HALLAN HARHAA - Tiistaina, 07.02.2012 klo 22:44
Mutta nyt olen huolestuneena seurannut sitä että lähipiiriin on alkanut tulla kaiken maailman pentuja. Eikä siinä mitään: pennut on kivoja kun niiden kanssa voi leikkiä ja mä voitan ne helposti juoksemisessa ja vetoleluissa. On hauskaa katsoa kuinka ne menee kurveissa mukkelismakkelis ja lentää kaaressa jos kiskaisee sopivasti köydestä. Ja jos niille ärjäisee niin ne on tosi hyvitteleviä.
Mutta sitten emäntä alkoi keksiä Sääntöjä siihenkin miten pentujen kanssa pitää olla. Ei saa äristä liikaa ettei ne pelkää. Ei saa herättää niitä jos ne nukkuu (ne nukkuu Koko Ajan!). Ei saa kiskoa niiltä leluja suusta eikä edes vetää lelua niin että pentu tömähtää seinään tai lentää kaaressa irti (vaikka niiltä irtoilee hampaat ja ne ei osaa pitää kii kunnolla). Ei saa syödä niiden herkkuja. Ei saa käyttää niitä hyppyesteinä ja hyppiä niiden yli. Ei saa juosta liika lujaa sisällä niin että ne jää jälkeen ja menee yli. Ei saa läimäistä niitä tassulla jos ne leikkii jonkun muun kanssa... Ei siis oikeastaan saa tehdä Mitään Mikä On Kivaa. Sääntöjen kanssa pennuista tulee tylsiä. Kun ei niiden kanssa saa tehdä niitäkään juttuja mitkä on muuten kiellettyjä vaikka se ois se pentu, joka sen homman on aloittanut. Ei siis saa esim kaivella kukkapurkkeja kaverina tai silputa lehtikorin lehtiä.
Ensin tuli tää Pessin "pikkusisko" Ilo.
No siitä on onneksi alkanut kasvaa ihan siedettävä kaveri
Emäntä väittää ettei meistä enää ole ihan helppoa sanoa kumpi on pentu. Ainakaan riekkumisen perusteella.
No juuri kun alkoi tuntua siltä että Ilo voi oppia juoksemaan ja ehkä jopa painimaan ees jotenkin niin me matkattiin hakemaan isin kasvattajalta pentua nimeltä Lotta. Se oli sen itsepäisyyspäivän tienoilla ja mun mielestä aika tyhmä reissu.
Äiti nyt tietysti rakastui niihinkin pentuihin (se rakastaan Ihan Kaikkia pentuja vaikka mä olen sen ainoa kotona asuva lapsi ja mun kuuluis saada sen kaikki huomio). Sillä taitaa olla krooninen vauvakuume. Se yrittää välillä imettää mua vieläkin vaikka mä olen jo näin iso ja viisas! (No kyllä mä joskus vähän imenkin leikisti maitoa kun siitä tulee niin lohdullinen olo)
Mä vedin niiltä rääpäleiltä lelut suusta ja juoksutin niitä ympäriinsä. Mutta sitten emäntä alkoi määräillä. Ettei saa ravistaa lelua niin että pennut lentelee, vaikka kerrankin vois voittaa helposti!
Niillä oli tällasia lehtiä joita ei saanu sit lukea tarkemmin...
Oli siellä yks tällanen sievänkin värinen pentu josta tulee ehkä isona vaaleanpunainen niin kuin musta. Mutta emäntä ja sen kaveri ei tietenkään ottaneet tätä vaan jonkun tyhmän värisen.
Mä olen nyt myöhemmin yrittänyt leikkiä sen Lotan kans. Mutta se on niin pieni. Ja se jotenki säikky mua aluksi vähäsen.
Osaa se vähäsen juosta, mutta se on niin hidas! Ja uppoaa hankeen.
Isiki on yrittäny opettaa sille juoksemista
Voikohan siitä vielä oikeasti kasvaa jotain kunnollista? Vai jääks se tommoseksi minikoiraksi? Mä en oo varmasti ikinä ollu noin pieni ja hidas.
Ylivoimaisesti ärsyttävintä on kuitenkin se että pennut on niin söpöjä että kaikki aina lässyttää niille. Ja kun ne lässyttää pennuille niin ne ei lässytä mulle.
Halla
Kaiken maailman pentuja
Olen melkein luovuttanut valtataistelussa äidille. Ehkä mulle riittää että olen emännän ja äidin alapuolella ennen isiä ja isäntää tässä laumajärjestyksessä. Se riittää koska olen kaikista nuorin. Nuorimmalla on kuitenkin mun mielestä joitakin etuja. Mä saan riekkua ja roikkua äidin korvissa lenkillä. Mä saan kavuta syliin kun haluan ja hössöttää kun emäntä tulee kotiin. Mun ei tarvi vielä oikein muistaa kaikkia sääntöjä (eihän?). Mä saan nukkua emännän kainalossa peiton sisällä. Noin niin kuin esimerkiksi.Mutta nyt olen huolestuneena seurannut sitä että lähipiiriin on alkanut tulla kaiken maailman pentuja. Eikä siinä mitään: pennut on kivoja kun niiden kanssa voi leikkiä ja mä voitan ne helposti juoksemisessa ja vetoleluissa. On hauskaa katsoa kuinka ne menee kurveissa mukkelismakkelis ja lentää kaaressa jos kiskaisee sopivasti köydestä. Ja jos niille ärjäisee niin ne on tosi hyvitteleviä.
Mutta sitten emäntä alkoi keksiä Sääntöjä siihenkin miten pentujen kanssa pitää olla. Ei saa äristä liikaa ettei ne pelkää. Ei saa herättää niitä jos ne nukkuu (ne nukkuu Koko Ajan!). Ei saa kiskoa niiltä leluja suusta eikä edes vetää lelua niin että pentu tömähtää seinään tai lentää kaaressa irti (vaikka niiltä irtoilee hampaat ja ne ei osaa pitää kii kunnolla). Ei saa syödä niiden herkkuja. Ei saa käyttää niitä hyppyesteinä ja hyppiä niiden yli. Ei saa juosta liika lujaa sisällä niin että ne jää jälkeen ja menee yli. Ei saa läimäistä niitä tassulla jos ne leikkii jonkun muun kanssa... Ei siis oikeastaan saa tehdä Mitään Mikä On Kivaa. Sääntöjen kanssa pennuista tulee tylsiä. Kun ei niiden kanssa saa tehdä niitäkään juttuja mitkä on muuten kiellettyjä vaikka se ois se pentu, joka sen homman on aloittanut. Ei siis saa esim kaivella kukkapurkkeja kaverina tai silputa lehtikorin lehtiä.
Ensin tuli tää Pessin "pikkusisko" Ilo.
No siitä on onneksi alkanut kasvaa ihan siedettävä kaveri
Emäntä väittää ettei meistä enää ole ihan helppoa sanoa kumpi on pentu. Ainakaan riekkumisen perusteella.
No juuri kun alkoi tuntua siltä että Ilo voi oppia juoksemaan ja ehkä jopa painimaan ees jotenkin niin me matkattiin hakemaan isin kasvattajalta pentua nimeltä Lotta. Se oli sen itsepäisyyspäivän tienoilla ja mun mielestä aika tyhmä reissu.
Äiti nyt tietysti rakastui niihinkin pentuihin (se rakastaan Ihan Kaikkia pentuja vaikka mä olen sen ainoa kotona asuva lapsi ja mun kuuluis saada sen kaikki huomio). Sillä taitaa olla krooninen vauvakuume. Se yrittää välillä imettää mua vieläkin vaikka mä olen jo näin iso ja viisas! (No kyllä mä joskus vähän imenkin leikisti maitoa kun siitä tulee niin lohdullinen olo)
Mä vedin niiltä rääpäleiltä lelut suusta ja juoksutin niitä ympäriinsä. Mutta sitten emäntä alkoi määräillä. Ettei saa ravistaa lelua niin että pennut lentelee, vaikka kerrankin vois voittaa helposti!
Niillä oli tällasia lehtiä joita ei saanu sit lukea tarkemmin...
Oli siellä yks tällanen sievänkin värinen pentu josta tulee ehkä isona vaaleanpunainen niin kuin musta. Mutta emäntä ja sen kaveri ei tietenkään ottaneet tätä vaan jonkun tyhmän värisen.
Mä olen nyt myöhemmin yrittänyt leikkiä sen Lotan kans. Mutta se on niin pieni. Ja se jotenki säikky mua aluksi vähäsen.
Osaa se vähäsen juosta, mutta se on niin hidas! Ja uppoaa hankeen.
Isiki on yrittäny opettaa sille juoksemista
Voikohan siitä vielä oikeasti kasvaa jotain kunnollista? Vai jääks se tommoseksi minikoiraksi? Mä en oo varmasti ikinä ollu noin pieni ja hidas.
Ylivoimaisesti ärsyttävintä on kuitenkin se että pennut on niin söpöjä että kaikki aina lässyttää niille. Ja kun ne lässyttää pennuille niin ne ei lässytä mulle.
Halla
