Takaisin




HALLAN HARHAA - Torstaina, 14.11.2013 klo 13:56

Hallan pimennys

MIKSI ON NIIN PIMEÄÄ KOKO AJAN?!? Kysyy emäntä eräänä marraskuisena aamuna. Minä en tiedä. Isi ei tiedä (mutta kuuntelee emäntää pää kallellaan koska silloin emäntä luulee että meitä kiinnostaa sen jutut), äiti ei tiedä eikä viitsi esittää kuuntelevaa (se ei ole koskaan viitsinyt opetella kovin paljoa ihmiskieltä koska ihmisetkään eivät osaa kovin paljoa koirakieltä)


Jep jep. Ei ulkokuvia tällä kertaa koskapa emäntä on kuulemma kyllästynyt kuvaamaan harmaata...



Minua pimeys ei sinänsä paljoa haittaa. Eikä kosteuskaan. Sillä kosteassa metsässä on vaikka millä mitalla huumaavan hienoja aromeita. Niin kuin mätäkala-aromi ja liejuksi levinneen sienen aromi. Emäntäkin saa osansa niistä kun se haistelee minun turkkia lenkin jälkeen suihkussa samalla kun irrottaa sieltä 3087654 neulasta ja saman verran muuta toistaiseksi tunnistamatonta orgaanista ainetta.



Mutta siellä suihkussa (lämmintä vettä! Ai autuutta! ja lämmin sauna <3 ) emäntä kertoo minulla mikä siinä pimeydessä sitä nyppii. Ja kun se selittää niin minäkin alan ymmärtää. Koska on pimeää ja ei ole lunta ja sataa kaiken aikaa niin me saadaan olla vähemmän irti ja rämmitään enemmän armeijakurissa kiukkuisen emännän perässä pitkin katuja ja koitetaan näyttää söpöiltä joka kerta kun sen suusta tulee painokelvotonta tekstiä koskien pimeyttä, autoja ja kenkää joka hörppää rapakosta liejuista vettä sisäänsä. Minäkin alan inhota sitä pimeyttä kun tajuan ettei emäntä olekaan unohtanut reittiä metsään (uskokaa pois me on yritetty kiskoa sitä sinne) vaan se ei uskalla viedä meitä sinne.



Ei uskalla! Äkkiä muakin alkoi vähän masentaa.

Se pelkää että me törmätään metsästäjiin ja ne luulee meitä sorsiksi/teeriksi/jäniksiksi/karhuiksi/hirviksi ... En tiedä miksi emäntä luulee metsästäjien olevan niin sokeita. Meidät on nimittäin joka syksyiseen tapaan vuorattu väreillä: minun takki on punainen ja sen päällä on kirkuvan keltainen heijastinliivi. Kaulassa roikkuu panta jossa on emännän puhelinnumero ja led valo (minulla vihreä, äidillä punainen ja isillä sininen). Olen aivan varma että mikään eläin ei vapaaehtoisesti pukeudu näin ja että meitä ei voi millään sekoittaa hirviin ja karhuihin muutenkaan. Se pelkää että me karataan (osataan kyllä kotiin! Ja sitä paitsi sen kerran kun isi karkasi niin emäntä sai puhelimitse koko ajan tietoja siitä missä se meni...). Se pelkää että me löydetään riistaa (epälooginen pelko koska samaan aikaan se paasaa luomusta ja siitä kuinka haluaisi syödä hirveä). Se pelkää että me liukastutaan, tömätään puuhun ja mennään ihan rikki (olen tehnyt tätä kaikkea myös kirkkaassa päivänvalossa). Ja olen aika varma että se pelkää myös mörköjä. Testasin teoriaa murisemalla tyhjyyteen ja emäntä oli ihan sätky koko loppulenkin ajan.





Mitähän näille emännän pelkotiloille voisi tehdä? Voiko niille tehdä mitään? Ja jos ei: niin voisiko tälle pimeydelle tehdä jotain? On pikkuisen hölmöä että puolet vuodesta on valoisaa kaiken aikaa (ja emäntä vie meitä lenkille yölläkin, koska sen mielestä on ihanaa kun on valoisaa) ja toisen puolen on koko ajan pimeää (jos ei ehditä lenkille ennen klo 15 niin irti ei pääse :( ... ei ainakaan ennen kuin tulee lunta jonka valossa emäntä taas uskaltaa lenkkeillä). Lisäksi kesällä oli kivempaa kun kosteus oli vain määrätyissä paikoissa. Totta: olin märkä koko kesän, mutta sain ainakin itse valita kastelinko itseni ojassa, joessa, järvessä, lammikossa, lätäkössä vai meressä. Nyt kastutaan koska sataa vaakasuoraan jotain alijäähtyneitä puukkoja joita emäntä nimittelee märiksi tiskiliinoiksi.




Nyt on muotia laittaa kuva ja kirjoittaa siihen Keep Calm and jotain... Tähän voisi rustata vaikka Keep Calm and Eat That Bone. Soon there will be snow.

Ihan pimeä,

Halla