HALLAN HARHAA - Keskiviikkona, 24.02.2016 klo 23:22
No me ei oikein niitä ymmärretä paitsi jos ne on ihan kauhean hienoja (paitsi että eihän niitä kauhean hienoja toki opi tekemään jos ei treenaa että sikäli...) mut on ne aika jees näin kuvaustaustoina:
vai mitäs tykkäät?
me koirahenkilöt ei kyllä jätetä mitään isompia jälkiä mihinkään. Mitä nyt joskus vähän merkkaillaan tai kaiveskellaan maata tai jotain.
No ja sit on niitä väliaikaisempia jälkiä niinku pureskellut tavarat (mitä me ei tietty enää tehdä) vaikka emäntä väittääkin että välillä me jätetään jälkiä sen pankkitilille ja sen verenpaineeseen.
Mut oikeesti ne isot jäljet (enkä nyt puhu mistään arvista)... ne isot jäljet on tärkeitä.
Kuulemma parhaat pystyvät siihen. Että hiljaa ja hellästi vuosien saatossa kevyesti painaen ja särmiä hioen jättävät jäljen. Tassun painalluksen sydämeen. Sen, jota välillä kuulemma vihlaisee kaipuu tai kaiken rajallisuus. Se jälki, jonka suuruuden näkee vasta kun ei enää ole tassua sydäntä vasten. Rakkauden hioman painalluksen.
Ne ovat niitä jälkiä joilla on väliä. Vaikkeivät ne ulospäin aina näy. Kaikki tärkeät tietävät jäljen kuitenkin olevan siellä.
Jälkikoira, Halla
ps. Jotkut superihmisetkin pystyvät siihen. Ja kuulemma hevoset ja kissat (?) ja muutkin. Ainakin ehkä. En ole varma: minulla on tietoa vain tassuista ja jalan jäljistä.
pps. Emäntä sanoo että joskus sitä painallusta vihloo ihan hirväesti ja sydäntä riipii ja raastaa ja siihen kipuun auttaa vain turkin nuuskutus, lämmin halaus, pieni läimäys tassulla ja nuolaisu nenän pieleen. Oikeastaan mikä vain mikä yleensä on korjattavissa korjaantuu näillä keinoin.
Jätä jälki!
Tiedätkö kun ihmiset on aina halunneet jättää itsetään jonku jäljen? Niinku luolamiehet maalasi luolan seinälle itsensä ja muut ja niinku puiston puihin on kaiverrettu nimikirjaimia ja sydämiä (no ja kaikkee ihan hävytöntä kans)... ja sit on tietty graffitit!No me ei oikein niitä ymmärretä paitsi jos ne on ihan kauhean hienoja (paitsi että eihän niitä kauhean hienoja toki opi tekemään jos ei treenaa että sikäli...) mut on ne aika jees näin kuvaustaustoina:
vai mitäs tykkäät?
me koirahenkilöt ei kyllä jätetä mitään isompia jälkiä mihinkään. Mitä nyt joskus vähän merkkaillaan tai kaiveskellaan maata tai jotain.
No ja sit on niitä väliaikaisempia jälkiä niinku pureskellut tavarat (mitä me ei tietty enää tehdä) vaikka emäntä väittääkin että välillä me jätetään jälkiä sen pankkitilille ja sen verenpaineeseen.
Mut oikeesti ne isot jäljet (enkä nyt puhu mistään arvista)... ne isot jäljet on tärkeitä.
Kuulemma parhaat pystyvät siihen. Että hiljaa ja hellästi vuosien saatossa kevyesti painaen ja särmiä hioen jättävät jäljen. Tassun painalluksen sydämeen. Sen, jota välillä kuulemma vihlaisee kaipuu tai kaiken rajallisuus. Se jälki, jonka suuruuden näkee vasta kun ei enää ole tassua sydäntä vasten. Rakkauden hioman painalluksen.
Ne ovat niitä jälkiä joilla on väliä. Vaikkeivät ne ulospäin aina näy. Kaikki tärkeät tietävät jäljen kuitenkin olevan siellä.
Jälkikoira, Halla
ps. Jotkut superihmisetkin pystyvät siihen. Ja kuulemma hevoset ja kissat (?) ja muutkin. Ainakin ehkä. En ole varma: minulla on tietoa vain tassuista ja jalan jäljistä.
pps. Emäntä sanoo että joskus sitä painallusta vihloo ihan hirväesti ja sydäntä riipii ja raastaa ja siihen kipuun auttaa vain turkin nuuskutus, lämmin halaus, pieni läimäys tassulla ja nuolaisu nenän pieleen. Oikeastaan mikä vain mikä yleensä on korjattavissa korjaantuu näillä keinoin.
