HALLAN HARHAA - Torstaina, 05.12.2013 klo 20:21
Epäilyttävän pullea äiti
Se voitti mut tosi pitkälle kevääseen pallotaistelussa... mutta onko se ihmekään kun tavallaan peli oli 2 vastaan 1?
Ja se alkoi huutaa mulle! Tosi ärsyttävä tapa muuten!
Mutta oudointa oli että kun mä leikin sen kanssa ihan tavallisesti...
Niin sillä saattoi mennä muhun hermot?!? (huomaa isi, joka keskittyi ja keskittyy lähinnä pysymään poissa meidän tieltä)
Isi muuten täytti tänä vuonna 9v. Ei ihan uskoisi kun katsoo sitä...
Päästiin muuttamaan takaisin omaan kotiin (kiitos mun loistokkaan remonttiapuni) ja emäntä yritti kuvata sisustusta:
Lisäksi se kuvasi jatkuvasti äitiä. Siis äitiä! Mun sijaan. En ymmärtäny moista ollenkaan joten sillä on koko joukko tän kaltaisia "masukuvia"
Pikkusisko oli mulle tosi jännä ja tosi tärkeä juttu. Ja koitin kovasti opettaa sille tärkeitä asioita (kävelemistä, juoksemista, puremista ja riehumista). Valitettavasti se oppi kyllä puremaan ja riehumaan vaan ei kävelemään. Olin mukana kun pikkusiskosta tuli enkelikoira ja siinä missä äiti ja isä luopuivat siitä heti, mulla kesti aika kauan luovuttaa. En voinut ymmärtää miksei se liiku ja miksi se haisee oudolta ja miksi kukaan ei tee mitään. Kotona koitin varalta etsiä pikkusiskoa vielä melkein viikon. Samaan aikaan kun valo voitti alaa ulkona, meillä oli synkin kevät ikinä. Äitikin oli vaisu ja jouduin lohduttamaan sitä vaikka se on aina lohduttanut minua.
Pikkusisko <3 meistä piti tulla kaikkien aikojen paras ja riehakkain ja hassuin ruskeiden koirien tiimipari.
Kävelisit vähän edes?
Mutta ei se osannut. Nyt enkelinä se ei tarvitse jalkoja jotka kantaisivat koska sillä on siivet.
Keväällä leikin sit aika paljon isin kanssa. Ensin äiti ei voinu kun sen piti hoitaa vauvaa ja toipua leikkauksesta. Sitten sitä ei huvittanut.
Mutta kesä voitti surua vähitellen. Olen ihan varma että surut voi pestä pois. Niin paljon meitä lohduttivat sauna ja uiminen. Äitikin piristyi uidessa kummasti :) Valoisassa yössä tehdyt lenkit, ystävät, grillaaminen ja hiekka auttoivat myös niin että flättieläimeen törmätessä olin jo melkein unohtanut kevään.
Tuli kesä. Aikaa ei voi pysäyttää eikä kelata taaksepäin. Ei vaikka haluaisi.
Kesäyöt ja suot <3
Uiminen. Ei ole mitään parempaa kuin uiminen. Paitsi ehkä uiminen ja pallo. Ei ole mitään parempaa kuin uiminen ja pallo. Paitsi ehkä uiminen, pallo, uimakaveri ja sauna.
no ja sukeltaminen pääsee aika lähelle kans.
aluksi uintiretket oli niitä ainoita hetkiä jolloin äiti oli oma itsensä
Mä jouduin kesän alussa jopa lapsenvahdiksi :D
ja musta oli KIVAAA nähdä että on vielä muita pentuja joille voin opettaa tärkeitä taitoja:
Onneksi tuli kesä. Onneksi on uiminen ja pallo.
Halla
A year older... (osa 2)
Talvella äiti alkoi paisua ja hidastua ja käydä äreämmäksi. Se myös haisi oudolta, eikä halunnu enää aina ottaa mua kainaloon nukkumaan. Ja välillä se jopa komensi mua! Sen maha tuntui elävän ihan omaa elämäänsä kunnes sitten tajusin että niinhän se elikin: masussa oli pikkusisko.Epäilyttävän pullea äiti
Se voitti mut tosi pitkälle kevääseen pallotaistelussa... mutta onko se ihmekään kun tavallaan peli oli 2 vastaan 1?
Ja se alkoi huutaa mulle! Tosi ärsyttävä tapa muuten!
Mutta oudointa oli että kun mä leikin sen kanssa ihan tavallisesti...
Niin sillä saattoi mennä muhun hermot?!? (huomaa isi, joka keskittyi ja keskittyy lähinnä pysymään poissa meidän tieltä)Isi muuten täytti tänä vuonna 9v. Ei ihan uskoisi kun katsoo sitä...
Päästiin muuttamaan takaisin omaan kotiin (kiitos mun loistokkaan remonttiapuni) ja emäntä yritti kuvata sisustusta:
Lisäksi se kuvasi jatkuvasti äitiä. Siis äitiä! Mun sijaan. En ymmärtäny moista ollenkaan joten sillä on koko joukko tän kaltaisia "masukuvia"
Pikkusisko oli mulle tosi jännä ja tosi tärkeä juttu. Ja koitin kovasti opettaa sille tärkeitä asioita (kävelemistä, juoksemista, puremista ja riehumista). Valitettavasti se oppi kyllä puremaan ja riehumaan vaan ei kävelemään. Olin mukana kun pikkusiskosta tuli enkelikoira ja siinä missä äiti ja isä luopuivat siitä heti, mulla kesti aika kauan luovuttaa. En voinut ymmärtää miksei se liiku ja miksi se haisee oudolta ja miksi kukaan ei tee mitään. Kotona koitin varalta etsiä pikkusiskoa vielä melkein viikon. Samaan aikaan kun valo voitti alaa ulkona, meillä oli synkin kevät ikinä. Äitikin oli vaisu ja jouduin lohduttamaan sitä vaikka se on aina lohduttanut minua.
Pikkusisko <3 meistä piti tulla kaikkien aikojen paras ja riehakkain ja hassuin ruskeiden koirien tiimipari.
Kävelisit vähän edes?
Mutta ei se osannut. Nyt enkelinä se ei tarvitse jalkoja jotka kantaisivat koska sillä on siivet.
Keväällä leikin sit aika paljon isin kanssa. Ensin äiti ei voinu kun sen piti hoitaa vauvaa ja toipua leikkauksesta. Sitten sitä ei huvittanut.
Mutta kesä voitti surua vähitellen. Olen ihan varma että surut voi pestä pois. Niin paljon meitä lohduttivat sauna ja uiminen. Äitikin piristyi uidessa kummasti :) Valoisassa yössä tehdyt lenkit, ystävät, grillaaminen ja hiekka auttoivat myös niin että flättieläimeen törmätessä olin jo melkein unohtanut kevään.
Tuli kesä. Aikaa ei voi pysäyttää eikä kelata taaksepäin. Ei vaikka haluaisi.
Kesäyöt ja suot <3
Uiminen. Ei ole mitään parempaa kuin uiminen. Paitsi ehkä uiminen ja pallo. Ei ole mitään parempaa kuin uiminen ja pallo. Paitsi ehkä uiminen, pallo, uimakaveri ja sauna.
no ja sukeltaminen pääsee aika lähelle kans.
aluksi uintiretket oli niitä ainoita hetkiä jolloin äiti oli oma itsensä
Mä jouduin kesän alussa jopa lapsenvahdiksi :D
ja musta oli KIVAAA nähdä että on vielä muita pentuja joille voin opettaa tärkeitä taitoja:
Onneksi tuli kesä. Onneksi on uiminen ja pallo.
Halla
