HALLAN HARHAA - Tiistaina, 01.06.2010 klo 01:55
On täällä Ainan lisäksi se Vappukin. Se on vaan siitä tylsä, että se leikkii vaan kun sille itselleen sopii. Muulloin se suuttuu, jos sen kurkkuun käy samalla tavalla kiinni kuin Ainan ja äidin kanssa leikkiessä. Ja sitten täällä on niitä Ainan ja Vapun ihmisiä. Keskiviikkona aloin ottaa niihin kontaktia (muutin tänne hotelliin maanantaina), siihen asti mulla oli ihan tarpeeksi tekemistä muutenkin.
Ihan naapurissa täällä asuu jotkut Iso Punainen ja Tosi Pieni, mä näin ne ekana iltana talon nurkalla. Niiden emäntä sanoi meitä tosi hauskoiksi. Tai niin varaemäntä ainakin luulee, sillä se ei oikein kuullut kunnolla mun kauniin ääneni ylitse.
Täällä hotellissa/hoitopaikassa on kyllä moni asia ihan pielessä.
1) Kaikki ruokakupit ei ole mua varten. Ainan kupista ei saa ikinä mitään ennen kuin se ehtii syödä itse kaikki. Vappu taas esittelee hampaitaan niin kuin kaimaani jos yhtään yritän kurottaa nenääni sen kupin reunan yli. Yhden kerran yritin ja se yksi ärähdys riitti, en menny toiste. Tämä on ollu mulle kova järkytys ja elämän muutos. Ekan päivän mä pyörin vaan muiden kupeilla enkä syönyt mitään mun ja äidin yhteisestä kupista (lihoja ei lasketa, pakko mun oli jotain syödä etten heikkene ja häviä pois). Toisena päivänä sain oman kupin ja sinne jotain kastiketta ja silloin mä päätin vaihtaa taktiikkaa ja syödä aina kaiken että jaksan paremmin riehua. Loppuviikon söin kaiken mitä nenän alle sain.
2) Täällä onkin vaan kahden ja neljän hengen huoneita. Ne ihmiset ja Aina ja Vappu nukkuvat siinä isommassa ja meidät laitettiin äidin kanssa kahden hengen huoneeseen jota ne sanoo aulaksi (eli se ei oo ees oikea huone eikä siellä oo oikeeta sänkyä). Huoneiden väliin ne laittoi sitä vihreää aitaa. Mua alkoi ekana iltana tympiä tämä epätasa-arvo niin, että kun ihmiset pistivät valot kiinni niin mä livahdin aulan portin alta alakertaan. Siellä tuli vähän hätä, kun olinkin yhtäkkiä ihan yksin. Varaisäntä haki mut takaisin yläkertaan ja tilkitsi porttia peitoilla ja pedeillä. Se ei varmasti tiennyt kuinka taitava mä olen kaivamaan! Toista kertaa mua hakiessa se puhui jostain Haudinista (varmaan joku kuuluisa koira tai joku). Kolmas pakoyritys taas sabotoitiin varaemännän toimesta joka kiskoi mua takajaloista takaisin päin kesken parhaan änkeytymisen. Silloin mä päätin että laitan nukkumaan. Aamulla (oli sillon jo oihan selvästi aamu, vaikka ne muuta väitti!) yritin herättää ihmiset rynkyttämällä porttia ja ulvomalla, moneen kertaan. Jotka tuntee mut ja mun äidin, tietää että vaikka mä olen pieni niin musta lähtee tosi iso ääni tarvittaessa. Mutta ne ihmiset vaan teeksenteli nukkuvaa! Kun ne lopulta nousivat niin mä olin tosi iloinen. Muina iltoina mulla taas oli niin väsy kaikista leikeistä ja muista etten mä jaksanut paljoa kaivautua enkä karkailla vaan pistin nukkumaan kiltisti.
3) Täällä ei ole sellaista pihaa mihin pääsisi tosi nopeasti (eikä pihalla oo mitään syötävää paitsi kepit, roskat ja purkat). Ekan päivän mä käytinkin enimmäkseen keittiön sisävessaa. Mutta sitten mä tajusin, että kun menee etuovelle niin pääsee pissalle. Sen jälkeen mua on kehuttu tosi siistiksi tyypiksi.
4) Se ulkona käynti on kyllä aika mälsää. Nämä ihmiset ovat nimittäin ihan hirveän hitaita kävelemään. Jos ne pysähtyisivät tuonne asfaltille, tarvittaisiin varmaan useamman Hallan valjakko kumoamaan kitka ja saamaan ne taas liikkeelle. Siispä mä olen varalta vetänyt niitä koko ajan ainakin vähäsen, etteivät pääse ihan sammaloitumaan.
5) Tällä asuinalueella ei selvästi kukaan ole turvassa. Kun nämä Vappu ja Aina eivät tajua yhtään pitää puoliaan ja äitikin vuotaa verta, niin mä aloin sitten suojeluskoiraksi. Kun haukkuu ja murisee, niin se pelottava kulkija menee pois. Yksinkertaista! Kaikki tunkeilijakoirat mä oon haukkunu ihan pataluhaksi, samoin ne pienet äänekkäät ihmiset jotka liikkuu kahdella pyörällä, nelipyöräiset vankkurit ja mopot ja kaatuneet puut tien vieressä ja ostoskassiakantavat ihmiset ja... en mä edes muista kuinka kamalan monta tunkeilijaa mä olen karkoittanut. Mutta aika monta joten kyllä olis syytä vähän uudelleen järjestellä puolustustrategiaa. Suosittelen Vapulle ja Ainalle liittymistä HaTOon (Hallan TorjuntaOsasto), kun ei niistä selvästi ole itse itsensä puolustajiksi.
Jatkuu...
Hotelliasumista
Mä en tiedä mitä hyvää mä olen tehnyt, mutta pääsin viikoksi Ainan kanssa leikkimään! (Tämä liittynee niihin pingviinijuhliin mitä vietettiin isännän ja emännän kanssa jokin aika sitten). Kyllä mä vähäsen ihmettelin, kun ne lähtivät ja äitiäkään ei näkynyt missään. Mutta löysin sit äidin kuitenkin makaamasta sohvalta. Se vaan makasi ja pyöritteli silmiä mun ja Ainan leikeille (se on ollut ihmeellisen tosikko viime aikoina).On täällä Ainan lisäksi se Vappukin. Se on vaan siitä tylsä, että se leikkii vaan kun sille itselleen sopii. Muulloin se suuttuu, jos sen kurkkuun käy samalla tavalla kiinni kuin Ainan ja äidin kanssa leikkiessä. Ja sitten täällä on niitä Ainan ja Vapun ihmisiä. Keskiviikkona aloin ottaa niihin kontaktia (muutin tänne hotelliin maanantaina), siihen asti mulla oli ihan tarpeeksi tekemistä muutenkin.
Ihan naapurissa täällä asuu jotkut Iso Punainen ja Tosi Pieni, mä näin ne ekana iltana talon nurkalla. Niiden emäntä sanoi meitä tosi hauskoiksi. Tai niin varaemäntä ainakin luulee, sillä se ei oikein kuullut kunnolla mun kauniin ääneni ylitse.
Täällä hotellissa/hoitopaikassa on kyllä moni asia ihan pielessä.
1) Kaikki ruokakupit ei ole mua varten. Ainan kupista ei saa ikinä mitään ennen kuin se ehtii syödä itse kaikki. Vappu taas esittelee hampaitaan niin kuin kaimaani jos yhtään yritän kurottaa nenääni sen kupin reunan yli. Yhden kerran yritin ja se yksi ärähdys riitti, en menny toiste. Tämä on ollu mulle kova järkytys ja elämän muutos. Ekan päivän mä pyörin vaan muiden kupeilla enkä syönyt mitään mun ja äidin yhteisestä kupista (lihoja ei lasketa, pakko mun oli jotain syödä etten heikkene ja häviä pois). Toisena päivänä sain oman kupin ja sinne jotain kastiketta ja silloin mä päätin vaihtaa taktiikkaa ja syödä aina kaiken että jaksan paremmin riehua. Loppuviikon söin kaiken mitä nenän alle sain.
2) Täällä onkin vaan kahden ja neljän hengen huoneita. Ne ihmiset ja Aina ja Vappu nukkuvat siinä isommassa ja meidät laitettiin äidin kanssa kahden hengen huoneeseen jota ne sanoo aulaksi (eli se ei oo ees oikea huone eikä siellä oo oikeeta sänkyä). Huoneiden väliin ne laittoi sitä vihreää aitaa. Mua alkoi ekana iltana tympiä tämä epätasa-arvo niin, että kun ihmiset pistivät valot kiinni niin mä livahdin aulan portin alta alakertaan. Siellä tuli vähän hätä, kun olinkin yhtäkkiä ihan yksin. Varaisäntä haki mut takaisin yläkertaan ja tilkitsi porttia peitoilla ja pedeillä. Se ei varmasti tiennyt kuinka taitava mä olen kaivamaan! Toista kertaa mua hakiessa se puhui jostain Haudinista (varmaan joku kuuluisa koira tai joku). Kolmas pakoyritys taas sabotoitiin varaemännän toimesta joka kiskoi mua takajaloista takaisin päin kesken parhaan änkeytymisen. Silloin mä päätin että laitan nukkumaan. Aamulla (oli sillon jo oihan selvästi aamu, vaikka ne muuta väitti!) yritin herättää ihmiset rynkyttämällä porttia ja ulvomalla, moneen kertaan. Jotka tuntee mut ja mun äidin, tietää että vaikka mä olen pieni niin musta lähtee tosi iso ääni tarvittaessa. Mutta ne ihmiset vaan teeksenteli nukkuvaa! Kun ne lopulta nousivat niin mä olin tosi iloinen. Muina iltoina mulla taas oli niin väsy kaikista leikeistä ja muista etten mä jaksanut paljoa kaivautua enkä karkailla vaan pistin nukkumaan kiltisti.
3) Täällä ei ole sellaista pihaa mihin pääsisi tosi nopeasti (eikä pihalla oo mitään syötävää paitsi kepit, roskat ja purkat). Ekan päivän mä käytinkin enimmäkseen keittiön sisävessaa. Mutta sitten mä tajusin, että kun menee etuovelle niin pääsee pissalle. Sen jälkeen mua on kehuttu tosi siistiksi tyypiksi.
4) Se ulkona käynti on kyllä aika mälsää. Nämä ihmiset ovat nimittäin ihan hirveän hitaita kävelemään. Jos ne pysähtyisivät tuonne asfaltille, tarvittaisiin varmaan useamman Hallan valjakko kumoamaan kitka ja saamaan ne taas liikkeelle. Siispä mä olen varalta vetänyt niitä koko ajan ainakin vähäsen, etteivät pääse ihan sammaloitumaan.
5) Tällä asuinalueella ei selvästi kukaan ole turvassa. Kun nämä Vappu ja Aina eivät tajua yhtään pitää puoliaan ja äitikin vuotaa verta, niin mä aloin sitten suojeluskoiraksi. Kun haukkuu ja murisee, niin se pelottava kulkija menee pois. Yksinkertaista! Kaikki tunkeilijakoirat mä oon haukkunu ihan pataluhaksi, samoin ne pienet äänekkäät ihmiset jotka liikkuu kahdella pyörällä, nelipyöräiset vankkurit ja mopot ja kaatuneet puut tien vieressä ja ostoskassiakantavat ihmiset ja... en mä edes muista kuinka kamalan monta tunkeilijaa mä olen karkoittanut. Mutta aika monta joten kyllä olis syytä vähän uudelleen järjestellä puolustustrategiaa. Suosittelen Vapulle ja Ainalle liittymistä HaTOon (Hallan TorjuntaOsasto), kun ei niistä selvästi ole itse itsensä puolustajiksi.
Jatkuu...
