HALLAN HARHAA - Tiistaina, 28.07.2015 klo 22:08
No ne kaikista tärkeimmät jutut (1. kuinka kavutaan ihmisten syliin ja nuollaan ne kokonansa ja kauttaaltaan ja 2. kuinka esitetään kovasti viatonta kun on ensin oltu ihan hulvattomia) se osas jo. Ja muita alotin sit heti opettaan. Niinku hyppelehtimistä.
Isi näytti mallia
ja sit minä (Merriini-eläin eli Hippa Hipsutiuksen isoveikka taustalla)
Merri kokeili
Minä näytin uudestaan
ja isi. Tää oli vähän niinku mun ja isin projekti kun se Hipsutius on meitin sukulainen. Äiti ei oo sille olleskaan sukua!
Sitten olikin Hippan vuoro... No se ei ny ihan heti ihan tajunnu mitä piti...
Mutta sit se tajus.
Kertailtiin vielä. Äitikin innostui. Koska on se Hippa senkin perhettä vähäsen vaikkei sukua ookaan. Perheet on semmosia. On tärkeetä tietää ketä siihen kuuluu muttei sitä välttämättä tarvi mitään sukua olla. Kunhan on vaan.
no ja isi
ja Merri
ja vähän kaikki
Ja Hippa. Oppi se. Hyvä siitä vielä tulee.
Ja niin se emäntäkin sano. Että jos on ruskea, rakastaa kaikkia (vähän liikaakin), on iloinen, ihan hupsu, melko höntti mutta kuiteskin aika viisas ja kauhean kiva ja vauhdikas nenäeläin niin sitten se on just eikä melkein meille passeli. Vaikka asuukin muualla. Huh.
Että tervetuloa vaan laumaan Hippa Hassu Hipsutius. Ollaan me ruskeat Yukin typyset vaan melkoisia.
Lopultakin isosisko,
Halla Hapsutius
Hippaillen
SE kävi täällä. Mun siskopuoli. Isin ja Nupun pentu. Emännän etäkoira. Koska pitihän meidän tehdä sille laatutarkastus. Että onko se niinku oikeanlainen ruskea nenäeläin. Että osaako se niinku riekkua ja riehua ja läträtä ja lutrata ja pusuttaa ja hypellä ja ties ja mitä kaikkea.No ne kaikista tärkeimmät jutut (1. kuinka kavutaan ihmisten syliin ja nuollaan ne kokonansa ja kauttaaltaan ja 2. kuinka esitetään kovasti viatonta kun on ensin oltu ihan hulvattomia) se osas jo. Ja muita alotin sit heti opettaan. Niinku hyppelehtimistä.
Isi näytti mallia
ja sit minä (Merriini-eläin eli Hippa Hipsutiuksen isoveikka taustalla)
Merri kokeili
Minä näytin uudestaan
ja isi. Tää oli vähän niinku mun ja isin projekti kun se Hipsutius on meitin sukulainen. Äiti ei oo sille olleskaan sukua!
Sitten olikin Hippan vuoro... No se ei ny ihan heti ihan tajunnu mitä piti...
Mutta sit se tajus.
Kertailtiin vielä. Äitikin innostui. Koska on se Hippa senkin perhettä vähäsen vaikkei sukua ookaan. Perheet on semmosia. On tärkeetä tietää ketä siihen kuuluu muttei sitä välttämättä tarvi mitään sukua olla. Kunhan on vaan.
no ja isi
ja Merri
ja vähän kaikki
Ja Hippa. Oppi se. Hyvä siitä vielä tulee.
Ja niin se emäntäkin sano. Että jos on ruskea, rakastaa kaikkia (vähän liikaakin), on iloinen, ihan hupsu, melko höntti mutta kuiteskin aika viisas ja kauhean kiva ja vauhdikas nenäeläin niin sitten se on just eikä melkein meille passeli. Vaikka asuukin muualla. Huh.
Että tervetuloa vaan laumaan Hippa Hassu Hipsutius. Ollaan me ruskeat Yukin typyset vaan melkoisia.
Lopultakin isosisko,
Halla Hapsutius
