ELLIN ELäMää - Sunnuntaina, 23.01.2011 klo 16:43
Tulin perheeseen sijoituskoirana; kasvattajan piti käyttää minua näyttelyissä ja teettää minulla pennut. Silmä- ja lonkkatarkastuksessa selvisi, että minulla on kaihi. En näin ollen voisi saada rekisteröityjä pentuja, mikä taas tarkoitti sitä, että minusta tuli ihan oikeasti Niemisen perheen oma koira.
Harjoittelimme näyttelyelämää ensin match-show:ssa ja pienissä pentunäyttelyissä. Kehujakin tuli, kunhan totuin moiseen ympäristöön! Osallistuin muutamaan kaikkien rotujen näyttelyyn ja ehdin käydä muutaman oman rodun näyttelynkin, ennen kuin selvisi, että minulla on tuo silmäsairaus. Toki näyttelyissä käyntiä se ei olisi estänyt, mutta kotijoukkoja tuo näyttelytouhu ei oikein jaksanut innostaa ja kyllä minustakin on mukavampaa käydä agilityssä ja muilla hauskoilla kursseilla.
Olen hyvin sosiaalinen, energinen, leikkisä ja seurassa viihtyvä neitokainen. Sanovat, että minulla on jotenkin "kerrostalon kokoinen ego", mitä lie tarkoittaakaan??. Minusta on hauska vaania vastaantulevaa kaveria ja välillä on kiva vähän isotellakin niille...
Minulla on muutamia hyviä kavereita; islannin paimenkoira Osku (bestis), engl.springeri Basso, naapurin mäyris Ossi, kiinanpalatsikoira Eetu ja mopsi Otto. Oskua näen usein lenkillä ja joskus saamme kirmata vapaana läheisellä koirakentällä. Ossin treffaan lähtiessäni ja tullessani lenkiltä, hän kun asuu vastapäätä meitä.
Minulla on myös oma aitaus talomme sivustalla; tykkään olla siellä sekä kesällä että talvella, mutta vielä kivempaa olisi, jos joku tulisi sinne leikkimään. Pitää välillä tulla tarkistamaan sisälle, että kaikki ovat kotona, jotta voin taas mennä uudestaan ulos... Jostain syystä välillä närkästyvät pienestä vaivasta avata minulle tuota ovea, kummallisia ovat!!!!
Ellin varhaislapsuus
Synnyin Suomusjärvellä 8.9.2007. Meitä oli viisi sisarusta ja minut tuotiin tänne Riihimäelle, Niemisten perheeseen. Perheeseeni kuuluivat tuolloin Töpö-kamu (5v cavalier), Satu(16v), Eero(14v), Pertti(perheenpää?) ja Ulla(äitiliini).Tulin perheeseen sijoituskoirana; kasvattajan piti käyttää minua näyttelyissä ja teettää minulla pennut. Silmä- ja lonkkatarkastuksessa selvisi, että minulla on kaihi. En näin ollen voisi saada rekisteröityjä pentuja, mikä taas tarkoitti sitä, että minusta tuli ihan oikeasti Niemisen perheen oma koira.
Harjoittelimme näyttelyelämää ensin match-show:ssa ja pienissä pentunäyttelyissä. Kehujakin tuli, kunhan totuin moiseen ympäristöön! Osallistuin muutamaan kaikkien rotujen näyttelyyn ja ehdin käydä muutaman oman rodun näyttelynkin, ennen kuin selvisi, että minulla on tuo silmäsairaus. Toki näyttelyissä käyntiä se ei olisi estänyt, mutta kotijoukkoja tuo näyttelytouhu ei oikein jaksanut innostaa ja kyllä minustakin on mukavampaa käydä agilityssä ja muilla hauskoilla kursseilla.
Olen hyvin sosiaalinen, energinen, leikkisä ja seurassa viihtyvä neitokainen. Sanovat, että minulla on jotenkin "kerrostalon kokoinen ego", mitä lie tarkoittaakaan??. Minusta on hauska vaania vastaantulevaa kaveria ja välillä on kiva vähän isotellakin niille...
Minulla on muutamia hyviä kavereita; islannin paimenkoira Osku (bestis), engl.springeri Basso, naapurin mäyris Ossi, kiinanpalatsikoira Eetu ja mopsi Otto. Oskua näen usein lenkillä ja joskus saamme kirmata vapaana läheisellä koirakentällä. Ossin treffaan lähtiessäni ja tullessani lenkiltä, hän kun asuu vastapäätä meitä.
Minulla on myös oma aitaus talomme sivustalla; tykkään olla siellä sekä kesällä että talvella, mutta vielä kivempaa olisi, jos joku tulisi sinne leikkimään. Pitää välillä tulla tarkistamaan sisälle, että kaikki ovat kotona, jotta voin taas mennä uudestaan ulos... Jostain syystä välillä närkästyvät pienestä vaivasta avata minulle tuota ovea, kummallisia ovat!!!!
