HALLAN HARHAA - Maanantaina, 19.11.2012 klo 00:51
Meitä ei huvita remmilenkkeily äidin kans.
Sen sijaan kavereiden kanssa irtaallaan olo huvittais meitä paljonkin. Ja jos emäntää väsyttää niin en ymmärrä miksei se vaan vois vapauttaa meitä. Osattais kyllä tulla kotiin ajallaan.
Meidän ankeaa arkea tuli piristämään n. viikko sitten Lotta ja kun meidän riekkuminen yltyi sisätiloissa riittäviin mittasuhteisiin niin emäntäkin teki ryhtiliikkeen ja raahasi meidät oikealle (= ilman remmejä tapahtuvalle) lenkille. Paineltiin ainakin tuhatta ja sataa ja niin lujaa ettei koko reissulta jäänyt yhtään kuvallista todistusaineistoa. Seuraavana päivänä Lotan kanssa mentiin vain remmissä ja emäntä ihmetteli mun nurjaa asennetta Lottaan (se jotenkin ärsytti mua ihan kamalasti). Ihmetteli siihen saakka kunnes mainasin vahingossa puraista emäntää kädestä kun se lenkin ja pesun jälkeen föönaili mun jalkaa ja kampasi sitä samalla. Onneksi sen ihmisaivoissa sattui samaan aikaan kirkkaampi hetki ja se alkoi tutkia mun jalkaa tarkemmin. Mulla nimittäin sattui jo silloin perjantai iltapäivän lenkillä jalan kanssa pieni haaveri ja jarrunappula hajosi jarruttaessa (se on se etujaloissa ylempänä oleva pienempi antura joka auttaa oikeasti jarruttamisessa, se on mulla nykyisin aika kovalla koetuksella toisin kuin pienenä jolloin en harrastanut jarrutusta ollenkaan...). Verta siitä ei ulkona tullut kun oli sen verran kylmää ja sisällä mä hoidin jalkaa piilossa niin että haava upposi karvoihin. En yleensäkään viitsi kertoa emännälle jos olen jostain pipi ettei se suotta huolestu ja ala hössöttää, mutta käveltyäni ensin vereslihalla olevalla jalalla kurassa ja sen jälkeen oltuani kiltisti kylpyammeessa ja saippuoituna se kampa tuntui jalassa niin keljulta että oli pakko sanoa siitä emännällekin. Eipä menny kauaa kun jalka oli putsattu ja karvoja leikelty ja tassusiteessä koko koipi ja mulla lenkkeilykielto.
Lotta (tää ei oo kyläiltä koska ulkona oli liikaa vauhtia suhteessa valoon ja sisällä mua taas ei huvittanut leikkiä sen kanssa kun jalka oli kipee joten siinä ei ollu kuvattavaa). Mutta tältä se ny kuitenkin suunnilleen näyttää nykyisin.
Jarrunappula lauantai iltana
Se pinta oli tavallaan vaan irti siitä. Putsattiin, laitettiin steriiliä sidetaitosta ja sidettä ja coban-teippiä päälle. Päivittäinen tilanteen tarkistus jossa todettiin että irti oleva pinta alkaa ottaa takaisin kiinni...
Lenkkeilykielto on juoksujen jälkeen ankeinta minkä tiedän ja tietysti tähän sitten tuli juoksut samaan syssyyn. Isi raahattiin hoitoon ja Lotta palautettiin omaan kotiinsa ja niin meitä oli jäljellä enää syysmasennuksesta tai talvihorroksesta kärsivä emäntä, äiti joka ei halua antaa mun komennella sitä ja minä. ANKEUS. Sunnuntaista keskiviikkoon en päässy muuta kuin pikaisesti pissalle ja jalkaakaan en saanu itse hoitaa kun se oli paketissa. Keskiviikkona emäntä aukaisi paketin ja totesi jalan hyväksi, jolloin aloin itse hoitamaan sitä. Ensi töikseni pureskelin siitä ne inhottavat palaset pois ja lopun päivää nuoleskelin koipea. Läpimärän ja pureskellun jalan kanssa ei kuulemma myöskään saa lenkkeillä.
Onni ois keppi (jota kaverilla ei oo) ja kaveri ja aukea alhaalla odottamassa löytäjäänsä. Mutta ei. Kuulemma vereslihalla olevalla jalalla ei voi juosta.
Viimeksi kun oltiin irti niin myös isi oli mukana. Nyt se on taas raahattu sinne Hoito nimiseen paikkaan missä se on monesti ties ja kuinka pitkään. En tykkää siitä Hoidosta.
Isi vähän rakastui Iloon (ja Ilo isiin).
Se oli vähän tylsää koska sitten ne vaan tanssi keskenään eikä ottanu mua mukaan.
Tosin mulla oli keppi (ja muilla ei) joten ei se mua oikeastaan kauheasti haitannu.
Lopulta vasta perjantaina käytiin varovaisella kävelyllä (Boooring!). Lauantaina saatiin vieraiksi Ilo ja Pessi! Ei päästy olemaan vapaana (koska emäntä ei halua kuulemma sekä Ilon että mun pentuja sillä Ilollakin on juoksut) mutta sisällä leikittiin aika paljon!
Ilosta on kasvanut jo aikuinen ja silläkin on ankeuttaja (eli juoksut)
Emäntä ei vieny meitä ku remmilenkille ja niinpä me leikittiin ja nukuttiin sisällä enimmän osan aikaa.
Mä hivutin itseni ihan Pessiin kiinni. Se piti tehdä vähän kerrallaan kun Pessi ei oo oikein semmoinen halikoira.
Näin me nukuttiin (ja Ilo venkoili) sitten kokeilin pistää pään Pessin masun päälle kun se on niiin kiva kaveri
Se oli Pessille hirvee järkytys joten otin pään pois sen päältä.
Ilo yritti muka näyttää mua söpömmältä
Mutta oikeesti se oli ihan tämmönen kjäh kjäh melkein koko ajan!
Oli ihan huippua että oli kavereita kylässä noin. Nyt ne on valitettavasti palanneet omaan kotiinsa ja mä joudun tyytymään taas äidin ja Ikean hiirulaisten seuraan.
Kunpa me kaikki oltais pian taas yhdessä (huomaa muuten kuka poseeraa näteimmin! (Pessi ei halua olla meidän kaa, Ilo kuikuilee ties ja mihin, äitillä on korvat hölmösti ja isi näyttää omituiselta)
melkein masentunut,
Halla
Koipia ja kavereita
Lumi suli ja vesi ei osaa päättää olisiko se juostava vai uitavaa ja viime aikoina munkin on ollut pakko myöntää että se on kyllä tavallaan jo aika kylmää uitavaksi. Emäntää riivaa joku syyssaamattomuustauti ja se ei halua lähteä meidän kanssa rämpimään pimeään metsään vesisateessa. Äitiä ei huvita myöskään lenkkeily (irti se menisi kyllä, mutta remmissä se toimii kotikompassina eli sen nenä osoittaa aina kotia kohti ja emäntä väittää että se tuntee olkapäässään sen missä koti on silloin kun äiti heittäytyy oikein terrieriksi.Meitä ei huvita remmilenkkeily äidin kans.
Sen sijaan kavereiden kanssa irtaallaan olo huvittais meitä paljonkin. Ja jos emäntää väsyttää niin en ymmärrä miksei se vaan vois vapauttaa meitä. Osattais kyllä tulla kotiin ajallaan.
Meidän ankeaa arkea tuli piristämään n. viikko sitten Lotta ja kun meidän riekkuminen yltyi sisätiloissa riittäviin mittasuhteisiin niin emäntäkin teki ryhtiliikkeen ja raahasi meidät oikealle (= ilman remmejä tapahtuvalle) lenkille. Paineltiin ainakin tuhatta ja sataa ja niin lujaa ettei koko reissulta jäänyt yhtään kuvallista todistusaineistoa. Seuraavana päivänä Lotan kanssa mentiin vain remmissä ja emäntä ihmetteli mun nurjaa asennetta Lottaan (se jotenkin ärsytti mua ihan kamalasti). Ihmetteli siihen saakka kunnes mainasin vahingossa puraista emäntää kädestä kun se lenkin ja pesun jälkeen föönaili mun jalkaa ja kampasi sitä samalla. Onneksi sen ihmisaivoissa sattui samaan aikaan kirkkaampi hetki ja se alkoi tutkia mun jalkaa tarkemmin. Mulla nimittäin sattui jo silloin perjantai iltapäivän lenkillä jalan kanssa pieni haaveri ja jarrunappula hajosi jarruttaessa (se on se etujaloissa ylempänä oleva pienempi antura joka auttaa oikeasti jarruttamisessa, se on mulla nykyisin aika kovalla koetuksella toisin kuin pienenä jolloin en harrastanut jarrutusta ollenkaan...). Verta siitä ei ulkona tullut kun oli sen verran kylmää ja sisällä mä hoidin jalkaa piilossa niin että haava upposi karvoihin. En yleensäkään viitsi kertoa emännälle jos olen jostain pipi ettei se suotta huolestu ja ala hössöttää, mutta käveltyäni ensin vereslihalla olevalla jalalla kurassa ja sen jälkeen oltuani kiltisti kylpyammeessa ja saippuoituna se kampa tuntui jalassa niin keljulta että oli pakko sanoa siitä emännällekin. Eipä menny kauaa kun jalka oli putsattu ja karvoja leikelty ja tassusiteessä koko koipi ja mulla lenkkeilykielto.
Lotta (tää ei oo kyläiltä koska ulkona oli liikaa vauhtia suhteessa valoon ja sisällä mua taas ei huvittanut leikkiä sen kanssa kun jalka oli kipee joten siinä ei ollu kuvattavaa). Mutta tältä se ny kuitenkin suunnilleen näyttää nykyisin.
Jarrunappula lauantai iltana
Se pinta oli tavallaan vaan irti siitä. Putsattiin, laitettiin steriiliä sidetaitosta ja sidettä ja coban-teippiä päälle. Päivittäinen tilanteen tarkistus jossa todettiin että irti oleva pinta alkaa ottaa takaisin kiinni...
Lenkkeilykielto on juoksujen jälkeen ankeinta minkä tiedän ja tietysti tähän sitten tuli juoksut samaan syssyyn. Isi raahattiin hoitoon ja Lotta palautettiin omaan kotiinsa ja niin meitä oli jäljellä enää syysmasennuksesta tai talvihorroksesta kärsivä emäntä, äiti joka ei halua antaa mun komennella sitä ja minä. ANKEUS. Sunnuntaista keskiviikkoon en päässy muuta kuin pikaisesti pissalle ja jalkaakaan en saanu itse hoitaa kun se oli paketissa. Keskiviikkona emäntä aukaisi paketin ja totesi jalan hyväksi, jolloin aloin itse hoitamaan sitä. Ensi töikseni pureskelin siitä ne inhottavat palaset pois ja lopun päivää nuoleskelin koipea. Läpimärän ja pureskellun jalan kanssa ei kuulemma myöskään saa lenkkeillä.
Onni ois keppi (jota kaverilla ei oo) ja kaveri ja aukea alhaalla odottamassa löytäjäänsä. Mutta ei. Kuulemma vereslihalla olevalla jalalla ei voi juosta.
Viimeksi kun oltiin irti niin myös isi oli mukana. Nyt se on taas raahattu sinne Hoito nimiseen paikkaan missä se on monesti ties ja kuinka pitkään. En tykkää siitä Hoidosta.
Isi vähän rakastui Iloon (ja Ilo isiin).
Se oli vähän tylsää koska sitten ne vaan tanssi keskenään eikä ottanu mua mukaan.
Tosin mulla oli keppi (ja muilla ei) joten ei se mua oikeastaan kauheasti haitannu.
Lopulta vasta perjantaina käytiin varovaisella kävelyllä (Boooring!). Lauantaina saatiin vieraiksi Ilo ja Pessi! Ei päästy olemaan vapaana (koska emäntä ei halua kuulemma sekä Ilon että mun pentuja sillä Ilollakin on juoksut) mutta sisällä leikittiin aika paljon!
Ilosta on kasvanut jo aikuinen ja silläkin on ankeuttaja (eli juoksut)
Emäntä ei vieny meitä ku remmilenkille ja niinpä me leikittiin ja nukuttiin sisällä enimmän osan aikaa.
Mä hivutin itseni ihan Pessiin kiinni. Se piti tehdä vähän kerrallaan kun Pessi ei oo oikein semmoinen halikoira.
Näin me nukuttiin (ja Ilo venkoili) sitten kokeilin pistää pään Pessin masun päälle kun se on niiin kiva kaveri
Se oli Pessille hirvee järkytys joten otin pään pois sen päältä.
Ilo yritti muka näyttää mua söpömmältä
Mutta oikeesti se oli ihan tämmönen kjäh kjäh melkein koko ajan!
Oli ihan huippua että oli kavereita kylässä noin. Nyt ne on valitettavasti palanneet omaan kotiinsa ja mä joudun tyytymään taas äidin ja Ikean hiirulaisten seuraan.
Kunpa me kaikki oltais pian taas yhdessä (huomaa muuten kuka poseeraa näteimmin! (Pessi ei halua olla meidän kaa, Ilo kuikuilee ties ja mihin, äitillä on korvat hölmösti ja isi näyttää omituiselta)
melkein masentunut,
Halla
