HALLAN HARHAA - Perjantaina, 23.12.2011 klo 12:14
Pessi
Ilo
Pessi sai pienen koirakaverin niille asumaan jokin aika sitten. Se kun on joutunut tähän asti asumaan pelkästään ihmisten kanssa, mikä on musta tosi outoa mutta toki se on ollu Pessin mielestä ihan normaalia. Ilo on mun mielestä vähän iso ja kiharainen ollakseen Pessin pikkusisko, mutta Pessin emäntä on sanonut sitä mudiksi mikä kuulemma selittää sen miksi se ei näytä laivakoiralta. En ymmärrä mitä se mudi tarkoittaa, mutta ehkä se pieni on jotenkin viallinen tai ehkä se ei oo vielä kasvanu pessikoiraksi kunnolla joten en ole viitsinyt huomautella sille asiasta sen enempää.
Me oli nähty Ilo kerran aiemmin, kun sen ja Pessin oli puhe tulla hakemaan meidät leikkikavereiksi lenkille. Oli suht sumuinen sunnuntai aamupäivä ja emäntä oli herättänyt meidät aiemmin kun me itse oltais haluttu sekä pukenut meille kamppeet päälle. Sitten se istui sohvalle kurkkimaan ulos nähdäkseen Pessin ja Ilon emännän. Pian auto kaartoikin meidän pihan eteen ja emäntä nappasi meidät mukaan. Se ei ollut sopinut mitään merkkiä tai muutakaan vaan ajatteli vaan että päästään nopeammin lähtemään kun se menee suoraan autolle. Samaan aikaan Pessin ja Ilon emäntä mietti ettei viitsi soittaa meille vaan tulee hakemaan meitä sisältä. Pessin se nappasi remmiin ja Ilon laski irti sillä pennuille tekee hyvää tutustella maailmaan ilman remmiä. Me kohdattiin toisemme talon kulmalla ja äiti kiljahti riemusta "Hei vaan ihana Pessi ja ihana PENTU!". Äiti tykkää pennuista ja Pessistä se tykkää erityispaljon koska Pessi on sen poikaystävä. Ei se kauaa kailottanut ja emäntä komensi meitä (ehkä kiskottiin vähäsen) mutta Ilo säikähti. Se kääntyi kintereillään ja ryntäsi tulo suuntaansa.
Emäntä jättäytyi taakse ja komensi meitä edelleen. Ilon emäntä ja Pessi ryntäsivät pennun perään. Oletimme kaikki että Ilo on mennyt auton luokse/alle/taakse koska se oli sille ainoa tuttu paikka. Nurkan takana pentua ei kuitenkaan näkynyt missään. Iloa huudeltiin, mutta siitä ei näkynyt vilaustakaan. Meidät nakattiin Pessin autoon odottamaan ja emäntä + Ilon huolestunut emäntä alkoivat haravoida lähiseutuja. Jossain vaiheessa meidät siirrettiin sisälle täydessä vaatetuksessa ja isännälle huikattiin että se voisi tulla avuksi etsimään pentua. Minä ja äiti tiedettiin kyllä että jokin on hätänä. Yritimme kutsua pentua takaisin ulvomalla. Me ei normaalisti ulvota paljoa, mutta nyt ulvottiin täysin palkein päät kohti taivasta oikein susilauman kotiinkutsu-ulvontaa. Emäntä tosin käski meidän olla hiljaa koska sitä pelotti että Ilo pelästyy ulvomista entisestään kun me jo kerran oltiin se pelästytetty. Mutta eihän me sitä uskottu. Heti kun se palasi etsimään Iloa me aloitettiin ulvonta uudestaan.
Emäntä ja Pessi+sen emäntä etsivät Iloa kaikkialta. Kurkistivat pieniin koloihin. Huhuilivat ihmisten pihoille. Rämpivät ojissa ja jututtivat vastaantulijoita "Ethän ole nähnyt pienen pientä mustaa pentukoiraa?". Mutta Iloa ei näkynyt. Tunnit kuluivat. Emännän sisko värvättiin tekemään Ilosta katoamisilmoitus http://www.karkurit.fi/ -sivustolle. Saman tyylinen ilmoitus laitettiin tänne mun blogiin:
Ystävä hukassa, tuulenkoiriin ja joka paikkaan joka vaan keksittiin. Ilon emäntä soitti perhettään avuksi.
Jossain vaiheessa saimme puhelun karkurit.fi sivustolta. Meillä ei ollut tullut mieleenkään että joku voisi välittää meidän hädästä niin paljon että soittaa meille kesken sunnuntain antaakseen ohjeita! Ette tiedäkään kuinka kiitolliselta olo tuntui. Ilo oli siinä vaiheessa ollut kateissa yli 2h. Saimme ohjeeksi että sitä ei saa enää kutsua nimeltä sillä se voi pelästyä siitä entisestään. Lisäksi meidän pitäisi jättää katoamispaikan lähelle jotain mikä tuoksuu Ilon emännältä (jos karkuri palaisi paikalle se jäisi tutun tuoksun luo). Paistaa makkaraa jonka tuoksu levitessään voisi houkutella nälkäisen pikkukarkurin lähemmäs. Ottaa Pessi avuksi sillä kokematonkin etsijäkoira on parempi kuin ihminen. Pessi ymmärtäisi Ilon olevan hukassa ja Ilo tunnistaisi koirakaverinsa helpommin kuin ihmisen. Karannut koira kun alkaa aika pian olla villieläin: vältellä ihmistä, pelästyä huutoa, etsiä ruokaa ja hakeutua suojaan. Myös lappujen jakamista lähialueille suositeltiin. Pieni koira voi piileksiä niin kamalan monessa paikassa (huomasimme jo itsekin että Ilon mentäviä koloja on ihmisten omakotitalojen pihalla ihan hirveästi!) eikä me voida olla joka paikassa varsinkaan yhtä aikaa.
Me toteutettiin ohjeita. Makkaran grillaus ja tutun tuoksun jättäminen oltiin tehty jo aiemmin. Aikanaan emäntä tuli sisälle väsäämään tulostettavaa lappua Ilosta ja keittämään teetä ja kahvia etsijöille sillä ulkona tulee kylmä kun aikansa etsii pientä koiraa. Kun Ilo oli ollut hukassa yli 3h tuli Pessin ja Ilon emäntä myös sisälle vähän lämmittelemään. Ne pohtivat emännän kanssa ratekiaa (tai jotain semmoista) kun ovelle kolkutettiin. Siellä oli naapuritalosta nainen jota olimme puhuttaneet melkein heti Ilon katoamisen aikoihin. Ja naisen sylissä Ilo!
Ette arvaa millainen riemu siitä syntyi! Ilo oli väsynyt, kylmissään ja janoinen. Mutta muuten ihan kunnossa. Olemme kovin kiitollisia naapurin naiselle (jos luet tämän, olisitko yhteydessä sillä me unohdimme kysyä missä asut?) ja Karkurit -sivustolle sekä kaikille niille jotka pitivät silmänsä auki Ilon varalta ja auttoivat meitä. Kadonneen Ilon löytyminen on oikea riemu. Toivottavasti emme enää ikinä hukkaa sitä. Ja toivottavasti kaikki muutkin koirat pysyvät tallessa. Jos kuitenkin joku menee hukkaan niin muistakaa Karkurit-sivusto ja sen ohjeet. Niillä on moni löytänyt taas ilon elämäänsä.
Ilon löytänyt,
Halla
Ps: Jos haluatte tietää lisää Ilosta niin sen kuvia löytyy mm täältä:
Kuvia Ilosta ja meistä muista
ja sen touhuja taas voi lukea täältä:
Pessin ja Ilon yhteinen blogi
Kadonneen Ilon etsintä. Eli mitä tehdä jos Ilo katoaa?
Tämän kertainen otsikko kuulostaa ihan joltain elämän viisauksia sisältävältä oppaalta mutta totuus on tarua ihmeellisempää ja tällä kertaa meillä oli hukassa ihan oikea konkreettinen ilo eli Pessin pieni "sisko".Pessi
Ilo
Pessi sai pienen koirakaverin niille asumaan jokin aika sitten. Se kun on joutunut tähän asti asumaan pelkästään ihmisten kanssa, mikä on musta tosi outoa mutta toki se on ollu Pessin mielestä ihan normaalia. Ilo on mun mielestä vähän iso ja kiharainen ollakseen Pessin pikkusisko, mutta Pessin emäntä on sanonut sitä mudiksi mikä kuulemma selittää sen miksi se ei näytä laivakoiralta. En ymmärrä mitä se mudi tarkoittaa, mutta ehkä se pieni on jotenkin viallinen tai ehkä se ei oo vielä kasvanu pessikoiraksi kunnolla joten en ole viitsinyt huomautella sille asiasta sen enempää.
Me oli nähty Ilo kerran aiemmin, kun sen ja Pessin oli puhe tulla hakemaan meidät leikkikavereiksi lenkille. Oli suht sumuinen sunnuntai aamupäivä ja emäntä oli herättänyt meidät aiemmin kun me itse oltais haluttu sekä pukenut meille kamppeet päälle. Sitten se istui sohvalle kurkkimaan ulos nähdäkseen Pessin ja Ilon emännän. Pian auto kaartoikin meidän pihan eteen ja emäntä nappasi meidät mukaan. Se ei ollut sopinut mitään merkkiä tai muutakaan vaan ajatteli vaan että päästään nopeammin lähtemään kun se menee suoraan autolle. Samaan aikaan Pessin ja Ilon emäntä mietti ettei viitsi soittaa meille vaan tulee hakemaan meitä sisältä. Pessin se nappasi remmiin ja Ilon laski irti sillä pennuille tekee hyvää tutustella maailmaan ilman remmiä. Me kohdattiin toisemme talon kulmalla ja äiti kiljahti riemusta "Hei vaan ihana Pessi ja ihana PENTU!". Äiti tykkää pennuista ja Pessistä se tykkää erityispaljon koska Pessi on sen poikaystävä. Ei se kauaa kailottanut ja emäntä komensi meitä (ehkä kiskottiin vähäsen) mutta Ilo säikähti. Se kääntyi kintereillään ja ryntäsi tulo suuntaansa.
Emäntä jättäytyi taakse ja komensi meitä edelleen. Ilon emäntä ja Pessi ryntäsivät pennun perään. Oletimme kaikki että Ilo on mennyt auton luokse/alle/taakse koska se oli sille ainoa tuttu paikka. Nurkan takana pentua ei kuitenkaan näkynyt missään. Iloa huudeltiin, mutta siitä ei näkynyt vilaustakaan. Meidät nakattiin Pessin autoon odottamaan ja emäntä + Ilon huolestunut emäntä alkoivat haravoida lähiseutuja. Jossain vaiheessa meidät siirrettiin sisälle täydessä vaatetuksessa ja isännälle huikattiin että se voisi tulla avuksi etsimään pentua. Minä ja äiti tiedettiin kyllä että jokin on hätänä. Yritimme kutsua pentua takaisin ulvomalla. Me ei normaalisti ulvota paljoa, mutta nyt ulvottiin täysin palkein päät kohti taivasta oikein susilauman kotiinkutsu-ulvontaa. Emäntä tosin käski meidän olla hiljaa koska sitä pelotti että Ilo pelästyy ulvomista entisestään kun me jo kerran oltiin se pelästytetty. Mutta eihän me sitä uskottu. Heti kun se palasi etsimään Iloa me aloitettiin ulvonta uudestaan.
Emäntä ja Pessi+sen emäntä etsivät Iloa kaikkialta. Kurkistivat pieniin koloihin. Huhuilivat ihmisten pihoille. Rämpivät ojissa ja jututtivat vastaantulijoita "Ethän ole nähnyt pienen pientä mustaa pentukoiraa?". Mutta Iloa ei näkynyt. Tunnit kuluivat. Emännän sisko värvättiin tekemään Ilosta katoamisilmoitus http://www.karkurit.fi/ -sivustolle. Saman tyylinen ilmoitus laitettiin tänne mun blogiin:
Ystävä hukassa, tuulenkoiriin ja joka paikkaan joka vaan keksittiin. Ilon emäntä soitti perhettään avuksi.
Jossain vaiheessa saimme puhelun karkurit.fi sivustolta. Meillä ei ollut tullut mieleenkään että joku voisi välittää meidän hädästä niin paljon että soittaa meille kesken sunnuntain antaakseen ohjeita! Ette tiedäkään kuinka kiitolliselta olo tuntui. Ilo oli siinä vaiheessa ollut kateissa yli 2h. Saimme ohjeeksi että sitä ei saa enää kutsua nimeltä sillä se voi pelästyä siitä entisestään. Lisäksi meidän pitäisi jättää katoamispaikan lähelle jotain mikä tuoksuu Ilon emännältä (jos karkuri palaisi paikalle se jäisi tutun tuoksun luo). Paistaa makkaraa jonka tuoksu levitessään voisi houkutella nälkäisen pikkukarkurin lähemmäs. Ottaa Pessi avuksi sillä kokematonkin etsijäkoira on parempi kuin ihminen. Pessi ymmärtäisi Ilon olevan hukassa ja Ilo tunnistaisi koirakaverinsa helpommin kuin ihmisen. Karannut koira kun alkaa aika pian olla villieläin: vältellä ihmistä, pelästyä huutoa, etsiä ruokaa ja hakeutua suojaan. Myös lappujen jakamista lähialueille suositeltiin. Pieni koira voi piileksiä niin kamalan monessa paikassa (huomasimme jo itsekin että Ilon mentäviä koloja on ihmisten omakotitalojen pihalla ihan hirveästi!) eikä me voida olla joka paikassa varsinkaan yhtä aikaa.
Me toteutettiin ohjeita. Makkaran grillaus ja tutun tuoksun jättäminen oltiin tehty jo aiemmin. Aikanaan emäntä tuli sisälle väsäämään tulostettavaa lappua Ilosta ja keittämään teetä ja kahvia etsijöille sillä ulkona tulee kylmä kun aikansa etsii pientä koiraa. Kun Ilo oli ollut hukassa yli 3h tuli Pessin ja Ilon emäntä myös sisälle vähän lämmittelemään. Ne pohtivat emännän kanssa ratekiaa (tai jotain semmoista) kun ovelle kolkutettiin. Siellä oli naapuritalosta nainen jota olimme puhuttaneet melkein heti Ilon katoamisen aikoihin. Ja naisen sylissä Ilo!
Ette arvaa millainen riemu siitä syntyi! Ilo oli väsynyt, kylmissään ja janoinen. Mutta muuten ihan kunnossa. Olemme kovin kiitollisia naapurin naiselle (jos luet tämän, olisitko yhteydessä sillä me unohdimme kysyä missä asut?) ja Karkurit -sivustolle sekä kaikille niille jotka pitivät silmänsä auki Ilon varalta ja auttoivat meitä. Kadonneen Ilon löytyminen on oikea riemu. Toivottavasti emme enää ikinä hukkaa sitä. Ja toivottavasti kaikki muutkin koirat pysyvät tallessa. Jos kuitenkin joku menee hukkaan niin muistakaa Karkurit-sivusto ja sen ohjeet. Niillä on moni löytänyt taas ilon elämäänsä.
Ilon löytänyt,
Halla
Ps: Jos haluatte tietää lisää Ilosta niin sen kuvia löytyy mm täältä:
Kuvia Ilosta ja meistä muista
ja sen touhuja taas voi lukea täältä:
Pessin ja Ilon yhteinen blogi
