EKKU BLOKKAA - Keskiviikkona, 24.01.2018 klo 13:07
Olen jo pitkään haaveillut omasta blogista, mutta välillä tuntuu, että pää on tyhjää täynnä. On vaikea keksiä, että mistä aiheesta kirjoittaa. Kuitenkin aiheen tulisi mielestäni olla sellainen, joka myös kiinnostaa muita ihmisiä eikä vain itseäni. Jos kirjoitan, että koirallani oli aamulla vatsa sekaisin, niin se tuskin herättää suuria tunteita suuntaan tai toiseen. Toki se minua itseäni kiinnostaa ja haluan hoitaa koirani vatsan kuntoon, mutta muille siitä ei ole paljoa kerrottavaa. Kuitenkin siitä sain idean ensimmäiseen varsinaiseen blogipostaukseeni, nimittäin eläinlääkärikuluihin. Niihin menee yllättävän paljon rahaa. Varsinkin, jos ei ole ottanut kattavaa vakuutusta, niin maksujen kanssa saattaa olla äkkiä ihmeissään. Näin kävi myös minulle, josta lisää seuraavassa kappaleessa.
Pitkä tarina lyhyesti, mutta eräänä päivänä huomasin, että koirani ontuu hieman. Kyseessä on noin 4-vuotias labradorinnoutaja Pepe. Pepe on ollut aina todella vilkas tapaus ja aivan pennusta saakka se on mennä touhottanut taukoamatta. Kenties Pepellä on koirien versio ADHD tarkkavaisuushäiriöstä, koska se ei meinaa pysyä paikallaan hetkeäkään. Kuten kerroin, niin yhtäkkiä huomasin, että Pepe ontuu vasenta takajalkaansa hieman, kun eräänä aamuna lähdimme reipasvauhtiselle lenkille. Itse ensin ajattelin, että Pepe on vain leikkiessään hieman kolhaissut itseään tai kenties jokin lihas on vain venähtänyt ja että vamma paranee itsestään, kunhan vähän hidastaa vauhtia. Ikävä kyllä, olin väärässä. Vielä muutaman päivänkin päästä ontuminen jatkui. Edessä oli siis reissu eläinlääkäriin. Opiskelijan budjetissa ylimääräiset menot ovat ongelmallisia, koska rahaa ei vain ole.
Ensimmäinen tapaaminen eläinlääkärin kanssa oli siis noin viikko sen jälkeen, kun ontuminen alkoi. Silloin otettiin röntgenkuvat ja lääkäri tunnusteli jalkaa, mutta kuvissa ei näkynyt mitään ja myöskään kosketusarkuutta ei ollut eikä lääkäri muutenkaan osannut sanoa, että mikä voisi olla ongelma. Ohjeeksi tuli lähinnä vähentää hieman liikuntaa toistaiseksi. Se alkuun auttoikin ja ontuminen loppui ja palasimme juoksulenkkeihin. Sitten ontuminen alkoi taas. Tällä kertaa edessä oli magneettikuvat. Niissäkään ei näkynyt mitään tavallisesta poikkeavaa. Eli taas vaan lepoa ja lääkettä ohjeeksi. Tässä kohtaa jouduin jo ottamaan kulutusluoton, jotta sain eläinlääkärikulut maksettua. Hiljaa mielessäni kirosin itseäni, koska en ollut ottanut vakuutusta aikoinaan.
Pitkään taas mentiin ilman ongelmia, mutta sitten ontuminen alkoi taas. Mieleen hiipi kaikenlaiset ajatukset mahdollisesta välilevynpullistumasta nivelrikkoon ja jälleen oli edessä reissu lekuriin. Mutta ei, varsinaista vaivaa ei taaskaan löytynyt. Rahaa sen sijaan taas kului rutkasti, koska lekuri ja lääkkeet tunnetusti maksaa. Nyt alkoi jo oma henkilökohtainen talouteni näyttää todella pahalta ja jouduin ottamaan jo toisen luoton, jolla lyhensin ensimmäistä ja maksoin uuden eläinlääkärivisiitin.
Pari viikkoa käynnin jälkeen ontuminen näytti loppuneen ja Pepellä alkoi taas olla tuttua energisyyttä liikkeissään. Toki hieman takaraivossa yhä pyörii ajatuksia, että mistä oikein mahtoi olla kyse, kun ei mitään selkeää syytä ontumiselle löytynyt. Kyseinen episodi otti todella talouden päälle ja siitä viisastuneena voinkin jakaa muutaman arvokkaan neuvon. Ensimmäiseksi kannattaa hankkia vakuutus, koska jos sairastelukierre alkaa, niin silloin se on liian myöhäistä. Tässä Maikkarin artikkelissa on muutama esimerkki, josta saa hieman ideaa, että paljonko vakuutus saattaa maksaa. Toisekseen, jos joudut ottamaan useita vippejä, niin lainat kannattaa yhdistää, jotta talous ei romutu kokonaan, kun joutuu makselemaan maksuja moneen paikkaan. Hieman asiaa googlettelin ja tässä artikkelissa oli asiaa käsitelty. Eli kannattaa ehdottomasti varautua vakuutuksella, jotta ei tarvitse lähteä vippailemaan.
Tärkeintä kuitenkin on, että vaikka Pepestä ei varsinaista vikaa löytynytkään, niin nyt on jo menty ontumatta pitkän aikaa ja reippaat lenkit ja leikit sujuvat taas kuin ennen. Summa summarun, vakuutus on kannattava sijoitus, vaikka nekään eivät ole halpoja. Pahimmassa tapauksessa joutuu nimittäin luottosirkukseen, kuten minulle kävi.
Eka kirjoitus!
Hei kaikille,Olen jo pitkään haaveillut omasta blogista, mutta välillä tuntuu, että pää on tyhjää täynnä. On vaikea keksiä, että mistä aiheesta kirjoittaa. Kuitenkin aiheen tulisi mielestäni olla sellainen, joka myös kiinnostaa muita ihmisiä eikä vain itseäni. Jos kirjoitan, että koirallani oli aamulla vatsa sekaisin, niin se tuskin herättää suuria tunteita suuntaan tai toiseen. Toki se minua itseäni kiinnostaa ja haluan hoitaa koirani vatsan kuntoon, mutta muille siitä ei ole paljoa kerrottavaa. Kuitenkin siitä sain idean ensimmäiseen varsinaiseen blogipostaukseeni, nimittäin eläinlääkärikuluihin. Niihin menee yllättävän paljon rahaa. Varsinkin, jos ei ole ottanut kattavaa vakuutusta, niin maksujen kanssa saattaa olla äkkiä ihmeissään. Näin kävi myös minulle, josta lisää seuraavassa kappaleessa.
Pitkä tarina lyhyesti, mutta eräänä päivänä huomasin, että koirani ontuu hieman. Kyseessä on noin 4-vuotias labradorinnoutaja Pepe. Pepe on ollut aina todella vilkas tapaus ja aivan pennusta saakka se on mennä touhottanut taukoamatta. Kenties Pepellä on koirien versio ADHD tarkkavaisuushäiriöstä, koska se ei meinaa pysyä paikallaan hetkeäkään. Kuten kerroin, niin yhtäkkiä huomasin, että Pepe ontuu vasenta takajalkaansa hieman, kun eräänä aamuna lähdimme reipasvauhtiselle lenkille. Itse ensin ajattelin, että Pepe on vain leikkiessään hieman kolhaissut itseään tai kenties jokin lihas on vain venähtänyt ja että vamma paranee itsestään, kunhan vähän hidastaa vauhtia. Ikävä kyllä, olin väärässä. Vielä muutaman päivänkin päästä ontuminen jatkui. Edessä oli siis reissu eläinlääkäriin. Opiskelijan budjetissa ylimääräiset menot ovat ongelmallisia, koska rahaa ei vain ole.
Ensimmäinen tapaaminen eläinlääkärin kanssa oli siis noin viikko sen jälkeen, kun ontuminen alkoi. Silloin otettiin röntgenkuvat ja lääkäri tunnusteli jalkaa, mutta kuvissa ei näkynyt mitään ja myöskään kosketusarkuutta ei ollut eikä lääkäri muutenkaan osannut sanoa, että mikä voisi olla ongelma. Ohjeeksi tuli lähinnä vähentää hieman liikuntaa toistaiseksi. Se alkuun auttoikin ja ontuminen loppui ja palasimme juoksulenkkeihin. Sitten ontuminen alkoi taas. Tällä kertaa edessä oli magneettikuvat. Niissäkään ei näkynyt mitään tavallisesta poikkeavaa. Eli taas vaan lepoa ja lääkettä ohjeeksi. Tässä kohtaa jouduin jo ottamaan kulutusluoton, jotta sain eläinlääkärikulut maksettua. Hiljaa mielessäni kirosin itseäni, koska en ollut ottanut vakuutusta aikoinaan.
Pitkään taas mentiin ilman ongelmia, mutta sitten ontuminen alkoi taas. Mieleen hiipi kaikenlaiset ajatukset mahdollisesta välilevynpullistumasta nivelrikkoon ja jälleen oli edessä reissu lekuriin. Mutta ei, varsinaista vaivaa ei taaskaan löytynyt. Rahaa sen sijaan taas kului rutkasti, koska lekuri ja lääkkeet tunnetusti maksaa. Nyt alkoi jo oma henkilökohtainen talouteni näyttää todella pahalta ja jouduin ottamaan jo toisen luoton, jolla lyhensin ensimmäistä ja maksoin uuden eläinlääkärivisiitin.
Pari viikkoa käynnin jälkeen ontuminen näytti loppuneen ja Pepellä alkoi taas olla tuttua energisyyttä liikkeissään. Toki hieman takaraivossa yhä pyörii ajatuksia, että mistä oikein mahtoi olla kyse, kun ei mitään selkeää syytä ontumiselle löytynyt. Kyseinen episodi otti todella talouden päälle ja siitä viisastuneena voinkin jakaa muutaman arvokkaan neuvon. Ensimmäiseksi kannattaa hankkia vakuutus, koska jos sairastelukierre alkaa, niin silloin se on liian myöhäistä. Tässä Maikkarin artikkelissa on muutama esimerkki, josta saa hieman ideaa, että paljonko vakuutus saattaa maksaa. Toisekseen, jos joudut ottamaan useita vippejä, niin lainat kannattaa yhdistää, jotta talous ei romutu kokonaan, kun joutuu makselemaan maksuja moneen paikkaan. Hieman asiaa googlettelin ja tässä artikkelissa oli asiaa käsitelty. Eli kannattaa ehdottomasti varautua vakuutuksella, jotta ei tarvitse lähteä vippailemaan.
Tärkeintä kuitenkin on, että vaikka Pepestä ei varsinaista vikaa löytynytkään, niin nyt on jo menty ontumatta pitkän aikaa ja reippaat lenkit ja leikit sujuvat taas kuin ennen. Summa summarun, vakuutus on kannattava sijoitus, vaikka nekään eivät ole halpoja. Pahimmassa tapauksessa joutuu nimittäin luottosirkukseen, kuten minulle kävi.
