HALLAN HARHAA - Perjantaina, 17.06.2011 klo 00:51
Meillä käytetään remmilenkeillä talvisin pääasiassa valjaita ja kesäaikaan (+ keväällä ja syksyllä) enimmäkseen leveitä, pehmustettuja vinttikoiramallisia pantoja. Niissä ei yskitä ja jos sattuisi nykäisemään esim rusakon perään niin panta jakaa vedon paineen useamman nikaman alueelle, jolloin vaurion riski pienenee. Jos me ollaan kaupungilla tai kylässä niin sitten kaulassa on kiinteät pannat ja jos taas päästään irti jossain vaiheessa niin silloin käytetään puolikuristavia pantoja (koska ovat nopeat pukea ja ne on mitoitettu niin että eivät kurista ollenkaan). Metalliketjuista ei tykätä kun ne on kylmiä ja kovia ja repii helposti karvaa, joten kankaisissa pannoissa on kankaiset kurraosat ja nahkaisissa nahkaiset + stoppari. Mistään ei vaan tahdo löytyä bedlingtonille sopivaa, laadukkaasti toteutettua, nahkaista pantaa joka täyttäisi kaikki emännän kriteerit. Joten se sit teettää ne mittatilauksena. Ja kiitokseksi tekijöille me poseerataan pantojen kanssa että näkevät kuinka hienoille koirille niiden tekemät pannat ovat päässeet. Täksi kesäksi saatiin sekä nahkaiset että kankaiset kääntöpannat (ne voi pestä koneessa, jostain syystä emäntä ei halua pistää mulle suolle kaikista hienoimpia nahkavermeitä).
Käytiin siis kuvailemassa varusteita meren rannassa. Minä olisin mieluummin ollut uimassa, mutta toisaalta näiden kuvien ottamisen aikaan vesi oli vielä aika kylmää. Ja tykkään kyllä olla kuvissakin. Siitä saa nimittäin palkkaa (ja huomiota mikä on oikeastaan parempi juttu ku palkka). Ja meren rannassa on kiva olla. Siellä on kaloja ja lintuja ja mereltä tuuli tuo mielenkiintoisia tuoksuja ties ja mistä kaukaa. Katselen aina hieman haikeana isoja purjeveneitä. Musta tuntuu että mun sisuksissani on laivakoiraa. Olisi kiva olla veneen keulassa nuuskuttamassa matkalla kohti uusia seikkailuja ja antaa tuulen huiskia korvatupsuissa. Mutta meillä ei oo venettä joten toi rannassa käyminen sopii sekin mulle ihan kivasti.
Isi ja isin nahkapanta
Isin kangaspannan toinen puoli, siinä on irvikissa ja kortteja ja kaikenlaista Liisa Ihmemaassa sadusta
Isin kääntöpannan toinen puoli. Siinä on kaksi pöllöä. Emäntä sanoo että se kuvastaa mua ja isiä. En ymmärrä mitä se sillä tarkoittaa.
Äitin nahkapanta. Ja katsokaapas sen masua.
Äitin masu pari päivää sitten. 24 vrk astutuksesta.
Äitin masu tänään. 27 vrk. Onkohan siellä mulle kavereita vai onkohan se vaan löytäny jotain syömistä ja syöny multa salaa?
Äitin kangaspannan toinen puoli. Helinä Keiju. Sen kunniaksi että äiti ei ikinä kasva kauhean aikuiseksi. Ainakaan toivottavasti (siis semmoseksi vakavaksi tylsäksi aikuiseksi joka ei riehu mun kanssa)
Toinen puoli. Siinä on Mikki Hiiriä.
Mä sain Tikun ja Takun :)
Ja toiselle puolelle kirahveja limellä pohjalla
Mutta mun oma nahkapanta ei ollu sillon vielä tullu. Se veti vähän mietteliääksi.
Sitten keksin otattaa kuvan jossa pyydän sitä pannan tekijää tekemään munkin oman valmiiksi.
Se toimi! Ei menny kauaa ku postilaatikossa oli munkin panta.
Tää on mun "anna jo se palkka!" -ilme. Toimii aika hyvin. Tosin emäntä on sille melkein immuuni. Onneksi maailmassa on paljon muita ihmisiä joihin se toimii.
Lisäksi posti toi 3 remmiä mun järsimien tilalle. Kyllä nyt kelpaa lenkkeillä taas.
Sellaista tällä erää. Menen tökkimään äidin masua nenällä. Jos sieltä tökkää joku takasin niin sit mulla on lisää sisaruksia.
Nenäillään kun tavataan!
Halla
Merelle mieleni mielii
Bedlingtoneilla, niin kuin minulla ei ole kurkun päällä lainkaan suojaavaa rasvakerrosta (joka kuulemma on muilla koirilla) ja siksi ohuet pannat painavat ikävästi kurkkua. Vaikkei vetäisikään niin pannan paine saa yskimään ja kakomaan. Emäntä muistaa lukeneensa joskus että kaulapanta aiheuttaa vähän kerrallaan vaurioita tosi monen koiran niskaan (ei kylläkään löytänyt sitä tutkimusta nyt mistään tähän hätään). Niskaa voi turvata hyvin istuvilla valjailla (y-valjaat häiritsevät liikkeitä mahdollisimman vähän) tai leveämmällä pannalla.Meillä käytetään remmilenkeillä talvisin pääasiassa valjaita ja kesäaikaan (+ keväällä ja syksyllä) enimmäkseen leveitä, pehmustettuja vinttikoiramallisia pantoja. Niissä ei yskitä ja jos sattuisi nykäisemään esim rusakon perään niin panta jakaa vedon paineen useamman nikaman alueelle, jolloin vaurion riski pienenee. Jos me ollaan kaupungilla tai kylässä niin sitten kaulassa on kiinteät pannat ja jos taas päästään irti jossain vaiheessa niin silloin käytetään puolikuristavia pantoja (koska ovat nopeat pukea ja ne on mitoitettu niin että eivät kurista ollenkaan). Metalliketjuista ei tykätä kun ne on kylmiä ja kovia ja repii helposti karvaa, joten kankaisissa pannoissa on kankaiset kurraosat ja nahkaisissa nahkaiset + stoppari. Mistään ei vaan tahdo löytyä bedlingtonille sopivaa, laadukkaasti toteutettua, nahkaista pantaa joka täyttäisi kaikki emännän kriteerit. Joten se sit teettää ne mittatilauksena. Ja kiitokseksi tekijöille me poseerataan pantojen kanssa että näkevät kuinka hienoille koirille niiden tekemät pannat ovat päässeet. Täksi kesäksi saatiin sekä nahkaiset että kankaiset kääntöpannat (ne voi pestä koneessa, jostain syystä emäntä ei halua pistää mulle suolle kaikista hienoimpia nahkavermeitä).
Käytiin siis kuvailemassa varusteita meren rannassa. Minä olisin mieluummin ollut uimassa, mutta toisaalta näiden kuvien ottamisen aikaan vesi oli vielä aika kylmää. Ja tykkään kyllä olla kuvissakin. Siitä saa nimittäin palkkaa (ja huomiota mikä on oikeastaan parempi juttu ku palkka). Ja meren rannassa on kiva olla. Siellä on kaloja ja lintuja ja mereltä tuuli tuo mielenkiintoisia tuoksuja ties ja mistä kaukaa. Katselen aina hieman haikeana isoja purjeveneitä. Musta tuntuu että mun sisuksissani on laivakoiraa. Olisi kiva olla veneen keulassa nuuskuttamassa matkalla kohti uusia seikkailuja ja antaa tuulen huiskia korvatupsuissa. Mutta meillä ei oo venettä joten toi rannassa käyminen sopii sekin mulle ihan kivasti.
Isi ja isin nahkapanta
Isin kangaspannan toinen puoli, siinä on irvikissa ja kortteja ja kaikenlaista Liisa Ihmemaassa sadusta
Isin kääntöpannan toinen puoli. Siinä on kaksi pöllöä. Emäntä sanoo että se kuvastaa mua ja isiä. En ymmärrä mitä se sillä tarkoittaa.
Äitin nahkapanta. Ja katsokaapas sen masua.
Äitin masu pari päivää sitten. 24 vrk astutuksesta.
Äitin masu tänään. 27 vrk. Onkohan siellä mulle kavereita vai onkohan se vaan löytäny jotain syömistä ja syöny multa salaa?
Äitin kangaspannan toinen puoli. Helinä Keiju. Sen kunniaksi että äiti ei ikinä kasva kauhean aikuiseksi. Ainakaan toivottavasti (siis semmoseksi vakavaksi tylsäksi aikuiseksi joka ei riehu mun kanssa)
Toinen puoli. Siinä on Mikki Hiiriä.
Mä sain Tikun ja Takun :)
Ja toiselle puolelle kirahveja limellä pohjalla
Mutta mun oma nahkapanta ei ollu sillon vielä tullu. Se veti vähän mietteliääksi.
Sitten keksin otattaa kuvan jossa pyydän sitä pannan tekijää tekemään munkin oman valmiiksi.
Se toimi! Ei menny kauaa ku postilaatikossa oli munkin panta.
Tää on mun "anna jo se palkka!" -ilme. Toimii aika hyvin. Tosin emäntä on sille melkein immuuni. Onneksi maailmassa on paljon muita ihmisiä joihin se toimii.
Lisäksi posti toi 3 remmiä mun järsimien tilalle. Kyllä nyt kelpaa lenkkeillä taas.
Sellaista tällä erää. Menen tökkimään äidin masua nenällä. Jos sieltä tökkää joku takasin niin sit mulla on lisää sisaruksia.
Nenäillään kun tavataan!
Halla
