HALLAN HARHAA - Lauantaina, 08.01.2011 klo 16:45
Me oltiin siis tosiaan joulun vietossa isännän perheen luona. Käytiin mummulassa (mä en ollu koskaan ennen käyny) ja mä opin että siellä kannattaa oikeasti käydä. Siellä on aivan ihania herkkuja! Isi tiesi kertoa että mummu paistaa maailman parhaan plättyset ja sillä on omatekemää mansikkihilloa. Ja nyt me saatiin sit maistella porkkanalaatikkoa ja makkaraa ja taisipa se antaa meille vähän pullaakin. Sohvalle siellä ei saanut mennä mutta siellä oli niin ihana matto että ei se oikeastaan edes haitannut (kotona meillä ei jostain syystä ole villaisia, upeita käsinkudottuja mattoja jotka pitäisi pesettää pesulassa eikä edes pitkäkarvaisia mattoja vaikka mä rakastaisin kieriä molemmissa ja syödä niillä luita...). Mummulan lisäksi me käytiin Tiia -tädillä. Sielläkään ei saanut mennä sohvalle. Eikä sänkyyn. Mutta sielläkin oli ihana matto. Ja mä löysin leluiksi karkkipapereita joista tein Tiialle oikein kaunista, värikästä ja koristeellista silppua joulukoristeiksi sen kauniille matolle. Tiian matto oli melkein jopa parempi kuin mummon. Noin niinkuin turkin sähköistysominaisuuksiltaan. Musta oli mahdottoman ihana kieriä siinä ja tunkea kuonoa sitä mattoa pitkin ja rätinä vaan kävi kun se muodosti hankaussähköä mun turkkiini. Mä olin ihan sähköinen koko illan sen jälkeen. Ihana matto! Mutta mummulla oli paremmat ruuat. Sen voi Tiiakin varmasti myöntää.
Käytiin lenkeilläkin:
"Moikka äiti!"
"Vähän oikasen tästä! Eihän haittaa?"
"Moikka taas äiti"
"Oikastaan isin kans!"
"Äitiii! Äitii!"
Ja sit yhtäkkiä, ilman mitään syytä äiti vaan hermostu mulle...
Ihmisten lisäksi me tavattiin metsäneläimiä. Tai no ei nyt oikeastaan tavattu, mutta mä muistin kuinka kesällä siitä yhdestä kuopasta löytyi fasaani ja kävin joka päivä moneen kertaan tarkistamassa sen (haukuin tietysti varalta sinne syöksyessäni jos se vaikka ois ollu siellä että se tietää että mä olen tulossa). Lisäksi yritin etsiä lisää mätiä omenoita (ei löytynyt, liikaa lunta) ja äidin kanssa me melkein bongattiin pupuja. Niiden kakkaa nimittäin oli ihan hirveästi siellä missä me lenkkeiltiin. Äiti eli melkein sillä koko reissun. Mummun herkkujen ja pupun kakan lisäksi me autettiin tietysti kinkun paistossa (ei ne ei unohtaneet sitä meidän ulottuville, mutta siinä olis voinut käydä niin..) ja kun kinkku valskasi nestettä uunista lattialle niin me autettiin kyllä pesemään se lattia. Montaa muutakin herkkua maistettiin, mutta ei liikaa kun moni juttu on niin suolaista. Suklaata ei tietenkään saatu ollenkaan. Sen sijaan yläkerran koirat sai meidän hiilitabletit kun niille se suklaa oli maistunut. Osasivat oikein avata sen paketista ja availla konvehtipaperit ja kaikki. Mä tykkään enempi kinkusta ja salmiakista (sitä syön aina jos pääsen käsiksi) kuin suklaasta ja tähän emäntä sanoo että on se sentään hyvä että on jotain mitä mä en hamua syödäkseni ja että se joku on vielä tommoinen koirille myrkyllinen juttu.
Näin kun tunkee päänsä hankeen niin saattaa löytää pupun kakkaa. Äiti tosin käytti omasta mielestään sivistyneempää "kaiva tassulla kolo" -menetelmää kun se ei halua tunkea päätään hankeen.
Äiti ja herkut.
Isi. Mä oon kuulemma tainnut oppia leikkimistyylini siltä...
Kävin taas vähän moikkaamassa äitiä kans...
Se on sit välillä aika huumorintajuton tyyppi...
Ei vaan juoksi sekin välillä. Nimittäin yhdeltä pupun kakka paikalta toisella.
Mä ajattelin jo että mummulan herkut, melkein-fasaani ja Tiian matto vois hyvinkin olla mun joululoman kohokohdat. Mutta ei! Parempaa oli luvassa. Kotimatkalla me ei nimittäin mentykään kotiin vaan mökille! Ja oltiin siellä monta päivää. Mä tykkäsin mökkeilystä isin kanssa ihan kamalasti ja ihan kaikesta mitä ikinä siihen mökkeilyyn kuuluu. Äiti sen sijaan mökötti nurkassa kolme päivää.
Mä osallistuin siellä mökillä ihan kaikkeen. Aivan ekaksi me tehtiin isännän kanssa sinne polkuja: isäntä lapiolla ja minä juoksemalla ympäriinsä. Polut on tärkeitä koska ne helpottaa kulkemista. Sen jälkeen autoin emäntää kantamaan meidän tavaroita ja purkamaan niitä ja laittelemaan niitä paikalleen. Se olikin tuttua hommaa, sillä aika usein kotonakin autan esimerkiksi purkamaan kauppakassit. Sen jälkeen mä autoin lämmittämisessä (takan, kiukaan ja nuotion) eli autoin kantamaan puita (isäntä kuulemma ihmetteli että kun hän pilkkoo ja pilkkoo eikä pino kasva yhtään... no ei kai se kasva kun mä sitä mukaan autoin kantamaan puita nuotiopaikalle!), autoin sytyttämisessä (eli tuijottelin kiinnostuneena nenä melkein uunissa että mitä siellä tehdään ja
revin sytykkeitä. Saunomassa mä kävin (emännän kanssa kun se ei heitä niin paljoa löylyä kun isäntä, mä en oikein tykkää siitä sihinä äänestä). Autoin tekemään ruokaa (kärkyin keittiössä jos saisin jotain). Autoin veden hankkimisessa eli olin mukana kairaamassa jäähän reikään ja yritin tassulla saada sieltä reiästä kaloja. Ei ollut kalaonnea tällä kertaa, mikä on harmi silä kalat on musta hyviä (tiedän että niitä tulee niistä rei'istä koska mä olen löytänyt jäältä kaloja niiden reikien luota).
Kun ajattelee kuinka paljon musta oli apua siellä mökillä niin oikein ihmetyttää voiko kukaan mökkeilläkään ilman koiria? Tai jos jollain on vaan semmoinen koira kun mun äiti on? Se ei nimittäin koko mökkeilyn aikana tainnut olla ulkona enempää kuin oli aivan pakko. Lopun aikaa se makasi lampaantaljalla ja mökötti. Ainoat pirteämmät hetket sillä oli kun me kaikki paistettiin makkaraa nuotiolla uutena vuotena (ja isi varasti isännän lautaselta perunasalaattia) vaikka silloinkin äiti oli sitä mieltä että sen makkaran olis voinu syödä sisälläkin.
Kaikkien näiden tärkeiden avustavien tehtävien lisäksi mä kerkesin treenata emännän kanssa vähän agiliitoa (keppejä) ja osallistua Yukin juoksukouluun. Yukin juoksukoulu on semmoinen koulu missä Yuki eli mun isi on opettaja ja se käskee kaikkien juosta. Jos joku juoksee liika hitaasti niin sille huudetaan ja kun pitää kääntyä niin sittenkin huudetaan. Se on aika lailla semmoinen armeijatyyppinen koulu ja sen koko historiassa mä olenkin eka vapaaehtoinen oppilas. Normaalisti isi yrittää pitää sen koulua esimerkiksi koirapuistossa (missä emäntä kieltää sitä ja jos se ei usko niin se pistää isin autoon) ja kavereille lenkeillä (jolloin isi joutuu hihnaan). Mä sen sijaan olen aina vapaaehtoinen Yukin juoksukouluun ja siksi ko koulun kunniaoppilas. Aion harjoitella tosi kovasti ja ehkä jonain päivänä perin koko koulun itselle. Toivon että isi on sit ylpeä musta.
Yhtä jalkaa isin kans Yukin juoksukoulussa
Rinnetreeniä
Välillä annoin asiakaspalautetta suoraan opelle
Osan aikaa treenasin yksin
Olalle taputus
"Kannustusta" eli isi sanoo jotain siihen tyyliin kuin "olen nähnyt nopeampia etanoitakin kuin sinä surkeista surkein surkki!"
Voitte siis ehkä arvata että iltaisin mä olin aika väsynyt koska siellä mökillä oli niin paljon kaikkea ihanaa tekemistä. Mutta eipä sekään haitannut sillä mikäs sen ihanampaa kuin nukahtaa lampaan taljalle takkatulen loimuun. Jos mä saisin päättää niin me muutettais sinne mökille.
T. Halla Mökkikoira
Koulun käyntiä ja mökkihoperyyttä
Ihan ensiksi kaikista tärkeimmät asiat: mä sain kun sainkin lisää lahjoja. Joulupukki oli vaan epähuomiossa toimittanut osan meille kotiin vaikka me oltiin joulun vietossa ihan muualla. Onneksi. Eli mä olen ehkä tän vuodenkin kiltti. Ehkä. Pitää vielä miettiä.Me oltiin siis tosiaan joulun vietossa isännän perheen luona. Käytiin mummulassa (mä en ollu koskaan ennen käyny) ja mä opin että siellä kannattaa oikeasti käydä. Siellä on aivan ihania herkkuja! Isi tiesi kertoa että mummu paistaa maailman parhaan plättyset ja sillä on omatekemää mansikkihilloa. Ja nyt me saatiin sit maistella porkkanalaatikkoa ja makkaraa ja taisipa se antaa meille vähän pullaakin. Sohvalle siellä ei saanut mennä mutta siellä oli niin ihana matto että ei se oikeastaan edes haitannut (kotona meillä ei jostain syystä ole villaisia, upeita käsinkudottuja mattoja jotka pitäisi pesettää pesulassa eikä edes pitkäkarvaisia mattoja vaikka mä rakastaisin kieriä molemmissa ja syödä niillä luita...). Mummulan lisäksi me käytiin Tiia -tädillä. Sielläkään ei saanut mennä sohvalle. Eikä sänkyyn. Mutta sielläkin oli ihana matto. Ja mä löysin leluiksi karkkipapereita joista tein Tiialle oikein kaunista, värikästä ja koristeellista silppua joulukoristeiksi sen kauniille matolle. Tiian matto oli melkein jopa parempi kuin mummon. Noin niinkuin turkin sähköistysominaisuuksiltaan. Musta oli mahdottoman ihana kieriä siinä ja tunkea kuonoa sitä mattoa pitkin ja rätinä vaan kävi kun se muodosti hankaussähköä mun turkkiini. Mä olin ihan sähköinen koko illan sen jälkeen. Ihana matto! Mutta mummulla oli paremmat ruuat. Sen voi Tiiakin varmasti myöntää.
Käytiin lenkeilläkin:
"Moikka äiti!"
"Vähän oikasen tästä! Eihän haittaa?"
"Moikka taas äiti"
"Oikastaan isin kans!"
"Äitiii! Äitii!"
Ja sit yhtäkkiä, ilman mitään syytä äiti vaan hermostu mulle...
Ihmisten lisäksi me tavattiin metsäneläimiä. Tai no ei nyt oikeastaan tavattu, mutta mä muistin kuinka kesällä siitä yhdestä kuopasta löytyi fasaani ja kävin joka päivä moneen kertaan tarkistamassa sen (haukuin tietysti varalta sinne syöksyessäni jos se vaikka ois ollu siellä että se tietää että mä olen tulossa). Lisäksi yritin etsiä lisää mätiä omenoita (ei löytynyt, liikaa lunta) ja äidin kanssa me melkein bongattiin pupuja. Niiden kakkaa nimittäin oli ihan hirveästi siellä missä me lenkkeiltiin. Äiti eli melkein sillä koko reissun. Mummun herkkujen ja pupun kakan lisäksi me autettiin tietysti kinkun paistossa (ei ne ei unohtaneet sitä meidän ulottuville, mutta siinä olis voinut käydä niin..) ja kun kinkku valskasi nestettä uunista lattialle niin me autettiin kyllä pesemään se lattia. Montaa muutakin herkkua maistettiin, mutta ei liikaa kun moni juttu on niin suolaista. Suklaata ei tietenkään saatu ollenkaan. Sen sijaan yläkerran koirat sai meidän hiilitabletit kun niille se suklaa oli maistunut. Osasivat oikein avata sen paketista ja availla konvehtipaperit ja kaikki. Mä tykkään enempi kinkusta ja salmiakista (sitä syön aina jos pääsen käsiksi) kuin suklaasta ja tähän emäntä sanoo että on se sentään hyvä että on jotain mitä mä en hamua syödäkseni ja että se joku on vielä tommoinen koirille myrkyllinen juttu.
Näin kun tunkee päänsä hankeen niin saattaa löytää pupun kakkaa. Äiti tosin käytti omasta mielestään sivistyneempää "kaiva tassulla kolo" -menetelmää kun se ei halua tunkea päätään hankeen.
Äiti ja herkut.
Isi. Mä oon kuulemma tainnut oppia leikkimistyylini siltä...
Kävin taas vähän moikkaamassa äitiä kans...
Se on sit välillä aika huumorintajuton tyyppi...
Ei vaan juoksi sekin välillä. Nimittäin yhdeltä pupun kakka paikalta toisella.
Mä ajattelin jo että mummulan herkut, melkein-fasaani ja Tiian matto vois hyvinkin olla mun joululoman kohokohdat. Mutta ei! Parempaa oli luvassa. Kotimatkalla me ei nimittäin mentykään kotiin vaan mökille! Ja oltiin siellä monta päivää. Mä tykkäsin mökkeilystä isin kanssa ihan kamalasti ja ihan kaikesta mitä ikinä siihen mökkeilyyn kuuluu. Äiti sen sijaan mökötti nurkassa kolme päivää.
Mä osallistuin siellä mökillä ihan kaikkeen. Aivan ekaksi me tehtiin isännän kanssa sinne polkuja: isäntä lapiolla ja minä juoksemalla ympäriinsä. Polut on tärkeitä koska ne helpottaa kulkemista. Sen jälkeen autoin emäntää kantamaan meidän tavaroita ja purkamaan niitä ja laittelemaan niitä paikalleen. Se olikin tuttua hommaa, sillä aika usein kotonakin autan esimerkiksi purkamaan kauppakassit. Sen jälkeen mä autoin lämmittämisessä (takan, kiukaan ja nuotion) eli autoin kantamaan puita (isäntä kuulemma ihmetteli että kun hän pilkkoo ja pilkkoo eikä pino kasva yhtään... no ei kai se kasva kun mä sitä mukaan autoin kantamaan puita nuotiopaikalle!), autoin sytyttämisessä (eli tuijottelin kiinnostuneena nenä melkein uunissa että mitä siellä tehdään ja
revin sytykkeitä. Saunomassa mä kävin (emännän kanssa kun se ei heitä niin paljoa löylyä kun isäntä, mä en oikein tykkää siitä sihinä äänestä). Autoin tekemään ruokaa (kärkyin keittiössä jos saisin jotain). Autoin veden hankkimisessa eli olin mukana kairaamassa jäähän reikään ja yritin tassulla saada sieltä reiästä kaloja. Ei ollut kalaonnea tällä kertaa, mikä on harmi silä kalat on musta hyviä (tiedän että niitä tulee niistä rei'istä koska mä olen löytänyt jäältä kaloja niiden reikien luota).
Kun ajattelee kuinka paljon musta oli apua siellä mökillä niin oikein ihmetyttää voiko kukaan mökkeilläkään ilman koiria? Tai jos jollain on vaan semmoinen koira kun mun äiti on? Se ei nimittäin koko mökkeilyn aikana tainnut olla ulkona enempää kuin oli aivan pakko. Lopun aikaa se makasi lampaantaljalla ja mökötti. Ainoat pirteämmät hetket sillä oli kun me kaikki paistettiin makkaraa nuotiolla uutena vuotena (ja isi varasti isännän lautaselta perunasalaattia) vaikka silloinkin äiti oli sitä mieltä että sen makkaran olis voinu syödä sisälläkin.
Kaikkien näiden tärkeiden avustavien tehtävien lisäksi mä kerkesin treenata emännän kanssa vähän agiliitoa (keppejä) ja osallistua Yukin juoksukouluun. Yukin juoksukoulu on semmoinen koulu missä Yuki eli mun isi on opettaja ja se käskee kaikkien juosta. Jos joku juoksee liika hitaasti niin sille huudetaan ja kun pitää kääntyä niin sittenkin huudetaan. Se on aika lailla semmoinen armeijatyyppinen koulu ja sen koko historiassa mä olenkin eka vapaaehtoinen oppilas. Normaalisti isi yrittää pitää sen koulua esimerkiksi koirapuistossa (missä emäntä kieltää sitä ja jos se ei usko niin se pistää isin autoon) ja kavereille lenkeillä (jolloin isi joutuu hihnaan). Mä sen sijaan olen aina vapaaehtoinen Yukin juoksukouluun ja siksi ko koulun kunniaoppilas. Aion harjoitella tosi kovasti ja ehkä jonain päivänä perin koko koulun itselle. Toivon että isi on sit ylpeä musta.
Yhtä jalkaa isin kans Yukin juoksukoulussa
Rinnetreeniä
Välillä annoin asiakaspalautetta suoraan opelle
Osan aikaa treenasin yksin
Olalle taputus
"Kannustusta" eli isi sanoo jotain siihen tyyliin kuin "olen nähnyt nopeampia etanoitakin kuin sinä surkeista surkein surkki!"
Voitte siis ehkä arvata että iltaisin mä olin aika väsynyt koska siellä mökillä oli niin paljon kaikkea ihanaa tekemistä. Mutta eipä sekään haitannut sillä mikäs sen ihanampaa kuin nukahtaa lampaan taljalle takkatulen loimuun. Jos mä saisin päättää niin me muutettais sinne mökille.
T. Halla Mökkikoira
