HALLAN HARHAA - Tiistaina, 16.08.2016 klo 01:08
Mutta mun mielestä tollainen linna ansaitsee neitonsa ja kuva ilman Hallaa on turha kuva (sitä paitsi otan mallin palkkioni nameina, kehuina, leikkinä ja rapsutuksina joten oon mallina ihan mieluusti).
Unescon maailmanperintökohde. Ja minä! Ainoa kysymysmerkin muotoisen hännän omaava vaaleanpunainen koira.
Aika paksut oli seinät! Ei tuommoisten seinien läpi juuri kuuluis vaikka yölläkin leikkis vinkulelulla.. siis jos ois ikkunat kans.
Välillä nautittiin auringosta ja syötiin eväitä
Sitten jatkettiin kierrosta ja nähtiin tykkejä. Arvatkaa mikä on emännän ensimmäinen ajatus kun se näkee vanhoja tykkejä?
....
miettikää vaan!
Kyllä! Se tietysti nosti mut sinne päälle
Sitten me katseltiin ulapalle ja mietittiin että millaistahan se on aikanaan ollut kun tätä linnaa on rakennettu ja siellä on eletty? Joku on varmaan tähynnyt merelle ja etsinyt vihollista sieltä.
Nyt näky vaan lokkeja
Siellä oli kukkia ja rakennuksia ja tilaa vaikka ja kuinka
Me ei jaksettu olla kulturelleja ja opiskella oikein mitään joten jäi vaan pohdinnan asteelle se että kauankohan tän rakentamiseen on mennyt? Varmaan aikamoinen ponnistus aikanaan! Jo tuossakin palasessa on melkoinen massa kiveä.
Kyllä kelpaa loikoa auringossa
Kukkasia muurissa, vanhoja puisia ovia... kaunista.
Ja sitten sen kauneuden vastakohtana ajatus siitä minkä varalta linna on pitänyt rakentaa.
Ei näkynyt vihollisia tuossakaan suunnassa.
Hallan värinen kivi ja talo sen sijaan näkyi.
Enkö sopiskin aika hyvin linnanneidoksi näihin maisemiin?
Oli kiva päivä. Mennään toistekin retkelle tuonne :)
Halla, linnanneito
Linnanneito
Kirjoitin viimeksi ohimennen siitä kuinka me käytiin tutustumassa Suomenlinnaan, kun nyt kerran ollaan täällä huudeilla majailtu jo tovi. Ja ihan hieno linnahan se oli! Isännän mukaan jokaista muuria ja kiveä ja maisemaa ei olis pakko ikuistaa ja se oli myös sitä mieltä, että normaalit ihmiset kuvais niitä paikkoja ilman koiraa.Mutta mun mielestä tollainen linna ansaitsee neitonsa ja kuva ilman Hallaa on turha kuva (sitä paitsi otan mallin palkkioni nameina, kehuina, leikkinä ja rapsutuksina joten oon mallina ihan mieluusti).
Unescon maailmanperintökohde. Ja minä! Ainoa kysymysmerkin muotoisen hännän omaava vaaleanpunainen koira.
Aika paksut oli seinät! Ei tuommoisten seinien läpi juuri kuuluis vaikka yölläkin leikkis vinkulelulla.. siis jos ois ikkunat kans.
Välillä nautittiin auringosta ja syötiin eväitä
Sitten jatkettiin kierrosta ja nähtiin tykkejä. Arvatkaa mikä on emännän ensimmäinen ajatus kun se näkee vanhoja tykkejä?
....
miettikää vaan!
Kyllä! Se tietysti nosti mut sinne päälle
Sitten me katseltiin ulapalle ja mietittiin että millaistahan se on aikanaan ollut kun tätä linnaa on rakennettu ja siellä on eletty? Joku on varmaan tähynnyt merelle ja etsinyt vihollista sieltä.
Nyt näky vaan lokkeja
Siellä oli kukkia ja rakennuksia ja tilaa vaikka ja kuinka
Me ei jaksettu olla kulturelleja ja opiskella oikein mitään joten jäi vaan pohdinnan asteelle se että kauankohan tän rakentamiseen on mennyt? Varmaan aikamoinen ponnistus aikanaan! Jo tuossakin palasessa on melkoinen massa kiveä.
Kyllä kelpaa loikoa auringossa
Kukkasia muurissa, vanhoja puisia ovia... kaunista.
Ja sitten sen kauneuden vastakohtana ajatus siitä minkä varalta linna on pitänyt rakentaa.
Ei näkynyt vihollisia tuossakaan suunnassa.
Hallan värinen kivi ja talo sen sijaan näkyi.
Enkö sopiskin aika hyvin linnanneidoksi näihin maisemiin?
Oli kiva päivä. Mennään toistekin retkelle tuonne :)
Halla, linnanneito
