HALLAN HARHAA - Lauantaina, 21.08.2010 klo 01:11
No ne oli oikeastaan jo paranemassa kun mä sit aloin itse hoitaa niitä. Ne ruvet kun kutittaa ihan kamalasti! Salassa pureskelin ja nuolin niitä ja emäntä väitti että se ei tee niille hyvää. Se seurasi tilannetta, putsaili ja rasvaili kunnes se tuli siihen tulokseen että musta täytyy tehdä gramofonikoira jotta iho paranee nopeammin!
Tältä ne ihoalueet näytti mun omatoimihoitamisen jälkeen. Ihan hyviä niistä olis varmaan ajan kanssa tullu jos emäntä ei taas olis puuttunu mun asioihin kesken kaiken.
Ensin se ajeli ne alueet kaljuiksi jossa vielä on iho-ongelmia. Sit se nauroi mulle (!) ja sanoi että mä näytän ihan kapiselta. Sen jälkeen se ajoi lopunkin kropan kaljuksi. Kun se oli ajelemassa mun jalkoja niin mä heittäydyin niin hankalaksi että se jätti sen osittain kesken eikä ole palannut vieläkään niiden kimppuun. Sainpahan pitää jotain hapsuja ees! Sit se pesi mut Lactosanilla, siveli haavat molkosanilla ja rasvasi mut ja pisti mun päähän pömpelin eli kaulurin eli koirankidutusvälneen! Ja sit se kehtaa sanoa että mä näytän koiran malliselta gramofonilta varsinkin kun mä ulvon pömpeli päässä!
Tässä asennossa mä kuulemma muistutan eniten sitä gramofonia.
Syyllistävät katseet tai emännän paukuttaminen kaulurilla eivät saa sitä ottamaan kauluria pois.
No jos ollaan ihan rehellisiä niin ei se kauluri mua oikeastaan paljoa haittaa. Mä pystyin kaulurinkin kanssa silppuamaan nenäliinoja silpuksi, ottamaan nameja maasta, leikkimään ja tekemään kaikenlaista. Yksi uusi leikkikin mulla on: äiti pelkää kauluria, joten aina välillä mä ajatan sitä kaulurin kanssa sisällä tuhatta ja sataa :)
Tässä vielä lopuksi ohjeita teille rakkaat koiratoverit siltä varalta että teidänkin emäntänne päättää tehdä teistä gramofonikoiria:
1.) Tee selväksi ettet pidä kaulurista. Näytä masentuneelta, riiputa päätä, pistä häntä koipien väliin ja muksi kaulurilla ihmisiä. Kun ne ottavat kaulurin pois niin kosta kaulurille sen tekemät kauheudet: Kas näin se tapahtuu.
Häntä koipien välissä (mun häntä ei mee ton paremmin kun siinä on se mutka) ja pää riipuksissa
2.) Älä tosiasiassa anna pienten vastoinkäymisten (kuten kaulurin) masentaa itseäsi vaan käytä sitä hyödyksesi. Nauti siitä kuinka äänesi kaikuu kaulurin sisällä, pelottele muita koiria kaulurilla, muksauttele ihmisiä, kerää sympatiapisteitä... ja elä normaalia elämää. Lopulta kauluri ei estä edes leikkimistä: Näin hyvin onnistuu noutokin kaulurin kanssa.
Mutta vaikka tää ei ookaan kauhean vakavaa niin kyllä mä silti tahtoisin jo eroon tästä kaulurista. Ei kai tätä voi kovin kauaa kestää? Eihän?
Onneksi isi ja isäntä on kai tulossa kohta kotiin. Ehkä ne pelastaa mut?
Halla
Gramofonikoira
Mua rääkätään taas! Sillon jokin aika sitten mä sain koko masun ja etutassut (oikeastaan koko koiran) täyteen finnejä kun vähän rälläsin Doriksen ja isin kanssa heinikossa ja lääräsin mutaojassa.No ne oli oikeastaan jo paranemassa kun mä sit aloin itse hoitaa niitä. Ne ruvet kun kutittaa ihan kamalasti! Salassa pureskelin ja nuolin niitä ja emäntä väitti että se ei tee niille hyvää. Se seurasi tilannetta, putsaili ja rasvaili kunnes se tuli siihen tulokseen että musta täytyy tehdä gramofonikoira jotta iho paranee nopeammin!
Tältä ne ihoalueet näytti mun omatoimihoitamisen jälkeen. Ihan hyviä niistä olis varmaan ajan kanssa tullu jos emäntä ei taas olis puuttunu mun asioihin kesken kaiken.
Ensin se ajeli ne alueet kaljuiksi jossa vielä on iho-ongelmia. Sit se nauroi mulle (!) ja sanoi että mä näytän ihan kapiselta. Sen jälkeen se ajoi lopunkin kropan kaljuksi. Kun se oli ajelemassa mun jalkoja niin mä heittäydyin niin hankalaksi että se jätti sen osittain kesken eikä ole palannut vieläkään niiden kimppuun. Sainpahan pitää jotain hapsuja ees! Sit se pesi mut Lactosanilla, siveli haavat molkosanilla ja rasvasi mut ja pisti mun päähän pömpelin eli kaulurin eli koirankidutusvälneen! Ja sit se kehtaa sanoa että mä näytän koiran malliselta gramofonilta varsinkin kun mä ulvon pömpeli päässä!
Tässä asennossa mä kuulemma muistutan eniten sitä gramofonia.
Syyllistävät katseet tai emännän paukuttaminen kaulurilla eivät saa sitä ottamaan kauluria pois.
No jos ollaan ihan rehellisiä niin ei se kauluri mua oikeastaan paljoa haittaa. Mä pystyin kaulurinkin kanssa silppuamaan nenäliinoja silpuksi, ottamaan nameja maasta, leikkimään ja tekemään kaikenlaista. Yksi uusi leikkikin mulla on: äiti pelkää kauluria, joten aina välillä mä ajatan sitä kaulurin kanssa sisällä tuhatta ja sataa :)
Tässä vielä lopuksi ohjeita teille rakkaat koiratoverit siltä varalta että teidänkin emäntänne päättää tehdä teistä gramofonikoiria:
1.) Tee selväksi ettet pidä kaulurista. Näytä masentuneelta, riiputa päätä, pistä häntä koipien väliin ja muksi kaulurilla ihmisiä. Kun ne ottavat kaulurin pois niin kosta kaulurille sen tekemät kauheudet: Kas näin se tapahtuu.
Häntä koipien välissä (mun häntä ei mee ton paremmin kun siinä on se mutka) ja pää riipuksissa
2.) Älä tosiasiassa anna pienten vastoinkäymisten (kuten kaulurin) masentaa itseäsi vaan käytä sitä hyödyksesi. Nauti siitä kuinka äänesi kaikuu kaulurin sisällä, pelottele muita koiria kaulurilla, muksauttele ihmisiä, kerää sympatiapisteitä... ja elä normaalia elämää. Lopulta kauluri ei estä edes leikkimistä: Näin hyvin onnistuu noutokin kaulurin kanssa.
Mutta vaikka tää ei ookaan kauhean vakavaa niin kyllä mä silti tahtoisin jo eroon tästä kaulurista. Ei kai tätä voi kovin kauaa kestää? Eihän?
Onneksi isi ja isäntä on kai tulossa kohta kotiin. Ehkä ne pelastaa mut?
Halla
