ELäMää HUKKASENKUJALLA - Sunnuntaina, 07.12.2014 klo 20:50
Tänään oli paikallaoloharjoituksia erittäin tiiviissä tunnelmissa, eli koirat rivissä, väliä viereiseen koiraan oli alle puoli metriä. Myös siinä vastapäätä oli koira, tassut melkein kiinni vastapäätä olevan koiran tassuissa. Hyvin kaikki pysyivät, vaikka Elena vähän käänteli päätä kun oli porukkaa niin lähellä. Tehtiin myös luoksetuloharjoitus häiriössä, eli toinen ihminen syötti Elenalle makupaloja ja minä kävelin kauemmas ja kutsuin Elenaa. Eihän se korvaansa lotkauttanut kutsulleni, oli vain niin innoissaan, kun sai vieraalta ihmiseltä huomiota ja herkkuja. Pari kertaa tuota kokeiltiin ja kummallakaan kerralla Elena ei tullut kun kutsuin. Se piti hakea. Ohje oli, että kävellään koiran luo, sanotaan tiukasti “ei” ja otetaan pannasta kiinni ja viedään pois. Sitten, kun koira itse päättää lähteä omistajan mukaan, kehutaan hurjasti ja palkataan. Tuon treenin jälkeen Elena oli monta kertaa menossa tuon kyseisen ihmisen luo, joka Elenaa syötti. Normimetsälenkeillä Elenan luoksetulo on aina ollut varma. Mutta siellä ei ole ollut häiriöitä. Treenattiin myös vähän seuraamista, mikä on nyt alkanut jo sujua vähän paremmin. Ruutuun menoa otettiin niin, että käytiin koiran kanssa viemässä ruudun takaosaan namikuppi ja sitten mentiin koiran kanssa hallin toiseen reunaan. Sieltä piti lähettää koira namikupille ruutuun. Elena ei hoksannut sinne mennä niin kaukaa. Mutta kun siirryttiin lähemmäs ruutua ja lähetin sen uudestaan, niin juoksi kyllä vauhdilla namikupille. Paljon pitää treenata kaikkia juttuja vielä. Olen ollut vähän laiska harjoittelemaan kotona ja se kyllä kostautuu.
Treenien jälkeen otettiin Pekan kanssa vähän kuvia joulukortteja varten. Ensin pesin Helmin perusteellisesti, shampoolla. Olin pessyt sen viimeksi kesällä. Föönasin vielä kuivaksi ja tulihan siitä pörröinen! Pehmeä turkki ja silkkisen sileä selästä, häntä ja pöksyt pörröiset ja tuuheat. Helmi on vähän haastava kuvattava, koska se ei malta pysyä paikoillaan. Ja kun ottaa namit avuksi, se ei meinaa pysyä nahoissaan, niin innoissaan se on nameista. Muutama onnistunutkin kuva kyllä saatiin. Elena kyllä pysyy paikoillaan niin kauan kunnes annetaan lupa lähteä. Tokosta on ollut hyötyä.
Tokoilua ja joulukorttikuvauksia
Tänään käytiin tokotreeneissä Elenan kanssa. Treenataan Active Dogilla Haukiputaalla. Aloitettiin toko Elenan kanssa kesällä, ihan vain siksi, että olisi Elenalla muutakin tekemistä kuin agility. Itse en ole niin innostunut tokosta, vaikka onhan se ollut kiva huomata, että Elena tykkää siitäkin. Ja nyt, kun agility piti lopettaa, on kuitenkin vielä joku harrastus. Ollaan käyty peruskurssi ja jatkokurssi, eli nyt ollaan valmennusryhmässä. Nämä treenit ovat kilpailuihin tähtääviä, vaikka ei minulla kisahaaveita olekaan.Tänään oli paikallaoloharjoituksia erittäin tiiviissä tunnelmissa, eli koirat rivissä, väliä viereiseen koiraan oli alle puoli metriä. Myös siinä vastapäätä oli koira, tassut melkein kiinni vastapäätä olevan koiran tassuissa. Hyvin kaikki pysyivät, vaikka Elena vähän käänteli päätä kun oli porukkaa niin lähellä. Tehtiin myös luoksetuloharjoitus häiriössä, eli toinen ihminen syötti Elenalle makupaloja ja minä kävelin kauemmas ja kutsuin Elenaa. Eihän se korvaansa lotkauttanut kutsulleni, oli vain niin innoissaan, kun sai vieraalta ihmiseltä huomiota ja herkkuja. Pari kertaa tuota kokeiltiin ja kummallakaan kerralla Elena ei tullut kun kutsuin. Se piti hakea. Ohje oli, että kävellään koiran luo, sanotaan tiukasti “ei” ja otetaan pannasta kiinni ja viedään pois. Sitten, kun koira itse päättää lähteä omistajan mukaan, kehutaan hurjasti ja palkataan. Tuon treenin jälkeen Elena oli monta kertaa menossa tuon kyseisen ihmisen luo, joka Elenaa syötti. Normimetsälenkeillä Elenan luoksetulo on aina ollut varma. Mutta siellä ei ole ollut häiriöitä. Treenattiin myös vähän seuraamista, mikä on nyt alkanut jo sujua vähän paremmin. Ruutuun menoa otettiin niin, että käytiin koiran kanssa viemässä ruudun takaosaan namikuppi ja sitten mentiin koiran kanssa hallin toiseen reunaan. Sieltä piti lähettää koira namikupille ruutuun. Elena ei hoksannut sinne mennä niin kaukaa. Mutta kun siirryttiin lähemmäs ruutua ja lähetin sen uudestaan, niin juoksi kyllä vauhdilla namikupille. Paljon pitää treenata kaikkia juttuja vielä. Olen ollut vähän laiska harjoittelemaan kotona ja se kyllä kostautuu.
Treenien jälkeen otettiin Pekan kanssa vähän kuvia joulukortteja varten. Ensin pesin Helmin perusteellisesti, shampoolla. Olin pessyt sen viimeksi kesällä. Föönasin vielä kuivaksi ja tulihan siitä pörröinen! Pehmeä turkki ja silkkisen sileä selästä, häntä ja pöksyt pörröiset ja tuuheat. Helmi on vähän haastava kuvattava, koska se ei malta pysyä paikoillaan. Ja kun ottaa namit avuksi, se ei meinaa pysyä nahoissaan, niin innoissaan se on nameista. Muutama onnistunutkin kuva kyllä saatiin. Elena kyllä pysyy paikoillaan niin kauan kunnes annetaan lupa lähteä. Tokosta on ollut hyötyä.
