HALLAN HARHAA - Maanantaina, 26.04.2010 klo 20:49
Sieltä valkoisen aineen alta paljastuu kaikkea tosi kivaa! Ensinnäkin siellä on hiekkaa jota voi kaivaa ja syödä ja jossa voi kieriskellä ja mikä parasta: kun siinä juoksee niin emäntä ei meinaa ollenkaan erottaa missä mä olen. Ja kun se ei tiedä missä mä olen se ei tiedä mitä mä teen eikä voi komentaa mua...
hiekkaa voi kaivaa :)
Lisäksi sieltä paljastuu kaikkea muutenkin hauskaa! Yhtenä päivänä mä löysin kävyn. Se on vähän niin kuin pallon ja risun risteytys. Sitä voi pyörittää. Sen voi haudata. Sitä voi pureskella, heitellä...
Kaikkialla ei oo käpyjä. Mutta käpyjen lisäksi voi kanniskella kiviä (emäntä aina tonkii niitä pois mun suusta, se ei sit tajua mitään!!), etsiä keppejä, repiä juuria (isi opetti), kaivaa, tonkia, syödä heinää, neulasia, sammalta (se on tosi maukasta) ja hörpätä kuravettä päälle. Musta tuntuu että mä pärjäisin kyllä ihan hyvin luonnossakin eli jos emäntä ei ala kohta oppia tiettyjä juttuja niin voi olla että mä muutan ulos.
mun keppi, siinä on niitä havunneulasiakin. Ne on vähän teräviä mutta aika maukkaita.
Tässä taas on heinää. Mä en ollu ennen lauantaita nähnyt näin pitkiä heiniä! Ne on tosi käteviä kun niitä saa mukaankin helposti kun ne tarttuu turkkiin kiinni. Sit on eväät mukana.
Tässä on mun isi. Se on tosi taitava sillä se osasi etsiä tällasen juuren hiekan alta! Aatelkaa. Sen mielestä se maistu pahalta mutta musta se oli ihan hyvää.
Äiti ei oo ollu meidän kans lenkillä viime aikoina kun sen jalassa on joku vika. Mä en oo ihan varma, mutta mä kyllä purin sitä siitä polvesta aika lujaa yhtenä päivänä ja sen jälkeen se ei oo saanu kävellä meidän kans. Mutta ei se varmaan siitä johdu (eihän?). Ja että äiti unohtais sen episodin niin mä oon pureskellu sitä sen jälkeenkin. Korvista (tupsut on tosi kätevät, niistä saa hyvän otteen), kaulasta ja jaloista. Oikeestaan aina kun äiti liikkuu ja mulla on tylsää niin mä puraisen sitä jostakin. Sit se alkaa aina äristä ja leikkiä mun kans. Oikeastaan äiti on aika kiva. Mutta isi niuhoo vähemmän ja hölmöilee ulkona yhdessä mun kanssa joten senkin kanssa lenkkeily on ihan kivaa.
Me käytiin sunnuntaina lenkillä korvakoiran ja isin kanssa. Mä vähän juoksin ja kahlasin ja kaivoin ja söin ja kaikkea kivaa! Mä en vaan voi käsittää miksi ihmeessä ne aina pesee mut kun me vähän käydään lenkillä. Isiltä ei pesty kun jalat mutta mä jouduin kokonaan pesulle?
tässä me juostaan korvakoiran kans
Tässä mä kävin itse huuhtelemassa turkin puhtoiseksi
ja tässä mä viimeistelin turkin kuivaamalla sen multaan ja heiniin. En ymmärrä miksi ne pesi mut vaikka mä näin niin paljon vaivaa itse turkin hoidossa?
Juu, mut siis semmosta tällä erää. Mä lähden nyt pihalle. Mulla on siellä yksi pikku puuha kesken. Siellä on nimittäin semmoinen kukkapenkki niminen paikka joka paljastui lumen alta ja mä olen aika varma että se on a) ruokavarasto b) kaivamista varten. Kätken sinne meidän luita ja siellä ne valmistuu ihanan mureiksi ja herkullisiksi. Se projekti olis jo valmis jos emäntä ei kävis aina komentelemassa ja hakemassa luita pois. Moikka!
Kevätihmeitä
Se valkoinen kylmä aine ulkona on alkanut hävitä jonnekin. Mä en tiedä pitäiskö siitä huolestua koska sitä on aina ollut siellä enemmän tai vähemmän? Toisaalta isi ja äiti ei tunnu juurikaan välittävän siitä eli ehkä se on ok. Olen kuitenkin varalta siirtynyt kakkaamaan sisälle sillä en usko, että on hyvä ajatus kakata muualle kuin siihen valkoiselle alustalle.Sieltä valkoisen aineen alta paljastuu kaikkea tosi kivaa! Ensinnäkin siellä on hiekkaa jota voi kaivaa ja syödä ja jossa voi kieriskellä ja mikä parasta: kun siinä juoksee niin emäntä ei meinaa ollenkaan erottaa missä mä olen. Ja kun se ei tiedä missä mä olen se ei tiedä mitä mä teen eikä voi komentaa mua...
hiekkaa voi kaivaa :)
Lisäksi sieltä paljastuu kaikkea muutenkin hauskaa! Yhtenä päivänä mä löysin kävyn. Se on vähän niin kuin pallon ja risun risteytys. Sitä voi pyörittää. Sen voi haudata. Sitä voi pureskella, heitellä...
Kaikkialla ei oo käpyjä. Mutta käpyjen lisäksi voi kanniskella kiviä (emäntä aina tonkii niitä pois mun suusta, se ei sit tajua mitään!!), etsiä keppejä, repiä juuria (isi opetti), kaivaa, tonkia, syödä heinää, neulasia, sammalta (se on tosi maukasta) ja hörpätä kuravettä päälle. Musta tuntuu että mä pärjäisin kyllä ihan hyvin luonnossakin eli jos emäntä ei ala kohta oppia tiettyjä juttuja niin voi olla että mä muutan ulos.
mun keppi, siinä on niitä havunneulasiakin. Ne on vähän teräviä mutta aika maukkaita.
Tässä taas on heinää. Mä en ollu ennen lauantaita nähnyt näin pitkiä heiniä! Ne on tosi käteviä kun niitä saa mukaankin helposti kun ne tarttuu turkkiin kiinni. Sit on eväät mukana.
Tässä on mun isi. Se on tosi taitava sillä se osasi etsiä tällasen juuren hiekan alta! Aatelkaa. Sen mielestä se maistu pahalta mutta musta se oli ihan hyvää.
Äiti ei oo ollu meidän kans lenkillä viime aikoina kun sen jalassa on joku vika. Mä en oo ihan varma, mutta mä kyllä purin sitä siitä polvesta aika lujaa yhtenä päivänä ja sen jälkeen se ei oo saanu kävellä meidän kans. Mutta ei se varmaan siitä johdu (eihän?). Ja että äiti unohtais sen episodin niin mä oon pureskellu sitä sen jälkeenkin. Korvista (tupsut on tosi kätevät, niistä saa hyvän otteen), kaulasta ja jaloista. Oikeestaan aina kun äiti liikkuu ja mulla on tylsää niin mä puraisen sitä jostakin. Sit se alkaa aina äristä ja leikkiä mun kans. Oikeastaan äiti on aika kiva. Mutta isi niuhoo vähemmän ja hölmöilee ulkona yhdessä mun kanssa joten senkin kanssa lenkkeily on ihan kivaa.
Me käytiin sunnuntaina lenkillä korvakoiran ja isin kanssa. Mä vähän juoksin ja kahlasin ja kaivoin ja söin ja kaikkea kivaa! Mä en vaan voi käsittää miksi ihmeessä ne aina pesee mut kun me vähän käydään lenkillä. Isiltä ei pesty kun jalat mutta mä jouduin kokonaan pesulle?
tässä me juostaan korvakoiran kans
Tässä mä kävin itse huuhtelemassa turkin puhtoiseksi
ja tässä mä viimeistelin turkin kuivaamalla sen multaan ja heiniin. En ymmärrä miksi ne pesi mut vaikka mä näin niin paljon vaivaa itse turkin hoidossa?
Juu, mut siis semmosta tällä erää. Mä lähden nyt pihalle. Mulla on siellä yksi pikku puuha kesken. Siellä on nimittäin semmoinen kukkapenkki niminen paikka joka paljastui lumen alta ja mä olen aika varma että se on a) ruokavarasto b) kaivamista varten. Kätken sinne meidän luita ja siellä ne valmistuu ihanan mureiksi ja herkullisiksi. Se projekti olis jo valmis jos emäntä ei kävis aina komentelemassa ja hakemassa luita pois. Moikka!
