HALLAN HARHAA - Tiistaina, 14.06.2011 klo 03:06
Tämmösiä hammasluita. Meillä oli myös vihreitä mutta kuvanottohetkellä mä olin jo syöny ne.
Ja näin se siis meni:
* Meillä oli 6 hammasluuta.
* Mä en ehtinyt ottamaan ekana koska olin vielä syömässä.
* Äiti hoksasi ne ekana ja kävi ottamassa sieltä sen lempparin (punaisen) hammasluun ja asettautui nakertamaan sitä alustalle.
* Sit oli mun vuoro. Oli kauhean hankalaa kun ei millään mahtuneet ne kaikki loput suuhun. Yritin kyllä, mutta 4 hammasluuta on ehdoton maksimi mitä mun suuhun menee kerralla. Jos laittaa viidennen niin aina joku tipahtaa. Yliärsyttävää! Mutta toisaalta vielä joku aika sit en osannu kantaa silleen ku 2 hammasluuta eli jos mä vaan harjottelen...
* Sit mä aloin siirtää niitä semmoseksi keoksi ja olin just aikeissa kääntyä ja ottaa sen vikan ku isi ehti ensin.
* Eli 6 hammasluuta jaetaan siis näin: 4 mulle, 2 muille. Ehkä jo ens kerralla 5 mulle.
Minäkö? Rohmu? En varmasti. Miten niin joku pullottaa poskessa?
MUN hammasluita ei vie kukaan.
Melkein naurattaa kun mietin miten helppoa matikkaa tää hammasluiden jakaminen on.
Mikä tässä matikassa sit oli emännälle niin vaikeaa? En käsitä. Siinähän vaan lasketaan suun tilavuus ja sit maksimimäärä hammasluita mitä sinne voi asetella ilman et joku tippuu pois (osa voi siis törröttää uloskin kunhan ne ei tipahda). Toinen tapa on lähestyä sitä pinta-alan kautta ja miettiä monenko hammasluun päällä pystyy makaan samalla ku syö yhtä. Mut toistaiseksi mä olen tykänny enempi laskea sitä sen tilavuuden kautta. Emäntä puhu jostain 6:3 laskusta.
No kai se on vaan uskottava että kaikki ei oo matemaattisesti lahjakkaita.
Matikkanero, Halla.
Matematiikkaa
Onko teidän emännillä koskaan ongelmia matematiikan kanssa? Mun emännällä nimittäin tuntuu olevan. Ja ihan alkeellisissa laskuissa, vaikka se on muka käyny pitkän matikan ja kaikkea. Tänään se nimittäin antoi meille 6 hammasluuta ja käski jakaa ne (meitähän on siis kolme koiraa). Ja sitten sen pitikin kohta hakea kameraa kiireen vilkkaa jotta se sais todistusaineistoa meidän jaosta.Tämmösiä hammasluita. Meillä oli myös vihreitä mutta kuvanottohetkellä mä olin jo syöny ne.
Ja näin se siis meni:
* Meillä oli 6 hammasluuta.
* Mä en ehtinyt ottamaan ekana koska olin vielä syömässä.
* Äiti hoksasi ne ekana ja kävi ottamassa sieltä sen lempparin (punaisen) hammasluun ja asettautui nakertamaan sitä alustalle.
* Sit oli mun vuoro. Oli kauhean hankalaa kun ei millään mahtuneet ne kaikki loput suuhun. Yritin kyllä, mutta 4 hammasluuta on ehdoton maksimi mitä mun suuhun menee kerralla. Jos laittaa viidennen niin aina joku tipahtaa. Yliärsyttävää! Mutta toisaalta vielä joku aika sit en osannu kantaa silleen ku 2 hammasluuta eli jos mä vaan harjottelen...
* Sit mä aloin siirtää niitä semmoseksi keoksi ja olin just aikeissa kääntyä ja ottaa sen vikan ku isi ehti ensin.
* Eli 6 hammasluuta jaetaan siis näin: 4 mulle, 2 muille. Ehkä jo ens kerralla 5 mulle.
Minäkö? Rohmu? En varmasti. Miten niin joku pullottaa poskessa?
MUN hammasluita ei vie kukaan.
Melkein naurattaa kun mietin miten helppoa matikkaa tää hammasluiden jakaminen on.
Mikä tässä matikassa sit oli emännälle niin vaikeaa? En käsitä. Siinähän vaan lasketaan suun tilavuus ja sit maksimimäärä hammasluita mitä sinne voi asetella ilman et joku tippuu pois (osa voi siis törröttää uloskin kunhan ne ei tipahda). Toinen tapa on lähestyä sitä pinta-alan kautta ja miettiä monenko hammasluun päällä pystyy makaan samalla ku syö yhtä. Mut toistaiseksi mä olen tykänny enempi laskea sitä sen tilavuuden kautta. Emäntä puhu jostain 6:3 laskusta.
No kai se on vaan uskottava että kaikki ei oo matemaattisesti lahjakkaita.
Matikkanero, Halla.
