HALLAN HARHAA - Lauantaina, 01.05.2010 klo 17:43
Tässä mä puren Nookia (Madin pentu) jalasta samalla lailla kun mä puren äitiä sillon kun haluan että se pysähtyy ja leikkii mun kans
Emännän kiljumisesta mä olen päätelly ettei se kestä kipua ollenkaan, joten nykyisin mä en pure sitä juuri koskaan! Pelkästään sillon kun se kiusaa mua (trimmaa, karstaa, kampaa, leikkaa kynsiä, nyppii korvakarvoja, estää mua toteuttamasta itseäni), mutta sillon mä puren lujaa ja murisen, jotta se ymmärtäis että en yhtään tykkää sen toimista. Se on kyllä vissiin aika tyhmä koska se jatkaa vaan. Noita muita asioitakin mä pureskelen nykyisin vähemmän eli oikeastaan pelkästään sillon kun mulla on tylsää (n. viisi kertaa päivässä) ja nykyisin mä teen sen salassa, vaikka jostain syystä lähes aina kun mä viiletän uljaan tuulen lailla tanner tömisten karkuun pureskelemaan jotain niin ne arvaa mitä mä olen tekemässä. Ulkona emäntä uhkailee, että mä menetän kaikki hampaat jos jatkan kivien pureskelua. Aluksi luulin, että se vaan kiusaa mua mutta nyt mun hampaat on alkaneet tulla kipeiksi, heilua ja tippua yksitellen pois! Eilenkin kun purin luuta niin mun suuhun sattu niin paljon, että ensin tuli itku. Mutta sitten mä suutuin sille luulle kun se kehtasi kiusata mua ja mä murisin sille ja purin sitä vieläkin lujempaa. Mua sattu kyllä taas suuhun, mutta ainakaan en ollu ainoa. Eikä sitä nyt muutenkaan voi antaa jollekin luulle periksi noin vain.
.JPG/_smaller.jpg)
Minä ja oma luu ja isin luu, jonka isi anto heti kun mä murisin sille ja purin sitä korvasta
Emäntä sanoo että mä pureskelen liikaa ja nimittää mua Piraija-koiraksi (en tiedä mitä se tarkoittaa mutta sen täytyy olla jotain tosi hienoa koska Madi ja äitikin on olleet piraija-koiria!). Viime viikolla se toi eläinlääkäristä tullessaan kauhean välineen voidakseen paremmin kiduttaa mua: kuonokopan! Kun se pistää sen mun päähän niin se voi kammata mua noin vain enkä mä pysty puremaan sitä. Ihan kauhea vempele. Mun suunnitelma onkin nyt varastaa se seuraavaksi ja pureskella se palasiksi. Eihän mitenkään ole mahdollista että niitä olisi useampia? Eihän? Niin kauan kun en ole saanut tuhottua sitä kuonokoppaa niin mä aion rimpuilla ja huutaa niin että naapuritkin kuulee kuinka mua kidutetaan aina kun mulla on se vempele päässä.
kamala koirien kidutusväline
Mä olen muuten syönyt ne kaikki tippuneet hampaat. En halua että emäntä löytää todistusaineistoa siitä kuinka se on oikeassa kivien ja hampaiden suhteen. Mä en myöskään anna sen katsoa mun suuhun ettei se näkis mitä siellä tapahtuu. Mä puren sitä niillä jäljellä olevilla hampailla, jos se yrittää ja jos se laittaa kuonokopan niin se ei näe. Emäntä sanoo sitä pattitilanteeksi. Toivottavasti ne patit tulee sille eikä mulle.
Parin ekan hampaan kohdalla mua hirvitti ihan oikeasti että musta tulee kokonaan hampaaton enkä pysty enää syömään isiltä varastettuja luita, mutta nyt mä olen huomannut että niiden ekojen tippuneiden tilalle on tullut uudet Isommat Hampaat. Joten ehkä tää tästä vielä.
Tässä vielä kuva siitä kun mulla vielä oli kaikki hampaat
Nyt menen katsomaan olisko emäntä unohtanut sen kuonokopan mun ulottuville!
Hammastelua
Mun äiti on kyllä paras äiti mitä lapsi voi toivoa. Se ei komenna mua juuri ikinä! Ja kun mulla on tylsää niin mun ei tarvi kuin vähän aikaa roikkua sen jalassa tai korvassa kiinni niin se alkaa jahdata mua ja leikkiä mun kanssa hammasteluleikkiä. Sen sijaan emäntä hermostuu heti jos sitä vähänkään pureskelee hampailla. Se on muutenkin tosi tarkka: ei sais pureskella kukkasia, ei sais pureskella hihnoja eikä pantoja, ei sais pureskella kännyköitä, latureita, wc-paperirullia, sukkia, pyykkejä, seinää, mattoa, johtoja, saunan lauteita eikä sohvaa... joistakin asioista se tuntuu saavan isomman hepulin (kengät, puhelin, remmit) ja joistakin vain hetkellisen (wc-paperit, sukat).Tässä mä puren Nookia (Madin pentu) jalasta samalla lailla kun mä puren äitiä sillon kun haluan että se pysähtyy ja leikkii mun kans
Emännän kiljumisesta mä olen päätelly ettei se kestä kipua ollenkaan, joten nykyisin mä en pure sitä juuri koskaan! Pelkästään sillon kun se kiusaa mua (trimmaa, karstaa, kampaa, leikkaa kynsiä, nyppii korvakarvoja, estää mua toteuttamasta itseäni), mutta sillon mä puren lujaa ja murisen, jotta se ymmärtäis että en yhtään tykkää sen toimista. Se on kyllä vissiin aika tyhmä koska se jatkaa vaan. Noita muita asioitakin mä pureskelen nykyisin vähemmän eli oikeastaan pelkästään sillon kun mulla on tylsää (n. viisi kertaa päivässä) ja nykyisin mä teen sen salassa, vaikka jostain syystä lähes aina kun mä viiletän uljaan tuulen lailla tanner tömisten karkuun pureskelemaan jotain niin ne arvaa mitä mä olen tekemässä. Ulkona emäntä uhkailee, että mä menetän kaikki hampaat jos jatkan kivien pureskelua. Aluksi luulin, että se vaan kiusaa mua mutta nyt mun hampaat on alkaneet tulla kipeiksi, heilua ja tippua yksitellen pois! Eilenkin kun purin luuta niin mun suuhun sattu niin paljon, että ensin tuli itku. Mutta sitten mä suutuin sille luulle kun se kehtasi kiusata mua ja mä murisin sille ja purin sitä vieläkin lujempaa. Mua sattu kyllä taas suuhun, mutta ainakaan en ollu ainoa. Eikä sitä nyt muutenkaan voi antaa jollekin luulle periksi noin vain.
Minä ja oma luu ja isin luu, jonka isi anto heti kun mä murisin sille ja purin sitä korvasta
Emäntä sanoo että mä pureskelen liikaa ja nimittää mua Piraija-koiraksi (en tiedä mitä se tarkoittaa mutta sen täytyy olla jotain tosi hienoa koska Madi ja äitikin on olleet piraija-koiria!). Viime viikolla se toi eläinlääkäristä tullessaan kauhean välineen voidakseen paremmin kiduttaa mua: kuonokopan! Kun se pistää sen mun päähän niin se voi kammata mua noin vain enkä mä pysty puremaan sitä. Ihan kauhea vempele. Mun suunnitelma onkin nyt varastaa se seuraavaksi ja pureskella se palasiksi. Eihän mitenkään ole mahdollista että niitä olisi useampia? Eihän? Niin kauan kun en ole saanut tuhottua sitä kuonokoppaa niin mä aion rimpuilla ja huutaa niin että naapuritkin kuulee kuinka mua kidutetaan aina kun mulla on se vempele päässä.
kamala koirien kidutusvälineMä olen muuten syönyt ne kaikki tippuneet hampaat. En halua että emäntä löytää todistusaineistoa siitä kuinka se on oikeassa kivien ja hampaiden suhteen. Mä en myöskään anna sen katsoa mun suuhun ettei se näkis mitä siellä tapahtuu. Mä puren sitä niillä jäljellä olevilla hampailla, jos se yrittää ja jos se laittaa kuonokopan niin se ei näe. Emäntä sanoo sitä pattitilanteeksi. Toivottavasti ne patit tulee sille eikä mulle.
Parin ekan hampaan kohdalla mua hirvitti ihan oikeasti että musta tulee kokonaan hampaaton enkä pysty enää syömään isiltä varastettuja luita, mutta nyt mä olen huomannut että niiden ekojen tippuneiden tilalle on tullut uudet Isommat Hampaat. Joten ehkä tää tästä vielä.
Tässä vielä kuva siitä kun mulla vielä oli kaikki hampaat
Nyt menen katsomaan olisko emäntä unohtanut sen kuonokopan mun ulottuville!
