HALLAN HARHAA - Keskiviikkona, 03.12.2014 klo 22:32
Pahinta on tietty kun käy näin. Eli saa sen ihanan lelun tai herkun tungettua pois sieltä sohvan alta mutta on itse jumissa siellä! Sit voi vielä joku muu tulla ja varastaa sen! Nykyisin tosin jään sit sinne sohvan alle hengailemaan sen aarteeni kanssa...
Nää on tammikuulta 2012 kun olin jo niin iso etten oikein pääse pois tuolta. Silloin emäntä vielä sanoi että kyllä mä opin etten mahdu sohvan alle, mutta sehän ei tarkalleen ottaen pidä paikkaansa koska mä mahdun oikein erinomaisesti menemään sinne ja siellä alla mahtuu vähän leikkimäänkin. En vaan pääse pois. Kyllä mut joku sit aina pelastaa lopulta.
Pentuna oli kivaa leikkiä myös sängyn alla. Jos on esim keskellä 180 cm leveää parisängynalusta ja hepuloi siellä tai järsii niitä puita siitä sängystä tai haukkua räksyttää niin ihmiset ei voi mitään! Ja sinne voi viedä kaikkia aarteita mitä on löytänyt, niinku vaikka kauhan. Ihmiset ei yllä sinne millään! Ihan paras paikka. Oikein harmittaa etten mahdu sinne enää. Mutta onpahan etes sohva.
Tietty se jumissa oleminen alkaa sitten aina aika pian ärsyttää. Sitten tulee itku ja jonkun pitää pelastaa. Nykyisin osaan mennä silleen kyljelleen littanaksi ja joku vetää mut etutassuista pois.
Jumissa olemista kivempaa on tietty olla vapaana eli niinku näin:
Minä hietikolla joskus junnuna
Sama hidastettuna
(pahoittelut surkeasta kuvanlaadusta, tällasta tää arkistojen kaivelu joskus on...)
Jumissa ja vapaana, Halla
Arkistoja: jumissa ja vapaana
Tiedättekö kun joskus käy niin että joku ihana tavara tai herkku menee sohvan alle ja sit se on ihan pakko hakea sieltä? Ja tiedättekö miten sitten siellä sohvan alla muistaa että ei mahdu sieltä ulos... ja sitten emäntä ensin nauraa ja sanoo että "etkö sinä höpö ikinä opi" ja auttaa vasta sitten pois. Minä tiiän!Pahinta on tietty kun käy näin. Eli saa sen ihanan lelun tai herkun tungettua pois sieltä sohvan alta mutta on itse jumissa siellä! Sit voi vielä joku muu tulla ja varastaa sen! Nykyisin tosin jään sit sinne sohvan alle hengailemaan sen aarteeni kanssa...
Nää on tammikuulta 2012 kun olin jo niin iso etten oikein pääse pois tuolta. Silloin emäntä vielä sanoi että kyllä mä opin etten mahdu sohvan alle, mutta sehän ei tarkalleen ottaen pidä paikkaansa koska mä mahdun oikein erinomaisesti menemään sinne ja siellä alla mahtuu vähän leikkimäänkin. En vaan pääse pois. Kyllä mut joku sit aina pelastaa lopulta.
Pentuna oli kivaa leikkiä myös sängyn alla. Jos on esim keskellä 180 cm leveää parisängynalusta ja hepuloi siellä tai järsii niitä puita siitä sängystä tai haukkua räksyttää niin ihmiset ei voi mitään! Ja sinne voi viedä kaikkia aarteita mitä on löytänyt, niinku vaikka kauhan. Ihmiset ei yllä sinne millään! Ihan paras paikka. Oikein harmittaa etten mahdu sinne enää. Mutta onpahan etes sohva.
Tietty se jumissa oleminen alkaa sitten aina aika pian ärsyttää. Sitten tulee itku ja jonkun pitää pelastaa. Nykyisin osaan mennä silleen kyljelleen littanaksi ja joku vetää mut etutassuista pois.
Jumissa olemista kivempaa on tietty olla vapaana eli niinku näin:
Minä hietikolla joskus junnuna
Sama hidastettuna
(pahoittelut surkeasta kuvanlaadusta, tällasta tää arkistojen kaivelu joskus on...)
Jumissa ja vapaana, Halla
