HALLAN HARHAA - Torstaina, 28.02.2013 klo 10:28
Kuitenkin muutamaa päivää myöhemmin pissa ei taas kulkenut. Varaisi jouduttiin viemään päivystykseen ensimmäistä kertaa, missä se ultrattiin, otettiin röntgenkuvat (joilla varmistettiin ettei kyse ole tukoksesta) ja katetroitiin. Tässä vaiheessa pissatulehdus oli uusinut, joten saatiin eri antibiootit ja särkylääkkeet.
Varaisin maha ei kuitenkaan kestänyt ko. lääkkeitä vaan alkoi oksentaa (loppuvaiheessa verta) ja ei auttanut kuin suunnata takaisin eläinlääkäriin. Tähän saattoi vaikuttaa se että lääkkeitä oltiin jouduttu viime aikoina syömään kovin paljon. Tai sitten antibiootti tai särkylääke oli varaisille vaan sopimaton. Vaihdettiin antibiootit edellisiin mitkä ei ärsyttäneet mahaa ja varaisi sai vatsaa suojaavan lääkityksen. Tämän jälkeen kaikki vaikutti taas olevan hyvin hetken aikaa. Odoteltiin leikkauksesta toipumista jonka jälkeen me päästäisiin taas juoksemana yhdessä ilman stressiä.
5.12. varaisi ei taas pystynyt pissaaamaan vaikka kuinka yritti. Seisoi siis pitkiä aikoja jalka ylhäällä yrittäen pissata, mutta mitään ei tullut ylos. Tällä kertaa pissanäyte oli puhdas eikä tulehdusta ollut näkyvissä. Ultran avulla nähtiin että virtsarakko aivan täynnä pissaa ja rakossa näkyi jotain ylimääräisiä soluja. Eläinlääkäri veikkasi, että ovat hyytynyttä verta, mikä varmistui kontrollissa vielä 19.12. Koska varaisi oli jouduttu rauhoittamaan kovin monta kertaa lyhyen ajan sisällä kokeiltiin sen katetrointia ilman rauhoitusta ja onneksi se onnistui. Varaisi säästyi rankalta rauhoitus + herätys kierteeltä tällöin ja jatkossa eli saatiin olla ainakin kahta lääkettä vähemmällä. Mukaan eläinlääkäri antoi Diapamit pissaamisen helpottamiseksi. Itsäisyyspäivänä onnistui onneksi pissaamaan kohtalaisesti (vaan ei normaalisti) lääkkeiden avulla, mutta 7.12. ei enää lainkaan. Diapamit pistivät varaisin pään sekaisin ja se käyttäytyi meidän mielestä tosi oudosti kun nähtiin sitä pikaisesti. Olikohan se itsenäisyyspäivä kun varaisi ja isi ärjyivät vahingossa toisilleen kun kumpikin oli vähän kipeä ja olivat sitten kovasti hämillään ja pahoillaan kun tuli kaverille äristyä?
7.12.itsenäisyyspäivän jälkeen tilanne äityi niin pahaksi, että varaisi yritti pissata niin kovasti että lopulta oksensi eikä pisaraakaan pissaa tullut ulos. Eipä siinä auttanut kuin painella takaisin lääkäriin. Ultrassa todettiin taas rakko aivan täydeksi, katetroitiin ja vaihdettiin jälleen kerran lääkitys. Diapam ei sopinut: koira ei ollut oma itsensä ja lääke ei edes auttanut ongelmaan.
Lopputulema vaikuttaisi siltä, että varaisillä oli häiriö lihasten synkronoinnissa siten, että kun rakko supistuu niin ne edessä olevat lihakset ei rentoudu niin kuin pitäisi ja siksi pissa ei pääse pois. Tämä on kuulemma erittäin harvinaista eikä tiedetä miksi näin käy. On olemassa lääkitys, mutta ennusteesta ei osata sanoa sillä osa vastaa lääkitykseen hyvin ja osa sitten ei..
Tällöin varaisille määrättiin virtsarakkoa supistava lääke ja niitä edessä olevia lihaksia rentouttava lääke, mitkä auttoivatkin jonkin aikaa. Saatiin myös varalta viikonloppua varten katetreja kotiin ja ohjeistukset miten katetrointi voidaan tehdä, kun poika antoi sen niin hyvin tehdä, että totesivat että onnistuu kotonakin. Jos pissa ei kulje, koira on katetroitava vähintään kahdesti päivässä (mahdollisesti kolmesti) ja jokainen katetrointi on tartuntariski.
Tammikuun alussa (3.1.) tilanne oli sitten tämä: Toisekseen vaikka varaisi pystyi pissaamaan ihan hyvin lääkkeillä niin silti se voi huonosti niiden kanssa. Se ei pysty pidättämään esimerkiksi yölläkään edes 7 tuntia vaan pissaa sisälle... Sisäsiistille koiralle sisälle pissaaminen on noloa ja ikävää. Varaisi valutti pissaa myös unissaan. Se oli selvästi kipeän oloinen, käveli oudosti (selkä kaarella), oli ihan umpiväsynyt ja nukkui 90% ajasta aivan siki unta, se ei jaksanut lenkkeillä normaalisti vaan istuskeli normaalilla remmilenkilläkin alas lumeen, mitä se ei todellakaan yleensä tehnyt. Se ei pystynyt hallitsemaan kroppaansa normaalisti vaan oli tosi kömpelö ja epävarma liikkeissään, kaatuikin muutamaan otteeseen ihan normiliikkeessä ja tuli muutamaan otteeseen alas sängystä kun ei vaan saa kroppaa hallintaa.. Lenkillä se oli joko kivun tai kropan hallintaongelmien takia tosi epävarma ja haukkuu semmosta paniikkihaukkua "että älä vaan tuu lähemmäksi"... Lääkitys alkoi vaikuttaa koiran kannalta huonolta.
Ell epäili, että nuo oireet liittyivät tuohon lääkitykseen ja kokeiltiin pystyykö lääkitystä jättämään pois. Joillakin koirilla pystyy, toisilla ei. Useilla koirilla tilanne uusii, osalla lääkityksestä huolimatta. Eli ennusteesta on vähän vaikea sanoa mitään. Tuntui pahalta katsoa, kun varaisi ei selvästikään oo oma itsensä.. Kokeiltiin auttaako tuo lääkkeiden pois jättäminen jos se onnistuu ja suunniteltiin pitäisikö hakea toisesta lääkärikeskuksesta mielipide ongelmista. Nyt oli käyty Madin leikanneen lääkärikeskuksen pakeilla (useammalla eri lääkärillä sillä me ei voitu jäädä odottelemaan aikoja) ja päivystyksessä ainakin.
Tuolloin tiedettiin jo että lääkityksen kanssa varaisin elämä ei olisi koiran elämää. Me ei edes tunnistettaisi sitä omaksi itseksi ja sen olisi koko ajan paha olla. Niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Alkuun lääkityksen pois jättäminen sujui hyvin, varaisistä tuli huomattavasti pirteämpi ja leikkisämpi vaikkakaan ei ihan oma itsensä. Kropanhallinta parani, mutta edelleen varaisi oli meidän mielestä kipeän oloinen ja pissavahinkoja sattuu...
Alkuun jätettiin pois vähitellen se lääke joka oli aiheuttanut enemmän ongelmia ja sen jälkeen oli tarkoitus yrittää jättää viimeinenkin lääke pois eläinlääkärin ohjeiden mukaan, mutta kun lääke oli vasta tunnin myöhässä normaalista oireet uusivat taas niin pahana ettei pissaa kerta kaikkiaan tullut ulos lainkaan... Saatiin tilanne jotenkin laukaistua lääkkeillä mutta taas tarvittiin nuo molemmat lääkkeet tilanteen laukaisemiseksi sillä muuten varaisi olisi pitänyt jälleen viedä katetroitavaksi.
Nuo lääkkeethän tulis maksamaan kuukausi tasolla yli 300 e (yli 10€ /päivä), joten monet joutuvat ihan rahallisistakin syistä toteamaan, että koiran on aika matkata sateenkaarisilloille. Tiukkaa teki kahden opiskelijan taloudessa nytkin. Varsinkin kun juuri oli takana leikkaus ja melkoinen määrä muita lääkärikäyntejä. Päätettiin kuitenkin katsoa asiaa ensin koiran kannalta ja murehtia raha-asioiden järjestämistä myöhemmin.
Eläinlääkäri soitti kun olimme jättäneet soittopyynnön (aikaa ei tähän hätään varaisiä hoitaneelle lääkärille saatu). Sovittiin, että syötetään rakkoa supistavaa lääkettä nyt pari kertaa päivässä 1-2 viikkoa ennen kuin yritetään pudottaa takaisin kerta päivään. Sitä toista lääkettä, josta tuli enemmän oireita annetaan vaan jos on ihan pakko ja tarvittaessa katetroidaan varaisin isännän kanssa kotona...
16.1. Meidän mielestä varaisi oli edelleen kipeä ja siitä sanottiin eläinlääkärille joka tuntui sivuuttavan kipuoireen. Eläinlääkärin luona kipu ilmeni vain silmien siristyksenä joten sitä oli aika vaikea tietysti havaitakaan. Varaisi peitti kipua tosi paljon, mutta tämmöinen se on ollut ennenkin kun se on ollut kipeä. Eli varaisi haukkui toisille koirille nyt lenkillä semmosta hirveetä rähinää menttaliteetilla "älä tuu lähemmäs" ihan paniikissa (ei ollenkaan normaalia varaisille joka rakasti kaikkia pikkulinnuista kissoihin koiriin ja ihmisiin...). Lisäksi varaisi veti itseään ikään kuin kasaan kävellessään eli vähän samaan tapaan kuin ihminen voi vetää itseään kumaraan jos sattuu. Lisäksi pari kertaa varaisi oli unessa ja sitä jouduttiin koskemaan (ottamaan pantaa pois ku se on ehinyt nukkumaan ennen sitä tai taputtamaan kevyesti että se tekis tilaa sänkyyn) varaisi rähisi ja näytti hampaita. Kerran se ehti ottaa miehen käden suuhunkin ennen kuin tajusi kuka siinä on. Nämä nyt ehkä selvimpinä merkkeinä kivusta.
Varaisillä oli lisäksi verta ulosteessa (15. - 16.1.), joten mentiin taas samalle eläinlääkäriasemalle mutta sille eläinlääkärille joka oli aiemmin hoitanut varaisiä jalkakivun kanssa ja nähnyt kuinka paljon se kipua peittää. Uskottiin että tämä eläinlääkäri ainakin ottaisi kipuoireen vakavasti. Eläinlääkäri totesi, että todennäköisesti kipu on suoliston alueella. Ja voisi johtua joko pissalääkityksestä tai siitä kun ollaan vaihtamassa ruokaa kevyempään (pakko sillä varaisi joka ei voinut lenkkeillä ja oli leikattu lihoi aika nopeassa tahdissa aiemmalla ruualla... ruokaa oli aloitettu vaihtamaan jo leikkauksen jälkeen) tai molemmista tai jostain ihan muusta. Eli vaikea sanoa, kun tässä on niin monta asiaa yhtä aikaa. Kaikkein todennäköisimpänä piti kuitenkin tuota lääkitystä, mikä on sikäli hankalaa, kun sitä ei ainakaan toistaiseksi voi jättää poiskaan...
Lopputuloksena tuolloin oli että syötetään suolistoa auttavaa lääkitystä sekä maitohappobakteereita ja muutaman päivän kuluttua yritetään saada pissalääkitys vähennettyä siihen minimiin, missä se oli jouluna. Jos tämä ei auta niin kokeillaan suolistovaivoista kärsivien koirien ruokaa ja jos edelleen on kipeä niin sitten määrätään opiaatteja tai keskushermoston kipusignaaliin vaikuttavaa lääkettä..
Varaisi oli ihan pirteä, mutta pakkohan se oli saada kivuttomaksi ja pissaamaan.
Tammikuun 22: Eipä auttaneet lievimmät keinot eli verta oli edelleen ulosteessa ja nyt myös veristä limaa tulee ulostamisen jälkeen. Pissaaminen on vaikeutunut nyt kun pissalääkkeen annostusta on vähennetty ja varaisi oli selvästi ihan Todella kipeä. Emme olleet koskaan nähneet sitä noin kipeänä. Eikä kyllä ketään muutakaan.
Yritimme ensin saada eläinlääkärin kiinni sähköpostitse kuten oli puhetta, mutta varaisin tilanne lähti sen verran nopeasti heikkenemään, että vastaus ei tullut riittävän ajoissa, joten lähdemme tänään klo 18 päivystykseen. Tuloksena se että eläinlääkärin ohjeen mukaisesti todennäköisesti aloitettaisiin suolistoantibiootti ja suolta huoltava ruokavalio. Onneksi saatiin tälle päivälle aika kuitenkin, kun aluksi näytti että menee seuraavaan päivään ja varaisi oli tosi kipeä... Lääkärissä varaisi nesteytettiin ja se sai kipupiikin, pariksi päivää Litalginia ja 10 päivän antibioottikuurin. Todettiin lääkärissä käydessä pientä kuumetta, punasolut laskussa ja tulehdusarvot hieman koholla. Pissalääkitys joudutaan nostamaan takaisin siihen 2 krt vrk, kun muuten tulee pissa ei vaan kulje.
Vaihdettiin ruoka Royal Caninin suolistoystävälliseen ruokaan ja rukoiltiin, että se ja muut toimet toisivat varaisille helpotuksen. Tämä oli se ensimmäinen päivä kun varaisiä hoitanut eläinlääkäri totesi suoraan puhelimessa että nyt ei näytä kyllä kovin aurinkoiselta tämä tilanne... Meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin elää päivä kerrallaan ja toivoa parasta.
Torstaina 24.1. alkoikin sitten se viimeinen osa tätä maanpäällistä helvettiä... Pissaa ei saatu kulkemaan ollenkaan. Yritettiin auttaa asiaa eläinlääkärin ohjeiden mukaan ensin Diapamilla (aika epätoivoinen yritys kun se ei auttanut aiemminkaan, mutta koska sivuoireet toisista lääkkeistä olivat kovat niin tätä kokeiltiin). Diapam ei auttanut ja pissaamisyritykset oli niin kovia, että kaikki mahan sisältö tuli ulos eikä tuosta lääkkeestä varmaan jäänyt mitään elimistöön.
Katetroitiin ja nyt odotetaan hetki ja annetaan sitten sitä toista pissalääkettä (sitä lihaksia rentouttavaa, josta on ollut haittoja enemmälti) ja toivottiin että kerta tai pari sitä riittää. Suolistoantibioottia jatketaan ainakin kolme viikkoa, mahdollisesti pidempäänkin. Lisäksi ruoka saisi olla tuota RC:n suolistoystävällisessä ja tuettaisiin suolistoa muutenkin eli syöttämällä maitohappobakteereita, mahansuoja lääkettä ja niin edelleen. Eläinlääkäri totesi suoraan, ettei hän oikein näe loppua tälle tuskalle enää, jos nämä toimet ei ala kohta auttaa...
Lauantaina 26.1. oli kahden päivän aikana kolme kertaa katetroitu, kun ekaa kertaa tuntuu, että pissaamista auttava lääkitys ei vaan pure ollenkaan. Käytiin siis taas eläinlääkärissä katetroitavana ja saatiin lisää katetreja kotiin, että pärjätään viikonlopun yli. Päätettiin että alkuviikosta mennään taas tutulle lääkärille ihmettelemään, että mitä nyt tehdään näin lauantaina me ei saatu sinne aikaa ja apu oli saatava jostakin... Ei voi olla kuitenkaan koko ajan manuaalista tää pissaaminen..
Ja niinhän siinä kävi, ettei tuon viikonlopun aikana Madi pystynyt pissaamaan lainkaan edes täydellä lääkityksellä, vaan katetroitiin kaksi kertaa päivässä. Lääkkeitä taisi pahimmillaan mennä neljä kertaa päivässä (antibiootteja, maitohappobakteereita ja kahdet pissalääkkeet) ja useammalla kertaa monta tablettia kerralla. Maanantaina 28.1. soitin meille ajan tutulle eläinlääkärille, sille, josta varaisi kovasti tykkäsi tämän kaiken keskellä. Tuossa eläinlääkärissä oli jotain todella erityistä sillä kivuista huolimatta varaisi tykkäsi siitä kovasti vaikka eläinlääkäri ei muuten mikään sen lempipaikka ollutkaan (ja joistain lääkäreistä se ei tykännyt yhtään). Me tarvittiin apua. Silloin pissaa tuli edes vähän kaiken lääkityksen kanssa, tosin rakon tyhjentämiseen meni varaisiltä aamusta noin puoleenpäivään (koko ajan aktiivista pissaamisyritystä), kun pusertamallakaan kaikella lääkitykselläkään ei kerralla tullut kuin tippa.
Emäntä joka oli luvannut olla varaisille apuna lähti kyydittämään sitä eläinlääkäriin. Siinä parkkipaikalla odotellessa varaisi istuskeli lumihangessa eikä halunnut mennä kotiin. Sitä paleli ja se oli kipeä. Se veti itseään kasaan, kun maha oli kipeä ja odotti meidän kanssa. Naapuri kävi siinä meitä tervehtimässä ja heittämässä asiantuntevan kommenttinsa ”jos nyt on vähän pidätysvaikeuksia, ei se tähän kuole”. Me ei jaksettu sanoa siihen mitään.
Varaisi joka stressasi ja inhosi autoja hyppäsi autoon itse heti kun ovi avattiin. Se oli oppinut, että autolla pääsi lääkäriin, mistä sai apua tähän. Eläinlääkäriin tullessa se oli selvästi iloinen: apu on lähellä. Sille kaikkein rakkaimmat ihmiset oli paikalla, sen oma emäntä, isäntä ja emännän sisko (mun emäntä). Se heilutteli häntää, pusutteli ja oli iloinen ”pahkasika”-kampauksesta, jonka se sai emännän siskolta. Eläinlääkäriä se meni ensin piiloon jakkaran alle, mutta tervehti sitten ihan iloisesti.
Käytiin tilanne vielä kerran läpi. Meillä oli pakko olla mukana eläinlääkäreiden kirjoittamat paperit ja reseptit että pystyttiin edes selittämään mitä kaikkea oli tehty, koettu ja kokeiltu. Olimme kuulleet vaihtoehtoisesta lääkityksestä, mutta rakkoa supistavalle lääkkeelle ei vaihtoehtoa ollut ja varaisin kohdalla se toinenkaan vaihtoehto ei ollut mahdollinen. Olisi pitänyt pystyä purkamaan nykyinen lääkitys kokonaan ainakin viikoksi ennen uuden lääkkeen aloittamista eikä tuloksia todennäköisesti saataisi silläkään. Kipuja voisi koittaa poistaa vahvemmilla kipulääkkeillä, mutta ne eivät ratkaisisi suoliston ärtymistä eivätkä sitä että pissa ei kulje. Eikä niin kerta kaikkiaan voinut tehdä. Eihän varaisi pärjännyt edes näillä lääkkeillä saati siten, että ne purettaisiin. Oli aika luopua. Onneksi eläinlääkäri sanoi suoraan sen, mitä suositteli. Madi oli kärsinyt riittävästi ja taistellut urheasti meidän rinnalla koko tämän tuskastuttavan neljä kuukautta. Pahinta oli ehkä se, että välillä näytti jo siltä, että me ollaan voitolla ja nitistetään tämä kaikki ja jatketaan yhdessä vielä monta vuotta.. Kuitenkin aina kun tultiin takapakkia niin sukellettiin aina vaan syvemmälle ja lopulta mitään ei ollut tehtävissä.
Varaisi antoi eläinlääkärin antaa pistoksen todella nätisti ja nukahti sitten emännän syliin. Lähtö oli rauhallinen ja niin hyvä kuin tuollainen tilanne voi koskaan olla. Madi oli valmis. Se ei taistellut vastaan vaan lähti rauhassa rakkaidensa ympäröimänä. Ja niin varaisi valmisteltiin matkalle kohti eläinsairaalaa, josta toivomme saavamme lisää tietoa siitä, mistä lopulta oli kysymys. Mutta nyt ei satu enää pieneen urheaan korvakoiraan. Ainoastaan meihin tänne jääneisiin, joiden sydän on tuhansilla säröillä tämän pienen urhean koiran menetyksestä. Ikävä on kova. Tuntuu kovin epäreilulta että me ei koskaan enää päästä sille yhteiselle juoksulenkille jota me oltiin odotettu edellisestä kevättalvesta asti (huhtikuulta löytyi edelliset yhteislenkkikuvat).
Mutta ainakaan varaisin ei tarvinut enää koskaan vaihtaa kotia, vaan se sai jäädä meidän iloksemme loppuelämäkseen. Se oppi leikkimään ja tekemään lukuisia temppuja, se näytti meille että oltiin väärässä sen metsästysvietistä jahtaamalla jänistä 45 minuuttia yhden metsälenkin päätteeksi, se sai kavereita – niin karvaisia kuin karvattomiakin ja viimeisenä talvenaan se kehitti supertalviturkin, jotta tarkenisi täällä pohjoisessa. Me opittiin toisiltamme paljon ja jaettiin lukemattomia onnen hetkiä, joita en koskaan vaihtaisi pois.
Vaikkakin sydämeni pohjasta toivon, ettei Kukaan joudu käymään tätä läpi oman koiransa kohdalla me haluttiin jakaa tämä tarina että te tietäisitte että näinkin voi käydä. Ja jotta me saataisiin rauha ja ymmärrys miksi näin kävi niin varaisi matkasi avattavaksi ja on tullut sieltä jo kotiin uurnassa jonka lopullista paikkaa me ei olla vielä pystytty päättämään. Jonain päivänä me ehkä saadaan vastaus. Ja ehkä jonain päivänä kun meidän on aika lähteä varaisi on meitä vastassa.
Ole kivuton ja onnellinen siellä jossain varaisi. Ja katso vähän meidän perään, jooko?
Halla ja perhe.
Lopun ajat (mitä oikein tapahtui osa 2/2)
Lokakuussa 2012 meillä alkoikin sitten ihan erilaiset ongelmat. Kaikki alkoi lokakuun lopussa, kun Madilla todettiin esinahan-, iho- ja virtsateidentulehdus (stressiperäinen mitä suurimmalla todennäköisyydellä).Tällöin siis ensimmäisen kerran oli ongelmia pissaamisessa siten, että pissaaminen oli selvästi vaikeaa. Eikä pissaa tullut vaikka varaisi kuinka yritti. Tilanne kuitenkin normalisoitui antibioottikuurin jälkeen. Otettiin vielä kontrollinäytteetkin ja todettiin, että kaikki ok, minkä jälkeen varattiin varaisille kastorointiajan ettei sen tarvitsisi enää stressata nartuista. Kastorointi onnistui hyvin, pissaaminen sujui ensimmäiset pari päivää ihan ilman ongelmia.¨Kuitenkin muutamaa päivää myöhemmin pissa ei taas kulkenut. Varaisi jouduttiin viemään päivystykseen ensimmäistä kertaa, missä se ultrattiin, otettiin röntgenkuvat (joilla varmistettiin ettei kyse ole tukoksesta) ja katetroitiin. Tässä vaiheessa pissatulehdus oli uusinut, joten saatiin eri antibiootit ja särkylääkkeet.
Varaisin maha ei kuitenkaan kestänyt ko. lääkkeitä vaan alkoi oksentaa (loppuvaiheessa verta) ja ei auttanut kuin suunnata takaisin eläinlääkäriin. Tähän saattoi vaikuttaa se että lääkkeitä oltiin jouduttu viime aikoina syömään kovin paljon. Tai sitten antibiootti tai särkylääke oli varaisille vaan sopimaton. Vaihdettiin antibiootit edellisiin mitkä ei ärsyttäneet mahaa ja varaisi sai vatsaa suojaavan lääkityksen. Tämän jälkeen kaikki vaikutti taas olevan hyvin hetken aikaa. Odoteltiin leikkauksesta toipumista jonka jälkeen me päästäisiin taas juoksemana yhdessä ilman stressiä.
5.12. varaisi ei taas pystynyt pissaaamaan vaikka kuinka yritti. Seisoi siis pitkiä aikoja jalka ylhäällä yrittäen pissata, mutta mitään ei tullut ylos. Tällä kertaa pissanäyte oli puhdas eikä tulehdusta ollut näkyvissä. Ultran avulla nähtiin että virtsarakko aivan täynnä pissaa ja rakossa näkyi jotain ylimääräisiä soluja. Eläinlääkäri veikkasi, että ovat hyytynyttä verta, mikä varmistui kontrollissa vielä 19.12. Koska varaisi oli jouduttu rauhoittamaan kovin monta kertaa lyhyen ajan sisällä kokeiltiin sen katetrointia ilman rauhoitusta ja onneksi se onnistui. Varaisi säästyi rankalta rauhoitus + herätys kierteeltä tällöin ja jatkossa eli saatiin olla ainakin kahta lääkettä vähemmällä. Mukaan eläinlääkäri antoi Diapamit pissaamisen helpottamiseksi. Itsäisyyspäivänä onnistui onneksi pissaamaan kohtalaisesti (vaan ei normaalisti) lääkkeiden avulla, mutta 7.12. ei enää lainkaan. Diapamit pistivät varaisin pään sekaisin ja se käyttäytyi meidän mielestä tosi oudosti kun nähtiin sitä pikaisesti. Olikohan se itsenäisyyspäivä kun varaisi ja isi ärjyivät vahingossa toisilleen kun kumpikin oli vähän kipeä ja olivat sitten kovasti hämillään ja pahoillaan kun tuli kaverille äristyä?
7.12.itsenäisyyspäivän jälkeen tilanne äityi niin pahaksi, että varaisi yritti pissata niin kovasti että lopulta oksensi eikä pisaraakaan pissaa tullut ulos. Eipä siinä auttanut kuin painella takaisin lääkäriin. Ultrassa todettiin taas rakko aivan täydeksi, katetroitiin ja vaihdettiin jälleen kerran lääkitys. Diapam ei sopinut: koira ei ollut oma itsensä ja lääke ei edes auttanut ongelmaan.
Lopputulema vaikuttaisi siltä, että varaisillä oli häiriö lihasten synkronoinnissa siten, että kun rakko supistuu niin ne edessä olevat lihakset ei rentoudu niin kuin pitäisi ja siksi pissa ei pääse pois. Tämä on kuulemma erittäin harvinaista eikä tiedetä miksi näin käy. On olemassa lääkitys, mutta ennusteesta ei osata sanoa sillä osa vastaa lääkitykseen hyvin ja osa sitten ei..
Tällöin varaisille määrättiin virtsarakkoa supistava lääke ja niitä edessä olevia lihaksia rentouttava lääke, mitkä auttoivatkin jonkin aikaa. Saatiin myös varalta viikonloppua varten katetreja kotiin ja ohjeistukset miten katetrointi voidaan tehdä, kun poika antoi sen niin hyvin tehdä, että totesivat että onnistuu kotonakin. Jos pissa ei kulje, koira on katetroitava vähintään kahdesti päivässä (mahdollisesti kolmesti) ja jokainen katetrointi on tartuntariski.
Tammikuun alussa (3.1.) tilanne oli sitten tämä: Toisekseen vaikka varaisi pystyi pissaamaan ihan hyvin lääkkeillä niin silti se voi huonosti niiden kanssa. Se ei pysty pidättämään esimerkiksi yölläkään edes 7 tuntia vaan pissaa sisälle... Sisäsiistille koiralle sisälle pissaaminen on noloa ja ikävää. Varaisi valutti pissaa myös unissaan. Se oli selvästi kipeän oloinen, käveli oudosti (selkä kaarella), oli ihan umpiväsynyt ja nukkui 90% ajasta aivan siki unta, se ei jaksanut lenkkeillä normaalisti vaan istuskeli normaalilla remmilenkilläkin alas lumeen, mitä se ei todellakaan yleensä tehnyt. Se ei pystynyt hallitsemaan kroppaansa normaalisti vaan oli tosi kömpelö ja epävarma liikkeissään, kaatuikin muutamaan otteeseen ihan normiliikkeessä ja tuli muutamaan otteeseen alas sängystä kun ei vaan saa kroppaa hallintaa.. Lenkillä se oli joko kivun tai kropan hallintaongelmien takia tosi epävarma ja haukkuu semmosta paniikkihaukkua "että älä vaan tuu lähemmäksi"... Lääkitys alkoi vaikuttaa koiran kannalta huonolta.
Ell epäili, että nuo oireet liittyivät tuohon lääkitykseen ja kokeiltiin pystyykö lääkitystä jättämään pois. Joillakin koirilla pystyy, toisilla ei. Useilla koirilla tilanne uusii, osalla lääkityksestä huolimatta. Eli ennusteesta on vähän vaikea sanoa mitään. Tuntui pahalta katsoa, kun varaisi ei selvästikään oo oma itsensä.. Kokeiltiin auttaako tuo lääkkeiden pois jättäminen jos se onnistuu ja suunniteltiin pitäisikö hakea toisesta lääkärikeskuksesta mielipide ongelmista. Nyt oli käyty Madin leikanneen lääkärikeskuksen pakeilla (useammalla eri lääkärillä sillä me ei voitu jäädä odottelemaan aikoja) ja päivystyksessä ainakin.
Tuolloin tiedettiin jo että lääkityksen kanssa varaisin elämä ei olisi koiran elämää. Me ei edes tunnistettaisi sitä omaksi itseksi ja sen olisi koko ajan paha olla. Niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Alkuun lääkityksen pois jättäminen sujui hyvin, varaisistä tuli huomattavasti pirteämpi ja leikkisämpi vaikkakaan ei ihan oma itsensä. Kropanhallinta parani, mutta edelleen varaisi oli meidän mielestä kipeän oloinen ja pissavahinkoja sattuu...
Alkuun jätettiin pois vähitellen se lääke joka oli aiheuttanut enemmän ongelmia ja sen jälkeen oli tarkoitus yrittää jättää viimeinenkin lääke pois eläinlääkärin ohjeiden mukaan, mutta kun lääke oli vasta tunnin myöhässä normaalista oireet uusivat taas niin pahana ettei pissaa kerta kaikkiaan tullut ulos lainkaan... Saatiin tilanne jotenkin laukaistua lääkkeillä mutta taas tarvittiin nuo molemmat lääkkeet tilanteen laukaisemiseksi sillä muuten varaisi olisi pitänyt jälleen viedä katetroitavaksi.
Nuo lääkkeethän tulis maksamaan kuukausi tasolla yli 300 e (yli 10€ /päivä), joten monet joutuvat ihan rahallisistakin syistä toteamaan, että koiran on aika matkata sateenkaarisilloille. Tiukkaa teki kahden opiskelijan taloudessa nytkin. Varsinkin kun juuri oli takana leikkaus ja melkoinen määrä muita lääkärikäyntejä. Päätettiin kuitenkin katsoa asiaa ensin koiran kannalta ja murehtia raha-asioiden järjestämistä myöhemmin.
Eläinlääkäri soitti kun olimme jättäneet soittopyynnön (aikaa ei tähän hätään varaisiä hoitaneelle lääkärille saatu). Sovittiin, että syötetään rakkoa supistavaa lääkettä nyt pari kertaa päivässä 1-2 viikkoa ennen kuin yritetään pudottaa takaisin kerta päivään. Sitä toista lääkettä, josta tuli enemmän oireita annetaan vaan jos on ihan pakko ja tarvittaessa katetroidaan varaisin isännän kanssa kotona...
16.1. Meidän mielestä varaisi oli edelleen kipeä ja siitä sanottiin eläinlääkärille joka tuntui sivuuttavan kipuoireen. Eläinlääkärin luona kipu ilmeni vain silmien siristyksenä joten sitä oli aika vaikea tietysti havaitakaan. Varaisi peitti kipua tosi paljon, mutta tämmöinen se on ollut ennenkin kun se on ollut kipeä. Eli varaisi haukkui toisille koirille nyt lenkillä semmosta hirveetä rähinää menttaliteetilla "älä tuu lähemmäs" ihan paniikissa (ei ollenkaan normaalia varaisille joka rakasti kaikkia pikkulinnuista kissoihin koiriin ja ihmisiin...). Lisäksi varaisi veti itseään ikään kuin kasaan kävellessään eli vähän samaan tapaan kuin ihminen voi vetää itseään kumaraan jos sattuu. Lisäksi pari kertaa varaisi oli unessa ja sitä jouduttiin koskemaan (ottamaan pantaa pois ku se on ehinyt nukkumaan ennen sitä tai taputtamaan kevyesti että se tekis tilaa sänkyyn) varaisi rähisi ja näytti hampaita. Kerran se ehti ottaa miehen käden suuhunkin ennen kuin tajusi kuka siinä on. Nämä nyt ehkä selvimpinä merkkeinä kivusta.
Varaisillä oli lisäksi verta ulosteessa (15. - 16.1.), joten mentiin taas samalle eläinlääkäriasemalle mutta sille eläinlääkärille joka oli aiemmin hoitanut varaisiä jalkakivun kanssa ja nähnyt kuinka paljon se kipua peittää. Uskottiin että tämä eläinlääkäri ainakin ottaisi kipuoireen vakavasti. Eläinlääkäri totesi, että todennäköisesti kipu on suoliston alueella. Ja voisi johtua joko pissalääkityksestä tai siitä kun ollaan vaihtamassa ruokaa kevyempään (pakko sillä varaisi joka ei voinut lenkkeillä ja oli leikattu lihoi aika nopeassa tahdissa aiemmalla ruualla... ruokaa oli aloitettu vaihtamaan jo leikkauksen jälkeen) tai molemmista tai jostain ihan muusta. Eli vaikea sanoa, kun tässä on niin monta asiaa yhtä aikaa. Kaikkein todennäköisimpänä piti kuitenkin tuota lääkitystä, mikä on sikäli hankalaa, kun sitä ei ainakaan toistaiseksi voi jättää poiskaan...
Lopputuloksena tuolloin oli että syötetään suolistoa auttavaa lääkitystä sekä maitohappobakteereita ja muutaman päivän kuluttua yritetään saada pissalääkitys vähennettyä siihen minimiin, missä se oli jouluna. Jos tämä ei auta niin kokeillaan suolistovaivoista kärsivien koirien ruokaa ja jos edelleen on kipeä niin sitten määrätään opiaatteja tai keskushermoston kipusignaaliin vaikuttavaa lääkettä..
Varaisi oli ihan pirteä, mutta pakkohan se oli saada kivuttomaksi ja pissaamaan.
Tammikuun 22: Eipä auttaneet lievimmät keinot eli verta oli edelleen ulosteessa ja nyt myös veristä limaa tulee ulostamisen jälkeen. Pissaaminen on vaikeutunut nyt kun pissalääkkeen annostusta on vähennetty ja varaisi oli selvästi ihan Todella kipeä. Emme olleet koskaan nähneet sitä noin kipeänä. Eikä kyllä ketään muutakaan.
Yritimme ensin saada eläinlääkärin kiinni sähköpostitse kuten oli puhetta, mutta varaisin tilanne lähti sen verran nopeasti heikkenemään, että vastaus ei tullut riittävän ajoissa, joten lähdemme tänään klo 18 päivystykseen. Tuloksena se että eläinlääkärin ohjeen mukaisesti todennäköisesti aloitettaisiin suolistoantibiootti ja suolta huoltava ruokavalio. Onneksi saatiin tälle päivälle aika kuitenkin, kun aluksi näytti että menee seuraavaan päivään ja varaisi oli tosi kipeä... Lääkärissä varaisi nesteytettiin ja se sai kipupiikin, pariksi päivää Litalginia ja 10 päivän antibioottikuurin. Todettiin lääkärissä käydessä pientä kuumetta, punasolut laskussa ja tulehdusarvot hieman koholla. Pissalääkitys joudutaan nostamaan takaisin siihen 2 krt vrk, kun muuten tulee pissa ei vaan kulje.
Vaihdettiin ruoka Royal Caninin suolistoystävälliseen ruokaan ja rukoiltiin, että se ja muut toimet toisivat varaisille helpotuksen. Tämä oli se ensimmäinen päivä kun varaisiä hoitanut eläinlääkäri totesi suoraan puhelimessa että nyt ei näytä kyllä kovin aurinkoiselta tämä tilanne... Meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin elää päivä kerrallaan ja toivoa parasta.
Torstaina 24.1. alkoikin sitten se viimeinen osa tätä maanpäällistä helvettiä... Pissaa ei saatu kulkemaan ollenkaan. Yritettiin auttaa asiaa eläinlääkärin ohjeiden mukaan ensin Diapamilla (aika epätoivoinen yritys kun se ei auttanut aiemminkaan, mutta koska sivuoireet toisista lääkkeistä olivat kovat niin tätä kokeiltiin). Diapam ei auttanut ja pissaamisyritykset oli niin kovia, että kaikki mahan sisältö tuli ulos eikä tuosta lääkkeestä varmaan jäänyt mitään elimistöön.
Katetroitiin ja nyt odotetaan hetki ja annetaan sitten sitä toista pissalääkettä (sitä lihaksia rentouttavaa, josta on ollut haittoja enemmälti) ja toivottiin että kerta tai pari sitä riittää. Suolistoantibioottia jatketaan ainakin kolme viikkoa, mahdollisesti pidempäänkin. Lisäksi ruoka saisi olla tuota RC:n suolistoystävällisessä ja tuettaisiin suolistoa muutenkin eli syöttämällä maitohappobakteereita, mahansuoja lääkettä ja niin edelleen. Eläinlääkäri totesi suoraan, ettei hän oikein näe loppua tälle tuskalle enää, jos nämä toimet ei ala kohta auttaa...
Lauantaina 26.1. oli kahden päivän aikana kolme kertaa katetroitu, kun ekaa kertaa tuntuu, että pissaamista auttava lääkitys ei vaan pure ollenkaan. Käytiin siis taas eläinlääkärissä katetroitavana ja saatiin lisää katetreja kotiin, että pärjätään viikonlopun yli. Päätettiin että alkuviikosta mennään taas tutulle lääkärille ihmettelemään, että mitä nyt tehdään näin lauantaina me ei saatu sinne aikaa ja apu oli saatava jostakin... Ei voi olla kuitenkaan koko ajan manuaalista tää pissaaminen..
Ja niinhän siinä kävi, ettei tuon viikonlopun aikana Madi pystynyt pissaamaan lainkaan edes täydellä lääkityksellä, vaan katetroitiin kaksi kertaa päivässä. Lääkkeitä taisi pahimmillaan mennä neljä kertaa päivässä (antibiootteja, maitohappobakteereita ja kahdet pissalääkkeet) ja useammalla kertaa monta tablettia kerralla. Maanantaina 28.1. soitin meille ajan tutulle eläinlääkärille, sille, josta varaisi kovasti tykkäsi tämän kaiken keskellä. Tuossa eläinlääkärissä oli jotain todella erityistä sillä kivuista huolimatta varaisi tykkäsi siitä kovasti vaikka eläinlääkäri ei muuten mikään sen lempipaikka ollutkaan (ja joistain lääkäreistä se ei tykännyt yhtään). Me tarvittiin apua. Silloin pissaa tuli edes vähän kaiken lääkityksen kanssa, tosin rakon tyhjentämiseen meni varaisiltä aamusta noin puoleenpäivään (koko ajan aktiivista pissaamisyritystä), kun pusertamallakaan kaikella lääkitykselläkään ei kerralla tullut kuin tippa.
Emäntä joka oli luvannut olla varaisille apuna lähti kyydittämään sitä eläinlääkäriin. Siinä parkkipaikalla odotellessa varaisi istuskeli lumihangessa eikä halunnut mennä kotiin. Sitä paleli ja se oli kipeä. Se veti itseään kasaan, kun maha oli kipeä ja odotti meidän kanssa. Naapuri kävi siinä meitä tervehtimässä ja heittämässä asiantuntevan kommenttinsa ”jos nyt on vähän pidätysvaikeuksia, ei se tähän kuole”. Me ei jaksettu sanoa siihen mitään.
Varaisi joka stressasi ja inhosi autoja hyppäsi autoon itse heti kun ovi avattiin. Se oli oppinut, että autolla pääsi lääkäriin, mistä sai apua tähän. Eläinlääkäriin tullessa se oli selvästi iloinen: apu on lähellä. Sille kaikkein rakkaimmat ihmiset oli paikalla, sen oma emäntä, isäntä ja emännän sisko (mun emäntä). Se heilutteli häntää, pusutteli ja oli iloinen ”pahkasika”-kampauksesta, jonka se sai emännän siskolta. Eläinlääkäriä se meni ensin piiloon jakkaran alle, mutta tervehti sitten ihan iloisesti.
Käytiin tilanne vielä kerran läpi. Meillä oli pakko olla mukana eläinlääkäreiden kirjoittamat paperit ja reseptit että pystyttiin edes selittämään mitä kaikkea oli tehty, koettu ja kokeiltu. Olimme kuulleet vaihtoehtoisesta lääkityksestä, mutta rakkoa supistavalle lääkkeelle ei vaihtoehtoa ollut ja varaisin kohdalla se toinenkaan vaihtoehto ei ollut mahdollinen. Olisi pitänyt pystyä purkamaan nykyinen lääkitys kokonaan ainakin viikoksi ennen uuden lääkkeen aloittamista eikä tuloksia todennäköisesti saataisi silläkään. Kipuja voisi koittaa poistaa vahvemmilla kipulääkkeillä, mutta ne eivät ratkaisisi suoliston ärtymistä eivätkä sitä että pissa ei kulje. Eikä niin kerta kaikkiaan voinut tehdä. Eihän varaisi pärjännyt edes näillä lääkkeillä saati siten, että ne purettaisiin. Oli aika luopua. Onneksi eläinlääkäri sanoi suoraan sen, mitä suositteli. Madi oli kärsinyt riittävästi ja taistellut urheasti meidän rinnalla koko tämän tuskastuttavan neljä kuukautta. Pahinta oli ehkä se, että välillä näytti jo siltä, että me ollaan voitolla ja nitistetään tämä kaikki ja jatketaan yhdessä vielä monta vuotta.. Kuitenkin aina kun tultiin takapakkia niin sukellettiin aina vaan syvemmälle ja lopulta mitään ei ollut tehtävissä.
Varaisi antoi eläinlääkärin antaa pistoksen todella nätisti ja nukahti sitten emännän syliin. Lähtö oli rauhallinen ja niin hyvä kuin tuollainen tilanne voi koskaan olla. Madi oli valmis. Se ei taistellut vastaan vaan lähti rauhassa rakkaidensa ympäröimänä. Ja niin varaisi valmisteltiin matkalle kohti eläinsairaalaa, josta toivomme saavamme lisää tietoa siitä, mistä lopulta oli kysymys. Mutta nyt ei satu enää pieneen urheaan korvakoiraan. Ainoastaan meihin tänne jääneisiin, joiden sydän on tuhansilla säröillä tämän pienen urhean koiran menetyksestä. Ikävä on kova. Tuntuu kovin epäreilulta että me ei koskaan enää päästä sille yhteiselle juoksulenkille jota me oltiin odotettu edellisestä kevättalvesta asti (huhtikuulta löytyi edelliset yhteislenkkikuvat).
Mutta ainakaan varaisin ei tarvinut enää koskaan vaihtaa kotia, vaan se sai jäädä meidän iloksemme loppuelämäkseen. Se oppi leikkimään ja tekemään lukuisia temppuja, se näytti meille että oltiin väärässä sen metsästysvietistä jahtaamalla jänistä 45 minuuttia yhden metsälenkin päätteeksi, se sai kavereita – niin karvaisia kuin karvattomiakin ja viimeisenä talvenaan se kehitti supertalviturkin, jotta tarkenisi täällä pohjoisessa. Me opittiin toisiltamme paljon ja jaettiin lukemattomia onnen hetkiä, joita en koskaan vaihtaisi pois.
Vaikkakin sydämeni pohjasta toivon, ettei Kukaan joudu käymään tätä läpi oman koiransa kohdalla me haluttiin jakaa tämä tarina että te tietäisitte että näinkin voi käydä. Ja jotta me saataisiin rauha ja ymmärrys miksi näin kävi niin varaisi matkasi avattavaksi ja on tullut sieltä jo kotiin uurnassa jonka lopullista paikkaa me ei olla vielä pystytty päättämään. Jonain päivänä me ehkä saadaan vastaus. Ja ehkä jonain päivänä kun meidän on aika lähteä varaisi on meitä vastassa.
Ole kivuton ja onnellinen siellä jossain varaisi. Ja katso vähän meidän perään, jooko?
Halla ja perhe.
