HALLAN HARHAA - Tiistaina, 20.09.2011 klo 09:00
Ystävä Pessi on kuulemma laivakoira
Mutta minäpäs olenkin mökillä venekoira. Kun saan liivit niskaani, kiipeän heti veneeseen. Ihmiset ovat kamalan hitaita joten kun mökillä on useampia veneitä niin ehdin käydä katsastamassa ne kaikki. Oikeana venekoirana katson että minun kuuluu olla veneen keulassa ja vahtia tarkasti mihin me mennään. Soutuvene on aika tylsä sillä isäntä on kamalan hidas soutamaan eikä se edes souda kovin kauas. Moottorivene taas on hauska jos sillä ei mennä liian lujaa. Jos sillä ajetaan kovin lujasti niin tuuli tuulee kuonoon ja silmiin ja minua alkaa aivastuttaa ihan kamalasti. Silloin ihmiset nostavat minut veneen pohjalle ja sieltä taas ei näe mihin me mennään...
Me kaikki venekoirat veneessä
Äidin kanssa tähystelyä
Veneen tarkastusta
Viimeksi mökillä ollessa me vietiin katiskoita järveen ja minä avustin veneen keulassa nyhtämällä rantakaisloja irti. Lisäksi tarkkailin airoja isännän soutaessa (niistä tippuva vesi muodostaa järven pintaan jänniä kuvioita). Kapusin varovasti veneen reunalle ja tähyilin kohti järven pohjaa kun yhtäkkiä tipahdin veneestä. Kunnon venekoira ei tietenkään moisesta hätkähdä joten katselin ympärilleni ja tarkistin että vene ei kaatunut (en ole ihan varma isännän ja emännän uintitaidoista vaikka niillä on liivitkin). Sen jälkeen aloin uida reippain vedoin kohti rantakaisloja. Isäntä oli kuitenkin hätääntynyt (ihmisille käy välillä niin ilman mitään syytä) ja pian tunsinkin kuinka vesi pakeni jalkojeni alta ja poljin tassuilla ilmaa. Pelastusliiveissä on kahva tipahtaneiden venekoirien nostamiseksi veneeseen. Oikeastaan minua vähän harmitti kun jouduin sillä tavalla nostetuksi. Olin jo ehtinyt suunnitella reipasta uimaretkeä niemen kärjen ympäri. Kun isäntä sai veneen soudettua rantaan minua alkoi pian palella joten kiiruhdin takan ääreen lämmittelemään.
Nyhdän kaisloja paitsi rannalla kahlatessa ja uidessa niin myös veneestä käsin.
Harmi vaan että kaislat maistuvat pahalta.
Ulapan tarkastus
Nuuskuttelua veneessä. Vesi kantaa kaikki tuoksut nenään ihanasti.
Näin jotain vedessä!
Kiipeilyä
Ohops!
pul pul pul
Kohti rantaa!
Kaappaus
Aika märkä minusta sentään tulikin!
Ihan märkänä rannassa. Seuraavaksi suuntasin lämmittelemään takan ääreen.
Näin syksyn tullen minua hieman huolestuttaa että mennäänköhän me enää veneilemään? Kotona ei ole venettä eikä mökilläkään olla käyty pitkiin aikoihin? Muistaakseni talvella mökillä oli kyllä vene (kiipeilin siellä) mutta järvi oli pilalla joten siellä ei voinut uida.
Venekoira Halla
Ei vara venettä kaada (mutta kaataako Halla?)
Anteeksi päivitysviive. Emäntä on sairastellut syysflunssaa oikein urakalla ja viikko tolkulla joten minä olen ollut lääkärikoirana. Nukun emännän vieressä peiton alla ja annan sen hengittää mun turkin läpi kosteampaa ilmaa ettei sen kurkkuun käy kipeää.Ystävä Pessi on kuulemma laivakoira
Mutta minäpäs olenkin mökillä venekoira. Kun saan liivit niskaani, kiipeän heti veneeseen. Ihmiset ovat kamalan hitaita joten kun mökillä on useampia veneitä niin ehdin käydä katsastamassa ne kaikki. Oikeana venekoirana katson että minun kuuluu olla veneen keulassa ja vahtia tarkasti mihin me mennään. Soutuvene on aika tylsä sillä isäntä on kamalan hidas soutamaan eikä se edes souda kovin kauas. Moottorivene taas on hauska jos sillä ei mennä liian lujaa. Jos sillä ajetaan kovin lujasti niin tuuli tuulee kuonoon ja silmiin ja minua alkaa aivastuttaa ihan kamalasti. Silloin ihmiset nostavat minut veneen pohjalle ja sieltä taas ei näe mihin me mennään...
Me kaikki venekoirat veneessä
Äidin kanssa tähystelyä
Veneen tarkastusta
Viimeksi mökillä ollessa me vietiin katiskoita järveen ja minä avustin veneen keulassa nyhtämällä rantakaisloja irti. Lisäksi tarkkailin airoja isännän soutaessa (niistä tippuva vesi muodostaa järven pintaan jänniä kuvioita). Kapusin varovasti veneen reunalle ja tähyilin kohti järven pohjaa kun yhtäkkiä tipahdin veneestä. Kunnon venekoira ei tietenkään moisesta hätkähdä joten katselin ympärilleni ja tarkistin että vene ei kaatunut (en ole ihan varma isännän ja emännän uintitaidoista vaikka niillä on liivitkin). Sen jälkeen aloin uida reippain vedoin kohti rantakaisloja. Isäntä oli kuitenkin hätääntynyt (ihmisille käy välillä niin ilman mitään syytä) ja pian tunsinkin kuinka vesi pakeni jalkojeni alta ja poljin tassuilla ilmaa. Pelastusliiveissä on kahva tipahtaneiden venekoirien nostamiseksi veneeseen. Oikeastaan minua vähän harmitti kun jouduin sillä tavalla nostetuksi. Olin jo ehtinyt suunnitella reipasta uimaretkeä niemen kärjen ympäri. Kun isäntä sai veneen soudettua rantaan minua alkoi pian palella joten kiiruhdin takan ääreen lämmittelemään.
Nyhdän kaisloja paitsi rannalla kahlatessa ja uidessa niin myös veneestä käsin.
Harmi vaan että kaislat maistuvat pahalta.
Ulapan tarkastus
Nuuskuttelua veneessä. Vesi kantaa kaikki tuoksut nenään ihanasti.
Näin jotain vedessä!
Kiipeilyä
Ohops!
pul pul pul
Kohti rantaa!
Kaappaus
Aika märkä minusta sentään tulikin!
Ihan märkänä rannassa. Seuraavaksi suuntasin lämmittelemään takan ääreen.
Näin syksyn tullen minua hieman huolestuttaa että mennäänköhän me enää veneilemään? Kotona ei ole venettä eikä mökilläkään olla käyty pitkiin aikoihin? Muistaakseni talvella mökillä oli kyllä vene (kiipeilin siellä) mutta järvi oli pilalla joten siellä ei voinut uida.
Venekoira Halla
