nyt kahdeksatta kuukautta. Se on muuten kauniin värinen, on isältä perittyä tummaa karvaa sekä äidiltä lainattua punertavan ruskeaa.
No, kuitenkin. Olen siinä iässä, että niin sisällä kuin ulkonakin, kaikki on pakko yrittää syödä. Kyytä en ole vielä tavannut, mutta eiköhän siitä kunnialla selvitä.
Voi että rakastan ihmisiä.. Rakastin jo ihan pienenäkin. Erotuin pentueesta edukseni persoonani vuoksi :) Minulta löytyy tahdonvoimaa, hellyyttä, ketteryyttä ja yllätyksiä.
Tämä teksi jääkööt lyhyemmäksi, kello on jo vaikka mitä ja ilta on tullut vietettyä sakemanniseurueessa. Rakkauteni suuria koiria kohtaan on rajaton. Heitä vasten voi huoletta hyppiä eivätkä ole moksiskaan. He jaksavat juosta perässäni loputtomiin, mutteivät koskaan saa kiinni, tietenkään. Olenhan lammaspaimen, siinä jää saksalainen paimenkoira kakkoseksi! Opin heiltä myös pakostikin sitä nöyryyttä, jota tällainen nuorimies kuulemma tarvitsee koirien maailmassa.
Huomenna vietän päivän kotona yksin, mutta ei hätää, osaan jo olla suht nätisti. Silloin kuin en viitsi sitä olla, saatanpa kaivan vesikupin vedet ympäri lattioita ja jatkan matontuhoamisprojektiani. Kun isäntäväki tulee kotiin, pakenen paikalta heti kun he huomaavat, miten projektini on edistynyt :)
Kiitos ja kumarrus, Aku
Homma käyntiin...
Hei vain kaikki karvaiset ja karvattomat!Olen Aku, virallinen litanja kuuluu Huisin All My Loving. Olen syntynyt lokakuussa 2013.
Asun Espoossa ja kasvatan turkkiani nyt kahdeksatta kuukautta. Se on muuten kauniin värinen, on isältä perittyä tummaa karvaa sekä äidiltä lainattua punertavan ruskeaa.
No, kuitenkin. Olen siinä iässä, että niin sisällä kuin ulkonakin, kaikki on pakko yrittää syödä. Kyytä en ole vielä tavannut, mutta eiköhän siitä kunnialla selvitä.
Voi että rakastan ihmisiä.. Rakastin jo ihan pienenäkin. Erotuin pentueesta edukseni persoonani vuoksi :) Minulta löytyy tahdonvoimaa, hellyyttä, ketteryyttä ja yllätyksiä.
Tämä teksi jääkööt lyhyemmäksi, kello on jo vaikka mitä ja ilta on tullut vietettyä sakemanniseurueessa. Rakkauteni suuria koiria kohtaan on rajaton. Heitä vasten voi huoletta hyppiä eivätkä ole moksiskaan. He jaksavat juosta perässäni loputtomiin, mutteivät koskaan saa kiinni, tietenkään. Olenhan lammaspaimen, siinä jää saksalainen paimenkoira kakkoseksi! Opin heiltä myös pakostikin sitä nöyryyttä, jota tällainen nuorimies kuulemma tarvitsee koirien maailmassa.
Huomenna vietän päivän kotona yksin, mutta ei hätää, osaan jo olla suht nätisti. Silloin kuin en viitsi sitä olla, saatanpa kaivan vesikupin vedet ympäri lattioita ja jatkan matontuhoamisprojektiani. Kun isäntäväki tulee kotiin, pakenen paikalta heti kun he huomaavat, miten projektini on edistynyt :)
Kiitos ja kumarrus, Aku
