HALLAN HARHAA - Sunnuntaina, 20.02.2011 klo 16:43
Ennen isin sairastumista mulla ei oikeastaan koskaan ollut syytä miettiä lääkäriksi ryhtymistä mutta kun isin leuan patti alkoi kasvaa ihan silmissä niin yhtäkkiä asia oli mulle aivan selvä. Aloitin nuuskuttamalla pattia säännöllisin väliajoin. Nuolin sitä myös, mutta kun se ei auttanut päätin ryhtyä raaempiin hoitokeinoihin. Läimin pattia tassulla kunnes sain siihen reiän josta patin sisälle kertynyt mätä ja veri pääsivät ulos. Ihmiset yrittivät toki kieltää mua mutta alkuperäinen lääkärikoira eli isi itse yritti auttaa raapimalla pattia myös. Pian patin puhkeamisen jälkeen isin olo alkoi helpottaa. Emäntä putsasi haavan ja kun kävimme eläinlääkärissä niin lääkäri totesi että mätäpaise olisi pitänyt tyhjentää ellei se olisi tyhjentynyt jo. Lisäksi isi sai antibioottikuurin (tiesin toki sen tarvitsevan sellaisen, mutta koirat ei saa määrätä lääkkeitä vaikka olisivatkin lääkärikoiria). Nyt pattia ei tarvitse enää edes hoitaa joten mä en ees nuuski sitä. Eka potilas hoidettu.
Isin patti. Se ilmestyi ekan kerran ihan kesän lopulla. Sitten se kutistui mutta pikkurillin pään kokoinen paukama jäi. Isiä käytettiin ell ja se lääkäri sanoi että se on rasvapatti... tähän me uskottiin kunnes patti alkoi paisua:
Se paisui vielä tästäkin lisää ennen kuin saatiin se rikki ja sisällä ollut veri + mätä ulos. Isin olo helpotti heti kun paine patissa helpottui.
Samaan aikaan emäntä on sairastanut ja kun isi on ollut sairaana niin otin emännän hoitamisen omalle vastuulleni. Virustaudille ei lääkärikoirakaan voi muuta kuin helpottaa potilaan oloa joten monta monituista päivää makasin peiton alla mamman kainalossa ja annoin sille pusuja aina kun se oli vähänkään tajuissaan. Tutkin myös huolellisesti kostuttimen toimintaa ja ärähdin typerälle äidille joka hyppäsi potilaani päälle useammin kuin kerran. Potilaiden päälle ei saa hyppiä sillä se voi aiheuttaa niille kipuja ja yskäkohtauksia. Annoin myös emännän hengittää mun turkin läpi kosteaa ilmaa joka ei satu sen kurkkuun niin paljoa. 24/7 lääkärinä olo on aika raskasta hommaa joten en ehtinyt oikeastaan tekemään juuri mitään muuta. Poistuin korkeintaan syömään ja käymään pissalla ja ryntäsin sitten takaisin varmistamaan potilaani hyvinvoinnin. Emäntä ja isäntä ihmettelivät että kummasti heti kun emännän kuume laski oikeasti eikä vain lääkkeiden ansiosta niin minä tiesin sen ensimmäisenä ja poistuin silloin vasta emännän viereltä hetkeksi muualle. Mutta tottakai lääkärikoira tietää tällaiset asiat. Se on lääkärikoirien tehtävä.
No emäntä kävi päivän töissä, mutta kuume nousi takaisin ja minä siirryin takaisin päivystämään emännän kainaloon. Kun kieltäydyin väistymästä kainalosta emäntä tiesi että on aika soittaa ihmislääkärille (uudestaan). Käynti ihmislääkärillä vahvisti diagnoosin jonka minä olin jo huolellisen nuuskutuksen avulla saanut selville: keuhkoputkentulehdus. Ekan vuorokauden antibioottikuurin aloittamisen jälkeen päivystin vielä potilaan vierellä mutta nyt olen jo antanut sen liikkua vähän omillaankin. Emäntä on huojentunut: se uskoo ennemmin pätevää lääkärikoiraa kuin kuumemittaria ja omaa oloa. Eiköhän se antibiootti ole alkanut purra sillekin.
Ja kun emäntä sai lääkkeet niin me päästiin pitkästä aikaa pienelle lenkille:
"Hei äiti!"
"Pojoing!"
"Pom-Pom-Pom... kumipallona luokses pompin taas..."
"Tömps! Miten tässä näin kävi..."
"Ja taas se äiti hermostu ihan yhtäkkiä ja arvaamatta... onkohan siitä tulossa vanhuuttaan kärttyisä?"
Loput kuvat
Äiti ei muuten ymmärrä lääkärikoirailusta mitään. Toki sekin makaa emännän kainalossa, mutta se tekee sitä muutenkin. Yskä pelottaa sitä eikä se osaa diagnotisoida mitään. Ainoa minkä päälle se ymmärtää ovat haavat: niitä se kyllä nuuskii ja puhdistaa. Mutta jos vika on joku muu niin äidistä ei ole apua. Onneksi meitä on tässä taloudessa nyt kuitenkin kaksi lääkärikoiraa eli kunhan isi tervehtyy niin voidaan hoitaa päivystykset vuoroissa.
Onko täällä ketään muita lääkärikoiria vai olemmeko me ainoat?
T. Lääkäri Halla
Lääkärikoira
Mulla on nyt ammatti. Olen päättänyt alkaa isäni jäjiissä lääkärikoiraksi. Se juoksuvalmennus ja liitokoirana olo voi sitten olla sellaisia sivutöitä tai harrastuksia. Mun isihän on jo pitkään ollut lääkärikoira. Ihan ensimmäisiä asioita jotka se diagnotisoi oli isännän polvi. Isäntä rikkoi polvensa sählyä pelatessa ja lääkäri pisti siihen siteen ja käski levätä. Mutta mun isä näki isännän seuraavan kerran niin sepäs ei uskonutkaan lääkäriä vaan nuuskutti polvea koko ajan huolissaan. Ja eipä aikaakaan kun polvea piti tähystää että se saatiin kuntoon. Sen jälkeen isi on hoitanut lukuisia sairastapauksia. Niin ihmisissä kuin koirissakin. Ihan viimeiseksi se haki emännälle apua kun emännän verensokerit laskivat liian alas ja se meinasi pyörtyä mökillä. Isi haki isännän eikä jättänyt sitä rauhaan ennen kuin se ymmärsi tulla auttamaan emäntää. Sen jälkeen isi vahti emäntää kunnes sen sokeritasapaino alkoi olla kunnossa ja siirtyi vasta sitten sohvalle levähtämään. Mä olen tietysti seurannut isin tohtorointia aina suurella mielenkiinnolla, mutta en arvannut että mustakin voisi tulla lääkärikoira ennen kuin nyt kun sekä isi että emäntä olivat molemmat yhtä aikaa kipeinä.Ennen isin sairastumista mulla ei oikeastaan koskaan ollut syytä miettiä lääkäriksi ryhtymistä mutta kun isin leuan patti alkoi kasvaa ihan silmissä niin yhtäkkiä asia oli mulle aivan selvä. Aloitin nuuskuttamalla pattia säännöllisin väliajoin. Nuolin sitä myös, mutta kun se ei auttanut päätin ryhtyä raaempiin hoitokeinoihin. Läimin pattia tassulla kunnes sain siihen reiän josta patin sisälle kertynyt mätä ja veri pääsivät ulos. Ihmiset yrittivät toki kieltää mua mutta alkuperäinen lääkärikoira eli isi itse yritti auttaa raapimalla pattia myös. Pian patin puhkeamisen jälkeen isin olo alkoi helpottaa. Emäntä putsasi haavan ja kun kävimme eläinlääkärissä niin lääkäri totesi että mätäpaise olisi pitänyt tyhjentää ellei se olisi tyhjentynyt jo. Lisäksi isi sai antibioottikuurin (tiesin toki sen tarvitsevan sellaisen, mutta koirat ei saa määrätä lääkkeitä vaikka olisivatkin lääkärikoiria). Nyt pattia ei tarvitse enää edes hoitaa joten mä en ees nuuski sitä. Eka potilas hoidettu.
Isin patti. Se ilmestyi ekan kerran ihan kesän lopulla. Sitten se kutistui mutta pikkurillin pään kokoinen paukama jäi. Isiä käytettiin ell ja se lääkäri sanoi että se on rasvapatti... tähän me uskottiin kunnes patti alkoi paisua:
Se paisui vielä tästäkin lisää ennen kuin saatiin se rikki ja sisällä ollut veri + mätä ulos. Isin olo helpotti heti kun paine patissa helpottui.
Samaan aikaan emäntä on sairastanut ja kun isi on ollut sairaana niin otin emännän hoitamisen omalle vastuulleni. Virustaudille ei lääkärikoirakaan voi muuta kuin helpottaa potilaan oloa joten monta monituista päivää makasin peiton alla mamman kainalossa ja annoin sille pusuja aina kun se oli vähänkään tajuissaan. Tutkin myös huolellisesti kostuttimen toimintaa ja ärähdin typerälle äidille joka hyppäsi potilaani päälle useammin kuin kerran. Potilaiden päälle ei saa hyppiä sillä se voi aiheuttaa niille kipuja ja yskäkohtauksia. Annoin myös emännän hengittää mun turkin läpi kosteaa ilmaa joka ei satu sen kurkkuun niin paljoa. 24/7 lääkärinä olo on aika raskasta hommaa joten en ehtinyt oikeastaan tekemään juuri mitään muuta. Poistuin korkeintaan syömään ja käymään pissalla ja ryntäsin sitten takaisin varmistamaan potilaani hyvinvoinnin. Emäntä ja isäntä ihmettelivät että kummasti heti kun emännän kuume laski oikeasti eikä vain lääkkeiden ansiosta niin minä tiesin sen ensimmäisenä ja poistuin silloin vasta emännän viereltä hetkeksi muualle. Mutta tottakai lääkärikoira tietää tällaiset asiat. Se on lääkärikoirien tehtävä.
No emäntä kävi päivän töissä, mutta kuume nousi takaisin ja minä siirryin takaisin päivystämään emännän kainaloon. Kun kieltäydyin väistymästä kainalosta emäntä tiesi että on aika soittaa ihmislääkärille (uudestaan). Käynti ihmislääkärillä vahvisti diagnoosin jonka minä olin jo huolellisen nuuskutuksen avulla saanut selville: keuhkoputkentulehdus. Ekan vuorokauden antibioottikuurin aloittamisen jälkeen päivystin vielä potilaan vierellä mutta nyt olen jo antanut sen liikkua vähän omillaankin. Emäntä on huojentunut: se uskoo ennemmin pätevää lääkärikoiraa kuin kuumemittaria ja omaa oloa. Eiköhän se antibiootti ole alkanut purra sillekin.
Ja kun emäntä sai lääkkeet niin me päästiin pitkästä aikaa pienelle lenkille:
"Hei äiti!"
"Pojoing!"
"Pom-Pom-Pom... kumipallona luokses pompin taas..."
"Tömps! Miten tässä näin kävi..."
"Ja taas se äiti hermostu ihan yhtäkkiä ja arvaamatta... onkohan siitä tulossa vanhuuttaan kärttyisä?"
Loput kuvat
Äiti ei muuten ymmärrä lääkärikoirailusta mitään. Toki sekin makaa emännän kainalossa, mutta se tekee sitä muutenkin. Yskä pelottaa sitä eikä se osaa diagnotisoida mitään. Ainoa minkä päälle se ymmärtää ovat haavat: niitä se kyllä nuuskii ja puhdistaa. Mutta jos vika on joku muu niin äidistä ei ole apua. Onneksi meitä on tässä taloudessa nyt kuitenkin kaksi lääkärikoiraa eli kunhan isi tervehtyy niin voidaan hoitaa päivystykset vuoroissa.
Onko täällä ketään muita lääkärikoiria vai olemmeko me ainoat?
T. Lääkäri Halla
