HALLAN HARHAA - Torstaina, 30.09.2010 klo 02:28
Ensinnäkin ei oo kivaa valua verta ympäriinsä. Siinä on hirveä putsaaminen ja mua ällöttää kun herätessä alusta on likainen. Housut ei tee asiaa yhtään sen paremmaksi. Toiseksikin kaikki muut koirat on ärsyttävän kiinnostuneita mun takamuksesta enkä mä tajua miksi. Mulla on kuitenkin persoona! Ja silmät ja vaikka mitä muitakin osia joita vois nuuskia ja joihin vois tutustua mutta kaikki haluaa vaan tunkea päänsä mun pehvaan ja mä en tykkää siitä. Välillä on pitänyt oikein itsekin pysähtyä haistelemaan pyllyä ja sanonpa vaan että ihan normaalilta tyttökoiran pyllyltä se haisee. En ymmärrä miksi jotkut (urokset) nostaa siitä niin kauhean metelin. Lisäksi nää juoksut pakottaa mut pissaamaan useammin kuin normaalisti jolloin mulla menee enemmän aikaa pissapaikan hakemiseen ja ulkona ravaamiseen kuin aiemmin ja jää vähemmän aikaa muuhun (leikkimiseen muun muassa).
Tyhmät housut. Onneksi osaan riisua ne.
Ja mikä kauheinta: mä olen joutunut olemaan remmissä! Mua ei päästetty kertaakaan juoksujen aikana irti! No voitte varmaan arvata paljonko ylimääräistä energiaa siitä on kertynyt muhun ja kun en nykyisin enää tee tuhmuuksia niin mun on ollut pakko tuhota omia leluja ajankuluksi. Nyt mulla ei ole juuri mitään leluja jäljellä! Silputtu on mm. 3 vinkulelua (loputkin emäntä pisti ylähyllylle jemmaan koska se ei kuulemma jaksa kuunnella enää yhtään vingutusta), 1 pehmolelu (se ainoa), ainakin 4 köyttä...
Paikat turvoksissa ja kun muut saa olla irti niin mä vaan joudun olemaan remmin nokassa
Tyhmä remmi jää kiinni joka paikkaan...
...ja sit kun sille ei anna periksi niin ei pääse mihinkään. On vaan jumissa jonkun typerän puun luona.
Koska isistä tuli idiootti mun juoksujen aikaan (se yritti astua mua ja vaikka mä purin sitä joka kerta ja räyhäsin sille ja huiskin sitä tassuilla niin se ei uskonu mitään, tuijotti mua vaan tyhjä katse silmissä ja heilutti maanisesti häntää... ääliö), se vietiin hoitoon. Joten mulla on ollut puolet vähemmän leikkikavereita kuin normaalisti. Lisäksi mun paikkoja vähän särki (emäntä lohdutteli ja piti sylissä kun itkin ekoina juoksupäivinä) ja nyt kun juoksut alkaa olla ohi niin eiköhän nisät ala turvota ja aristaa! Emäntä sanoo että mulle tulee varmaan valeraskaus seuraavaksi ja että meidän pitäis olla tyytyväinen ettei se oo oikea raskaus mutta sanonpa vaan että mä en halunnu koko juoksujakaan saati sitten jotain jälkiseuraamuksia... Jostain pennuista puhumattakaan! En todellakaan aio alkaa äidiksi! Pennut osaa olla tosi rasittavia ja purra ikävästi nisistä ja korvista ja riehua ja sit se on sun vastuulla hoitaa niitä etkä ehdi ollenkaan tehdä omia juttuja... Huah... Rasittaa pelkkä ajatus. Ai mistäkö tiedän millaisia pennut on, kun mulla ei ees oo semmosia? No... krhm. Ei siitä nyt NIIN kauaa ole kun mä kasvoin isoksi. Ja tavallaan roikunhan mä edelleen äidin nisissä ja korvissa...
Ajatuskin jostain pennuista rasittaa, masentaa...
No nyt nää juoksut on siis ohi ja me vaan ootetaan tuleeko mulle valeraskaus vai ei. Isikin on kotona (mutta se on edelleen idiootti ja nuuskii mun pehvaa kun mä haluaisin leikkiä ja sit mun on pakko raivota sille...). Ja mä saan taas olla vapaana. Mutta mä kuulin äidiltä että nää juoksut tulee toistekin! Ja siihen mä sanon että EI KÄY. En aio suostua. Kutistun takaisin pieneksi ja pysyn pentuna. That's it. Asiasta ei keskustella. Tosin emäntä sanoi että mut leikataan kunhan mä olen vähän isompi ja sit tätä maan vaivaa ei tulis enää. Kuinkahan iso mun pitää olla sitä varten? Ja mitähän osia ne musta leikkaa? Sattuukohan se? Onko se samanlaista kuin trimmaus? Otetaanko musta joku osa pois? En ainakaan halua luopua jaloista. Huah. Tää aikuisena olo on sit rasittavaa. Niin ja muistinko jo mainita että tylsää? Kamalan tylsää ja typerää ja ärsyttävää.
Masentuneena,
Halla
Kasvukipuja?
Mä olen kasvanut isoksi, viisaaksi, aikuiseksi nartuksi. Ja se on mun mielestä ihan kauhean kamalaa. Jos Mikä-Mikä-Maa ja Peter Pan olis todellisia niin mä muuttaisin heti sinne. Isommaksi kasvaminen tietysti vielä menettelee, vaikkakin olis kauhean kivaa mahtua kaikkiin niihin paikkoihin mihin mahduin pienenä (enää en viitsi edes tunkea itseäni sängyn alle koska en pääse sieltä pois ja joskus joudun odottamaan pelastusta ihan kamalan kauan ja kaiken lisäksi siellä on nykyisin liian ahdasta minkään kivan tekemiseen). Sekin menettelee että mä tiedän nykyisin aika lailla mikä on kiellettyä ja mikä ei. Vaikka sääntöjen noudattaminen tekee elämästä kaiken kaikkiaan paljon tylsempää niin ainakaan mua ei komennella, kielletä ja toruta nykyisin ihan kaiken aikaa. MUTTA kun mulla alkoi juoksut muutama viikko takaperin niin se mitätöi kaikki aikuiseksi kasvamisen hyvät puolet kerta heitolla.Ensinnäkin ei oo kivaa valua verta ympäriinsä. Siinä on hirveä putsaaminen ja mua ällöttää kun herätessä alusta on likainen. Housut ei tee asiaa yhtään sen paremmaksi. Toiseksikin kaikki muut koirat on ärsyttävän kiinnostuneita mun takamuksesta enkä mä tajua miksi. Mulla on kuitenkin persoona! Ja silmät ja vaikka mitä muitakin osia joita vois nuuskia ja joihin vois tutustua mutta kaikki haluaa vaan tunkea päänsä mun pehvaan ja mä en tykkää siitä. Välillä on pitänyt oikein itsekin pysähtyä haistelemaan pyllyä ja sanonpa vaan että ihan normaalilta tyttökoiran pyllyltä se haisee. En ymmärrä miksi jotkut (urokset) nostaa siitä niin kauhean metelin. Lisäksi nää juoksut pakottaa mut pissaamaan useammin kuin normaalisti jolloin mulla menee enemmän aikaa pissapaikan hakemiseen ja ulkona ravaamiseen kuin aiemmin ja jää vähemmän aikaa muuhun (leikkimiseen muun muassa).
Tyhmät housut. Onneksi osaan riisua ne.
Ja mikä kauheinta: mä olen joutunut olemaan remmissä! Mua ei päästetty kertaakaan juoksujen aikana irti! No voitte varmaan arvata paljonko ylimääräistä energiaa siitä on kertynyt muhun ja kun en nykyisin enää tee tuhmuuksia niin mun on ollut pakko tuhota omia leluja ajankuluksi. Nyt mulla ei ole juuri mitään leluja jäljellä! Silputtu on mm. 3 vinkulelua (loputkin emäntä pisti ylähyllylle jemmaan koska se ei kuulemma jaksa kuunnella enää yhtään vingutusta), 1 pehmolelu (se ainoa), ainakin 4 köyttä...
Paikat turvoksissa ja kun muut saa olla irti niin mä vaan joudun olemaan remmin nokassa
Tyhmä remmi jää kiinni joka paikkaan...
...ja sit kun sille ei anna periksi niin ei pääse mihinkään. On vaan jumissa jonkun typerän puun luona.
Koska isistä tuli idiootti mun juoksujen aikaan (se yritti astua mua ja vaikka mä purin sitä joka kerta ja räyhäsin sille ja huiskin sitä tassuilla niin se ei uskonu mitään, tuijotti mua vaan tyhjä katse silmissä ja heilutti maanisesti häntää... ääliö), se vietiin hoitoon. Joten mulla on ollut puolet vähemmän leikkikavereita kuin normaalisti. Lisäksi mun paikkoja vähän särki (emäntä lohdutteli ja piti sylissä kun itkin ekoina juoksupäivinä) ja nyt kun juoksut alkaa olla ohi niin eiköhän nisät ala turvota ja aristaa! Emäntä sanoo että mulle tulee varmaan valeraskaus seuraavaksi ja että meidän pitäis olla tyytyväinen ettei se oo oikea raskaus mutta sanonpa vaan että mä en halunnu koko juoksujakaan saati sitten jotain jälkiseuraamuksia... Jostain pennuista puhumattakaan! En todellakaan aio alkaa äidiksi! Pennut osaa olla tosi rasittavia ja purra ikävästi nisistä ja korvista ja riehua ja sit se on sun vastuulla hoitaa niitä etkä ehdi ollenkaan tehdä omia juttuja... Huah... Rasittaa pelkkä ajatus. Ai mistäkö tiedän millaisia pennut on, kun mulla ei ees oo semmosia? No... krhm. Ei siitä nyt NIIN kauaa ole kun mä kasvoin isoksi. Ja tavallaan roikunhan mä edelleen äidin nisissä ja korvissa...
Ajatuskin jostain pennuista rasittaa, masentaa...
No nyt nää juoksut on siis ohi ja me vaan ootetaan tuleeko mulle valeraskaus vai ei. Isikin on kotona (mutta se on edelleen idiootti ja nuuskii mun pehvaa kun mä haluaisin leikkiä ja sit mun on pakko raivota sille...). Ja mä saan taas olla vapaana. Mutta mä kuulin äidiltä että nää juoksut tulee toistekin! Ja siihen mä sanon että EI KÄY. En aio suostua. Kutistun takaisin pieneksi ja pysyn pentuna. That's it. Asiasta ei keskustella. Tosin emäntä sanoi että mut leikataan kunhan mä olen vähän isompi ja sit tätä maan vaivaa ei tulis enää. Kuinkahan iso mun pitää olla sitä varten? Ja mitähän osia ne musta leikkaa? Sattuukohan se? Onko se samanlaista kuin trimmaus? Otetaanko musta joku osa pois? En ainakaan halua luopua jaloista. Huah. Tää aikuisena olo on sit rasittavaa. Niin ja muistinko jo mainita että tylsää? Kamalan tylsää ja typerää ja ärsyttävää.
Masentuneena,
Halla
