HALLAN HARHAA - Sunnuntaina, 15.09.2013 klo 11:20
Me ei kuitenkaan jääty mökille, vaan matka jatkui siitäkin huolimatta että isäntä ja emäntä unohtivat isin mökille. Sinne se jäi ulvomaan keittiön pöydälle ja me ulvottiin sille takakontista. Emäntä selitteli jotain Kaisa-tädistä joka oli luvannu "hoitaa" isiä, mutta selitys kuulosti aika hataralta sikäli ettei koko Kaisaa ollu edes näkyny tällä reissulla. Seuraava unohdus emännällä ja isännällä sattui kun saavuttiin kahvittelemaan toiselle mökille (siellä oli kivoja koiria, kivoja aikuisia ja vähän pelottavia lapsia joille lepyin kyllä kun ne syötti mulle nameja). Ihmiset joivat kahvia ja me äidin kanssa pohdittiin voiko laiturilta mennä uimaan. Ja kun kahvittelu oli ohi niin emäntä haki autosta yhden meidän koirien kasseista ja aloin aavistaa pahaa. Tällä kertaa ne unohtivat äidin sinne mökille! Niiden lasten kanssa!
Seuraavassa yöpaikassa olinkin sitten jo hiukan hermostunut ja kun emäntä ja isäntä lähtivät käymään kaupassa ulvoin niille ikkunassa ja viihdytin hotellin seinänaapureita kauniilla äänelläni. Onneksi mua ei kuitenkaan unohdettu sinne vaan nukuin emännän tyynyllä yön (se heräsi aamulla valitellen ettei sen pää muka käänny kunnolla... ei olis tunkenu samalle tyynylle!). Juuri kun aloin uskoa siihen että tää loma tarkottaa mulle vanhemmista vapaata aikaa niin me startattiin auto ja suunnattiin nimimerkki Vaniksen luo kylään. Siellä oli tosi paljon ystäviä. Kolme isoa mustaa mörköä, yksi iso musta ärsyttävä flätti, yksi pieni kiva Ada ja yksi iso Jere. Niin ja Vanis ja sen mies, joka osasi rapsuttaa just oikein ja pitää mua sylissä. Hyvä tyyppi siis. Kyläilyn päätteeksi olin lähdössä emännän ja isännän matkaan kunnes ne sanoivat sen kamalan sanan: "...hoitoon." (En koskaan kuuntele mitä ne sanoo ennen sitä, jotain komentelua se on). Hoitoon on niiden koodisana sille että ne aikovat häipyä jonnekin teille tietymättömille ja hylätä meidät milloin minnekin ihmeellisiin paikkoihin. Aloin epäillä että se hotelliin yksin jääminen ois ollu parempi vaihtoehto kuin tänne tulo ja kadehdin kovasti isiä joka sai jäädä mökille. Äitiä en kadehtinut sillä sen hoitopaikassa oli a) lapsia ja b) järvi johon meni laituri ja me oltiin tutkimuksissa todettu että laiturilta ei voi mennä uimaan. Mutta mulla oli flätti ja vaikka en ollu ikinä ennen nähny flättiä olin aika varma että emännän "kyllä ne siitä vielä ystävystyy" on erittäin ylioptimistinen arvio.
Katsokaa nyt! Se näyttääkin niin ärsyttävältä! Sillä on luppakorvat mutta ei mitään tupsuja niissä! Ja sillä on huulikin mutrulla! Ärrr!!
Hyljätty hoitolainen,
Halla
Hoitoon...
Kesän puolen välin kieppeillä me suunnattiin auton nokka kohti etelää ja emäntä ja isäntä puhuivat kovasti jostain loma nimisestä paikasta mihin ne olivat menossa. Aavistelin pahaa niiden pakatessa matkalaukkuja, mutta siinä vaiheessa kun mulle pakattiin oma kassi (pelastusliivit, panta + remmi, ruokaa ja leluja) uskalsin huokaista helpotuksesta. Ensimmäinen pysäkki olikin sitten mökki ja aloin olla aika varma siitä että se "loma" on vaan uusi tapa nimittää mökkeilyä.Me ei kuitenkaan jääty mökille, vaan matka jatkui siitäkin huolimatta että isäntä ja emäntä unohtivat isin mökille. Sinne se jäi ulvomaan keittiön pöydälle ja me ulvottiin sille takakontista. Emäntä selitteli jotain Kaisa-tädistä joka oli luvannu "hoitaa" isiä, mutta selitys kuulosti aika hataralta sikäli ettei koko Kaisaa ollu edes näkyny tällä reissulla. Seuraava unohdus emännällä ja isännällä sattui kun saavuttiin kahvittelemaan toiselle mökille (siellä oli kivoja koiria, kivoja aikuisia ja vähän pelottavia lapsia joille lepyin kyllä kun ne syötti mulle nameja). Ihmiset joivat kahvia ja me äidin kanssa pohdittiin voiko laiturilta mennä uimaan. Ja kun kahvittelu oli ohi niin emäntä haki autosta yhden meidän koirien kasseista ja aloin aavistaa pahaa. Tällä kertaa ne unohtivat äidin sinne mökille! Niiden lasten kanssa!
Seuraavassa yöpaikassa olinkin sitten jo hiukan hermostunut ja kun emäntä ja isäntä lähtivät käymään kaupassa ulvoin niille ikkunassa ja viihdytin hotellin seinänaapureita kauniilla äänelläni. Onneksi mua ei kuitenkaan unohdettu sinne vaan nukuin emännän tyynyllä yön (se heräsi aamulla valitellen ettei sen pää muka käänny kunnolla... ei olis tunkenu samalle tyynylle!). Juuri kun aloin uskoa siihen että tää loma tarkottaa mulle vanhemmista vapaata aikaa niin me startattiin auto ja suunnattiin nimimerkki Vaniksen luo kylään. Siellä oli tosi paljon ystäviä. Kolme isoa mustaa mörköä, yksi iso musta ärsyttävä flätti, yksi pieni kiva Ada ja yksi iso Jere. Niin ja Vanis ja sen mies, joka osasi rapsuttaa just oikein ja pitää mua sylissä. Hyvä tyyppi siis. Kyläilyn päätteeksi olin lähdössä emännän ja isännän matkaan kunnes ne sanoivat sen kamalan sanan: "...hoitoon." (En koskaan kuuntele mitä ne sanoo ennen sitä, jotain komentelua se on). Hoitoon on niiden koodisana sille että ne aikovat häipyä jonnekin teille tietymättömille ja hylätä meidät milloin minnekin ihmeellisiin paikkoihin. Aloin epäillä että se hotelliin yksin jääminen ois ollu parempi vaihtoehto kuin tänne tulo ja kadehdin kovasti isiä joka sai jäädä mökille. Äitiä en kadehtinut sillä sen hoitopaikassa oli a) lapsia ja b) järvi johon meni laituri ja me oltiin tutkimuksissa todettu että laiturilta ei voi mennä uimaan. Mutta mulla oli flätti ja vaikka en ollu ikinä ennen nähny flättiä olin aika varma että emännän "kyllä ne siitä vielä ystävystyy" on erittäin ylioptimistinen arvio.
Katsokaa nyt! Se näyttääkin niin ärsyttävältä! Sillä on luppakorvat mutta ei mitään tupsuja niissä! Ja sillä on huulikin mutrulla! Ärrr!!
Hyljätty hoitolainen,
Halla
