ELäMää HUKKASENKUJALLA - Tiistaina, 10.03.2015 klo 20:57
Elenan vointi huononi koko ajan. Joka päivä se oli väsyneempi kuin edellisenä päivänä. Se vain nukkui päivät ja lenkille lähtiessä minun piti kantaa se sängystä eteiseen. Ulkona se ei halunnut (tai jaksanut?) kävellä. Kävin sitten vain ihan lyhyitä lenkkejä, niin että sai tarpeensa tehtyä. Se ei halunnut enää olla meidän muiden seurassa vaan eristäytyi makuuhuoneeseen sänkyyn. Se ei jaksanut enää mennä miehen syliinkään, vaikka ennen meni aina heti syliin kun mies istui lattialle. Essille Elena vain murisi, ei jaksanut enää leikkiä. Elena ei juuri liikkunut kotona kuin ruoka-aikana ruokakupille. Ruoka sille maistui loppuun asti. Tosin ihan lopussa oksensi kerran aamuruuan ja seuraavana aamuna ei halunnut syödä. Viimeisenä aamuna söi. Jos Elenaa silitteli, piti se tyytymätöntä narinaa. Ehkä sillä oli kipuja tai muuten vain niin huono olo että kosketus ei tuntunut hyvältä. Lääkäriaika oli tiistaina ja viikonloppuna pelkäsin, että Elena ei jaksa tiistaihin asti. Jaksoi se, mutta eläinlääkärissäkin oli niin väsynyt, että käpertyi syliini ja nukahti siihen. Sitä ei häirinnyt vieraat koirat ja ihmiset siinä ympärillä. Vastaanottohuoneessakin kun juteltiin lääkärin kanssa, Elena nukkui sylissäni. Kun sille pistettiin rauhoituspiikki, meni se heti ihan veltoksi. 5 minuutin päästä kun eläinlääkäri otti Elenan sylistäni, se hengitti enää vain pinnallisesti. Se oli siinä jo melkein kuollut.
Elena lähetettiin avattavaksi, koska haluan tietää, mikä maksassa oli vialla. Tulokset saan 2-3 kuukauden päästä. On tämä ollut kyllä vaikeaa.
Essi ikävöi kyllä Elenaa, se ehkä jopa masentui kun Elenaa ei enää ollut. Nyt vasta alkaa olla kunnolla oma itsensä. Helmistä en huomannut, että olisi ikävöinyt.
Hyvästi Elena
Viikko sitten jouduimme jättämään Elenalle hyvästit. Olin varannut sille ajan eläinlääkärille, arvioon sen tilasta lähinnä. Verikokeilla en halunnut Elenaa enää kiusata. Juteltiin eläinlääkärin kanssa ja päädyttiin eutanasiaan. Olin jo aiemmin vaihtanut Elenaa hoitavan lääkärin kanssa muutaman sähköpostin.Elenan vointi huononi koko ajan. Joka päivä se oli väsyneempi kuin edellisenä päivänä. Se vain nukkui päivät ja lenkille lähtiessä minun piti kantaa se sängystä eteiseen. Ulkona se ei halunnut (tai jaksanut?) kävellä. Kävin sitten vain ihan lyhyitä lenkkejä, niin että sai tarpeensa tehtyä. Se ei halunnut enää olla meidän muiden seurassa vaan eristäytyi makuuhuoneeseen sänkyyn. Se ei jaksanut enää mennä miehen syliinkään, vaikka ennen meni aina heti syliin kun mies istui lattialle. Essille Elena vain murisi, ei jaksanut enää leikkiä. Elena ei juuri liikkunut kotona kuin ruoka-aikana ruokakupille. Ruoka sille maistui loppuun asti. Tosin ihan lopussa oksensi kerran aamuruuan ja seuraavana aamuna ei halunnut syödä. Viimeisenä aamuna söi. Jos Elenaa silitteli, piti se tyytymätöntä narinaa. Ehkä sillä oli kipuja tai muuten vain niin huono olo että kosketus ei tuntunut hyvältä. Lääkäriaika oli tiistaina ja viikonloppuna pelkäsin, että Elena ei jaksa tiistaihin asti. Jaksoi se, mutta eläinlääkärissäkin oli niin väsynyt, että käpertyi syliini ja nukahti siihen. Sitä ei häirinnyt vieraat koirat ja ihmiset siinä ympärillä. Vastaanottohuoneessakin kun juteltiin lääkärin kanssa, Elena nukkui sylissäni. Kun sille pistettiin rauhoituspiikki, meni se heti ihan veltoksi. 5 minuutin päästä kun eläinlääkäri otti Elenan sylistäni, se hengitti enää vain pinnallisesti. Se oli siinä jo melkein kuollut.
Elena lähetettiin avattavaksi, koska haluan tietää, mikä maksassa oli vialla. Tulokset saan 2-3 kuukauden päästä. On tämä ollut kyllä vaikeaa.
Essi ikävöi kyllä Elenaa, se ehkä jopa masentui kun Elenaa ei enää ollut. Nyt vasta alkaa olla kunnolla oma itsensä. Helmistä en huomannut, että olisi ikävöinyt.
