Takaisin




FRODO REPPULI - Tiistaina, 09.07.2013 klo 18:15

Jälkiä Jättäen

Rontti on ollut meillä nyt kohta kaksi viikkoa. Hoitokoiraksi tulleena, pikku neiti on jo tehnyt aika lähtemättömän vaikutuksen.

Lähtötilanne: Kaksiviikkoa sitten toin kotiin koiran joka pelkäsi avoimia tiloja (nukkui vessassa), ei omannut korvia, varastelee pöydiltä, nukkuu sängyssä ja osaa antaa namista tassun.

Ensimmäisen viikon vietimme tutustuen alkuperäisasukkaisiin, Jäppiin ja Kirppuun ja tietysti siihen miesolentoon joka meillä myös asuu.
Tutustuminen meni suht nopeasti ja kivuttomasti, joten uteliaana rupesin selvittämään että mitä tämä tulokas osaa, yritin pyytää “maahan” ja sain noin sataviisikymmentä vaihtoehtoa ko. toiminnalle tassun antamisesta suljetun nyrkin puremiseen. Rystyset kivistäen päätin alottaa alusta kaikki koulutuksen vaiheet.

Otimme ensimmäiseksi “sivulle” käskyn harjoituksen.
Huomioita joita tuli vastaan:

Keskyttymiskyky riittää n. 15 minuuttin.
Keskittymiskyky katoaa kärpästen jahtaamisen tieltä.
Ei korvia, ei korvia, ei korvia laisinkaan
Yrittää syödä koko käden namia annettaessa.
Häviää heti namin ja käden syötyään.
Ohjaajalta menee hermot

Myöskin kohtasimme pienen karkaamis ongelman ja kolmatta päivää äänen ollessa pois (syynä äänen käyttö “tänne” käskyn yhteydessä) päätin aloittaa ns, jääkauden.

Samalla madalsimme rimaa ja aloitimme klikkerin harjoittelun, sekä sen myötä kosketuskepin harjoittelun.
Klikkerin harjoittelu sujui ahneen koiran kanssa todella nopeasti ja siitä motivoituneena kosketuskeppikin pääsi suosioon nopeasti. Klikkerin kanssa harjoittelimme luopumista ja käteen pureminen jäi hyvin pitkälle siihen, kosketuskeppi sai hyvään harjoitteluun vauhtia ja kommunikaatio koiran kanssa löytyi. Oli mahtava tunne löytää yhteinen kieli monen eri kokeilun jälkeen.Nyt jatkamme kriteeri kerrallaan sivulle tulon harjoittelua ja pärjäämme ilman keppiä jo.

Piti löytää jotain millä kasvattaisimme keskittymiskykyä ja jaksamista sekä koiran oma-alotteisuutta, joten lähdimme harjoittelemaan jälkeä. Olimme sunnnuntaina enimmäistä kertaa kokeilemassa äidin ja Frodon avustuksella. Kuono kiinni maassa lihapullan hajun perässä koira pysyi hienosti ja ymmärsi kyllä idean. Eilen tottis harjoitusten lisäksi houkuttelin miehen avuksi jälkeä harkkaamaan. Muutaman hyvin sujuneen kerran jälkeen takapiha rupesi käymään tylsäksi, joten siirryimme läheiselle hakkuualueelle, johon miehen tehtäväksi tuli jäljen tekeminen ja sen päähän piiloutuminen. Rontti ymmärsi hämmästyttävän nopeasti idean ja tärisi odottaessaan lupaa etsiä. Vauhtia riitti muttei keskittymiskyky kadonnut mihinkään ja tuloksena kotona hyvin uninen mutta kaiketi onnellinen koira.

Tästä on hyvä jatkaa.