HALLAN HARHAA - Torstaina, 17.11.2011 klo 22:01
Kokeilin uimista, mutta vesi oli kyllä aika kylmää!
Kesällä Pepin kanssa uiminen oli ihan toista!
Pikkuhiljaa tää kaikki alkoi ärsyttää mua ja niinpä päätin piristää itseäni karkaamalla yhdellä harvinaisella metsälenkillä vähän uimaan. Korviin meni vettä ja aika pian mua alkoi palella ihan hirveästi. Pari päivää sen jälkeen korvia alkoi kuumottaa. Ja sitten vähän kutista ja sieltä tuli jotain tahmaa. Ne raahasi mut eläinlääkäriin joka sörkki mun korvia vanupuikolla ja kurkisteli sinne valon kanssa (se kävi kipeää ja mua itketti vähän). Pitkään tutkailtuaan se julisti tuomion: korvatulehdus. Puhdistusta ja tippoja. Viikon päästä korvat olivat edelleen kipeät ja puhelimessa lääkäri määräsi mut syömään vielä antibiootteja suunkin kautta. Antibiooteista tulee väsynyt ja vähän paha olo.
Nyt olen sitten vaan lojunut sohvalla ja haaveillu kesästä. Katsonut ikkunasta ulos (päivällä siellä sataa ja on ihan harmaata ja illalla sit on niin pimeää että mitään ei näe. Irti mua ei kuulemma voi pitää kun hinkkaan korvia sammaleeseen ja ruohoon ja saan ne täyteen kaikenlaista roskaa. Ja ei täällä mitään näekään iltaisin joten emäntä pelkää ties ja mitä mörköjä eikä uskalla mennä metsään. Äidin valtasi myös Kamala Kirous joten siitäkään ei ole iloa ja isi on taas hoidossa ties ja missä. Emäntä kiusii mun korvia ja mä vaan odotan koska tulis kesä tai talvi tai joku muu kuin tämä kamala marraskuu! Mun on ikävä mun kaikkia ystäviä ja sitä että ulkona on valoisaa ja lämmintä. Peppi lähetti mulle kuvia meidän kesän viimeiseltä luvalliselta uintireissulta. Voi että meidän oli kivaa! Koskakohan uimaan pääsee seuraavan kerran luvan kanssa?
Kesällä uinnin jälkeen ei ollu kiire kotiin eikä tullu kylmä
Mun on ikävä kahlailua...
Syöksyilyä...
Tassuhippaa
Painia
Mutakylpyjä
hepulointia
mutaleijuntaa
ja kaikkea kivaa mitä kavereiden kanssa voi tehdä vedessä
Vesiherkkuja unohtamatta.
Mutta nyt ei voi tehdä mitään siitä. Kun emäntä ei päästä merelle ja jos sinne karkaakin niin tulee kylmä eikä oo kavereita.
Surullinen, ankeutettu koira: Halla.
ps. Kiitos Pepille ja Pepin emännälle kuvista!
Hallan Ankeuttaja
Ensin tuli Kaamea Kirous ja sitten alkoi tulla kylmä ja märkä ja pimeä. Emäntä väittää ettei enää voi uida. Tai voi (kokeilin!) mutta ei saa. Metsässä on pimeää ja metsästäjiä (emännän paukkuarkuus ei ole ainakaan parantunut) ja hiekkakuopilla on ihan hirveä lähmäistä. Ja niin me on jouduttu lenkkeilemään pääasiassa remmissä (Ihan Tyhmää). Kaamea Kirouskaan ei pääty siihen kun vuotaminen loppuu ja olisi taas lupa olla irti vaan se muuttaa muotoaan: alkaa tulla paksu ja väsynyt olo. Nisät turpoaa ja niistä tulee maitoa (sitä ei saa juoda vaikka ois nälkä: emäntä kielsi). Emäntä sanoo sitä valeraskaudeksi mutta mun mielestä se on vaan osa sitä kamalaa kirousta.Kokeilin uimista, mutta vesi oli kyllä aika kylmää!
Kesällä Pepin kanssa uiminen oli ihan toista!
Pikkuhiljaa tää kaikki alkoi ärsyttää mua ja niinpä päätin piristää itseäni karkaamalla yhdellä harvinaisella metsälenkillä vähän uimaan. Korviin meni vettä ja aika pian mua alkoi palella ihan hirveästi. Pari päivää sen jälkeen korvia alkoi kuumottaa. Ja sitten vähän kutista ja sieltä tuli jotain tahmaa. Ne raahasi mut eläinlääkäriin joka sörkki mun korvia vanupuikolla ja kurkisteli sinne valon kanssa (se kävi kipeää ja mua itketti vähän). Pitkään tutkailtuaan se julisti tuomion: korvatulehdus. Puhdistusta ja tippoja. Viikon päästä korvat olivat edelleen kipeät ja puhelimessa lääkäri määräsi mut syömään vielä antibiootteja suunkin kautta. Antibiooteista tulee väsynyt ja vähän paha olo.
Nyt olen sitten vaan lojunut sohvalla ja haaveillu kesästä. Katsonut ikkunasta ulos (päivällä siellä sataa ja on ihan harmaata ja illalla sit on niin pimeää että mitään ei näe. Irti mua ei kuulemma voi pitää kun hinkkaan korvia sammaleeseen ja ruohoon ja saan ne täyteen kaikenlaista roskaa. Ja ei täällä mitään näekään iltaisin joten emäntä pelkää ties ja mitä mörköjä eikä uskalla mennä metsään. Äidin valtasi myös Kamala Kirous joten siitäkään ei ole iloa ja isi on taas hoidossa ties ja missä. Emäntä kiusii mun korvia ja mä vaan odotan koska tulis kesä tai talvi tai joku muu kuin tämä kamala marraskuu! Mun on ikävä mun kaikkia ystäviä ja sitä että ulkona on valoisaa ja lämmintä. Peppi lähetti mulle kuvia meidän kesän viimeiseltä luvalliselta uintireissulta. Voi että meidän oli kivaa! Koskakohan uimaan pääsee seuraavan kerran luvan kanssa?
Kesällä uinnin jälkeen ei ollu kiire kotiin eikä tullu kylmä
Mun on ikävä kahlailua...
Syöksyilyä...
Tassuhippaa
Painia
Mutakylpyjä
hepulointia
mutaleijuntaa
ja kaikkea kivaa mitä kavereiden kanssa voi tehdä vedessä
Vesiherkkuja unohtamatta.
Mutta nyt ei voi tehdä mitään siitä. Kun emäntä ei päästä merelle ja jos sinne karkaakin niin tulee kylmä eikä oo kavereita.
Surullinen, ankeutettu koira: Halla.
ps. Kiitos Pepille ja Pepin emännälle kuvista!
