HALLAN HARHAA - Tiistaina, 11.05.2010 klo 20:19
No mut ei mitään niin huonoa ettei jotain hyvääkin. Mä sain tänään ihan uuden leikkikaverin. Sen nimi on Sinna ja sekin on whippet eli joku lähes karvaton bedlington raukka. Se osasi juosta tosi lujaa! Vaikka mä yritin kuinka niin en saanu sitä kiinni. Isona mustakin tulee yhtä nopea varmasti. Emäntä kuvasi mua taas ja on kuulemma päivä päivältä enempi huolissaan siitä että mä muistutan jotain Stitchiä tai krokotiilia. Mulla on kuulemma suurin kita jonka se on tän kokoisella otuksella nähnyt...
Eihän se nyt niin iso ole?
...vai onko?
No jokatapauksessa emäntä kuulemma tykkää musta ja mä olen ollut kuulemma poikkeuksellisen kiltti viime päivinä. Mut en mä ookaan tehny juuri mitään:
* 3 kengät kanniskeltuna 3 eri päivänä ympäri asuntoa. Vain yhtä pureskeltu.
* 1 varastettu paistinlasta
* 1 pissat linja-auton lattialle (emäntä häpesi kuulemma silmät päästään, mutta mulla iski kauhea hätä kun siellä oli niin jännää, enkä mä pystyny odottamaan enää sekuntiakaan oven aukeamista)
* 10 revittyä nenäliinaa, 3 kauppakuittia, 2 sukkahousupakettia
* 1 rikottu sukka
* muutama revitty kasvinlehti
* n. 4 kakat sisällä (ei kai se mun vika oo että ulkona ei enää oo lunta! Haloo! Kuka sinne muka voi kakata?)
Eli ei oikeastaan mitään mainitsemisen arvoista. Kun tähän lisää sen että ne hukkasi isin ja äiti on ihan tylsä niin mä olisin ehkä tylsistynyt hengiltä ilman Sinnaa.
Me tassuiltiin.
Me tanssittiin.
Me painittiin.
Me juostiin.
Ja meillä oli keppi!
Oi kuinka kivaa meillä olikaan!
Nyt mua väsyttää ja mä menen sohvalle nukkumaan. Niin just! Mä olen oppinu kiipeemään sinne.
Krokotiili vai Stitch?
Se isin hoitoon vieminen taitaa olla synonyymi sen unohtamiselle. Me käytiin viikonloppuna emännän vanhempien luona ja ne jätti isin sinne! Äiti on ihan tylsä nyt kun sillä on juoksut. Se painii kyllä mun kanssa ja antaa mun nukkua sen kanssa ja syödä samasta kiposta mutta enimmäkseen se vaan nukkuu ja nukkuu. Mä olen hieman huolissani tästä isin unohduksesta. Varsinkin kun korvakoira Madisonia ei tällä kertaa näkynyt missään. Onkohan ne heivanneet senkin jonnekin hoitoon? Ja toivottavasti ne ei keksi unohtaa mua mihinkään! Vaikka täällä onkin kamalasti sääntöjä niin on se oma koti kuiteski aina oma koti.No mut ei mitään niin huonoa ettei jotain hyvääkin. Mä sain tänään ihan uuden leikkikaverin. Sen nimi on Sinna ja sekin on whippet eli joku lähes karvaton bedlington raukka. Se osasi juosta tosi lujaa! Vaikka mä yritin kuinka niin en saanu sitä kiinni. Isona mustakin tulee yhtä nopea varmasti. Emäntä kuvasi mua taas ja on kuulemma päivä päivältä enempi huolissaan siitä että mä muistutan jotain Stitchiä tai krokotiilia. Mulla on kuulemma suurin kita jonka se on tän kokoisella otuksella nähnyt...
Eihän se nyt niin iso ole?
...vai onko?
No jokatapauksessa emäntä kuulemma tykkää musta ja mä olen ollut kuulemma poikkeuksellisen kiltti viime päivinä. Mut en mä ookaan tehny juuri mitään:
* 3 kengät kanniskeltuna 3 eri päivänä ympäri asuntoa. Vain yhtä pureskeltu.
* 1 varastettu paistinlasta
* 1 pissat linja-auton lattialle (emäntä häpesi kuulemma silmät päästään, mutta mulla iski kauhea hätä kun siellä oli niin jännää, enkä mä pystyny odottamaan enää sekuntiakaan oven aukeamista)
* 10 revittyä nenäliinaa, 3 kauppakuittia, 2 sukkahousupakettia
* 1 rikottu sukka
* muutama revitty kasvinlehti
* n. 4 kakat sisällä (ei kai se mun vika oo että ulkona ei enää oo lunta! Haloo! Kuka sinne muka voi kakata?)
Eli ei oikeastaan mitään mainitsemisen arvoista. Kun tähän lisää sen että ne hukkasi isin ja äiti on ihan tylsä niin mä olisin ehkä tylsistynyt hengiltä ilman Sinnaa.
Me tassuiltiin.
Me tanssittiin.
Me painittiin.
Me juostiin.
Ja meillä oli keppi!
Oi kuinka kivaa meillä olikaan!
Nyt mua väsyttää ja mä menen sohvalle nukkumaan. Niin just! Mä olen oppinu kiipeemään sinne.
