HALLAN HARHAA - Keskiviikkona, 11.08.2010 klo 02:28
Tällä kertaa mut ja äidit majoitti ystävällisesti Suskie ja koiraseurana toimi Brutus (täytyy sanoa että tän hotellin ruokahuolto oli jopa edellistä surkeampi sillä emäntä ei ollu pakannu meille kissakastiketta eikä lihaa! kun se oli muka unohtanut). Viikon päästä kun emäntä tuli hakemaan mua se oli kuulemma jo parkkipaikalle kuullut mun suloääneni ja aavistanut pahaa. Sen jälkeen se korvat punaisina kuunteli mitä mä olin saanut viikossa aikaiseksi (ei mitään mainitsemisen arvoista: parit pisut, yksi oksennus, yhdet kakat, yksi vekki korvassa, räyhäystä ulkona sekä äänen avauksia sisällä myös, vetämistä lenkillä, yksi pureskeltu panta (oma) ja jotain muuta pientä minkä mä olen jo unohtanut). Me ei kuulemma luultavasti päästä siihen(kään) hotelliin toiste ja emäntä laskeskeli että parin vuoden päästä ne ei enää isännän kanssa pääse mihinkään ellen mä rauhoutu ja ala kiltiksi. Pääseehän ne. Kun ottaa mut mukaan. Äitin ja isin hoitoreissuista ei ollut taas oikeastaan mitään kerrottavaa. Ne on ihan tylsiä hoitolaisiakin.
Me oltiin äitin kans samassa hotellissa taas.
No me päästiin taas kotiin ja saatiin vastaavasti yksi ylimääräinen asukas meille: Doris. Isin vanhin ja rakkain (tyttö)ystävä. Mä en oo aikaisemmin nähny sitä kun ihan vauvana, mutta nyt kun mulla oli paremmin aikaa tutustua siihen niin täytyy sanoa että se on kyllä hyvä tyyppi! Ekana iltana isä varas sen melkein kokonaan itselleen, mutta loput illat me riekuttiin yhdessä. Doris murisi ja pörisi ja paini mun kanssa ja mä syöksyilin ympäri asuntoa kuin pieni hallava pyörremyrsky tai pallosalama. Peitettiin kuulemma ukkosen äänetkin allemme aika hyvin.
Isi omi Doriksen ekana iltana melkein kokonaan
Sen lisäksi että se Doris on ihan mahdottoman hauskaa riekkumisseuraa niin sillä oli ihan kamalan paljon parempia nappuloita kun mulla. Mä vähän varastin niitä Doriksen kiposta kun emännän silmä vältti (yhden kokonaisen annoksen) kunnes emäntä sitten alkoi lukita mut toisaalle Doriksen syödessä. Lisäksi se Doris oli ihan älyttömän hyvä löytämään ruokaa! Me käytiin kahdesti sen kanssa lenkillä niin että se oli irti ja molemmilla kerroilla se löysi mätiä kaloja! Tosin se oli siitä tyhmä että se kieriskeli niissä mutta toisaalta sikäli ihan hyvä että sit mä sain syödä ne kaikki.
Tässä Doris kierii kalan päällä
Mä nappasin sen kalan sieltä sen selän alta
ja se vaan kierii...
kai se kieriminen sit on siitä hauskaa?
Mä mieluummin syön omat kalani.
Tänään Doris lähti takaisin omaan kotiinsa ja kun mulla iski tylsyys ja mä menin tavalliseen tapaani nakertamaan emännän oikean jalan kenkää (en syö vasemman jalan kenkiä) niin mua kohtasi kauhea vääryys: se kenkä maistui ihan kamalalta ja mun suutani alkoi poltella. Juoksin äkkiä pois mokoman kauhistuksen luota, hinkutin suuta lattiaa vasten, pyyhin kieltä tassuilla ja tein vaikka mitä. Lopulta isäntä antoi mulle (hyla)kermaa ja sanoi että se auttaa chilin poltteeseen. Emäntä on kuulemma kyllästynyt mun kengän syöntiin ja maustanut kengän chilikastikkeella. Se on sitten ilkeä! Ensin hylkää mut hotelliin, sitten kun mulla on ystävä joka etsii meille ruokaa niin se pesee meitä (kun me "löyhkätään kalalta") ja antaa ystävän pois ja kun mä yksinäisessä tylsyydessäni vähän nakerran kenkää niin siinä on joku kamala ansa. Saa nähdä mitä se seuraavaksi keksii.
Doris oli toisenlainen, Doris oli reissunainen...
Me oltiin äidin kanssa viikko hoidossa, koska koiria ei kuulemma voi ottaa mukaan tupareihin ja koska emäntä ja isäntä halusi lomaa. Lomaa musta? Miksi ihmeessä? Ei päästy samaan hotelliin kuin viimeksi (terveisiä Ainalle) koska emäntä epäili että sen hotellin karvalammas kiintiö saattaisi olla toviksi täynnä. Varsinkin kun äiti vietti viimeksi aikansa lähinnä oksennellen ja mököttäen ja mä opetin Ainalle muka huonoja tapoja.Tällä kertaa mut ja äidit majoitti ystävällisesti Suskie ja koiraseurana toimi Brutus (täytyy sanoa että tän hotellin ruokahuolto oli jopa edellistä surkeampi sillä emäntä ei ollu pakannu meille kissakastiketta eikä lihaa! kun se oli muka unohtanut). Viikon päästä kun emäntä tuli hakemaan mua se oli kuulemma jo parkkipaikalle kuullut mun suloääneni ja aavistanut pahaa. Sen jälkeen se korvat punaisina kuunteli mitä mä olin saanut viikossa aikaiseksi (ei mitään mainitsemisen arvoista: parit pisut, yksi oksennus, yhdet kakat, yksi vekki korvassa, räyhäystä ulkona sekä äänen avauksia sisällä myös, vetämistä lenkillä, yksi pureskeltu panta (oma) ja jotain muuta pientä minkä mä olen jo unohtanut). Me ei kuulemma luultavasti päästä siihen(kään) hotelliin toiste ja emäntä laskeskeli että parin vuoden päästä ne ei enää isännän kanssa pääse mihinkään ellen mä rauhoutu ja ala kiltiksi. Pääseehän ne. Kun ottaa mut mukaan. Äitin ja isin hoitoreissuista ei ollut taas oikeastaan mitään kerrottavaa. Ne on ihan tylsiä hoitolaisiakin.
Me oltiin äitin kans samassa hotellissa taas.
No me päästiin taas kotiin ja saatiin vastaavasti yksi ylimääräinen asukas meille: Doris. Isin vanhin ja rakkain (tyttö)ystävä. Mä en oo aikaisemmin nähny sitä kun ihan vauvana, mutta nyt kun mulla oli paremmin aikaa tutustua siihen niin täytyy sanoa että se on kyllä hyvä tyyppi! Ekana iltana isä varas sen melkein kokonaan itselleen, mutta loput illat me riekuttiin yhdessä. Doris murisi ja pörisi ja paini mun kanssa ja mä syöksyilin ympäri asuntoa kuin pieni hallava pyörremyrsky tai pallosalama. Peitettiin kuulemma ukkosen äänetkin allemme aika hyvin.
Isi omi Doriksen ekana iltana melkein kokonaan
Sen lisäksi että se Doris on ihan mahdottoman hauskaa riekkumisseuraa niin sillä oli ihan kamalan paljon parempia nappuloita kun mulla. Mä vähän varastin niitä Doriksen kiposta kun emännän silmä vältti (yhden kokonaisen annoksen) kunnes emäntä sitten alkoi lukita mut toisaalle Doriksen syödessä. Lisäksi se Doris oli ihan älyttömän hyvä löytämään ruokaa! Me käytiin kahdesti sen kanssa lenkillä niin että se oli irti ja molemmilla kerroilla se löysi mätiä kaloja! Tosin se oli siitä tyhmä että se kieriskeli niissä mutta toisaalta sikäli ihan hyvä että sit mä sain syödä ne kaikki.
Tässä Doris kierii kalan päällä
Mä nappasin sen kalan sieltä sen selän alta
ja se vaan kierii...
kai se kieriminen sit on siitä hauskaa?
Mä mieluummin syön omat kalani.
Tänään Doris lähti takaisin omaan kotiinsa ja kun mulla iski tylsyys ja mä menin tavalliseen tapaani nakertamaan emännän oikean jalan kenkää (en syö vasemman jalan kenkiä) niin mua kohtasi kauhea vääryys: se kenkä maistui ihan kamalalta ja mun suutani alkoi poltella. Juoksin äkkiä pois mokoman kauhistuksen luota, hinkutin suuta lattiaa vasten, pyyhin kieltä tassuilla ja tein vaikka mitä. Lopulta isäntä antoi mulle (hyla)kermaa ja sanoi että se auttaa chilin poltteeseen. Emäntä on kuulemma kyllästynyt mun kengän syöntiin ja maustanut kengän chilikastikkeella. Se on sitten ilkeä! Ensin hylkää mut hotelliin, sitten kun mulla on ystävä joka etsii meille ruokaa niin se pesee meitä (kun me "löyhkätään kalalta") ja antaa ystävän pois ja kun mä yksinäisessä tylsyydessäni vähän nakerran kenkää niin siinä on joku kamala ansa. Saa nähdä mitä se seuraavaksi keksii.
