HALLAN HARHAA - Sunnuntaina, 19.05.2013 klo 19:18
Sen sijaan tämä on kuolinilmoitus.
Voidaan me kertoa niistä vaikeuksistakin, myöhemmin. Mutta juuri nyt meidän lauma on pysähtynyt muistelemaan sitä pientä elämää joka oli meillä lainassa niin kovin lyhyen hetken. Nyt meistä ei ole muistelemaan vaikeuksia vain kertomaan surullisin mielin että minun ihana urhea pikkusisko nukutettiin iki-uneen perjantaina 17.5.2013 vain reilun kuukauden ja kymmenen päivän ikäisenä. Sillä siellä missä muuta apua kuin kivun lopetus ei ole, pienet koirat saavat enkelisiivet selkään ja lentävät pois. Lennä reippaana pieni! Tee siellä kaikki se mitä et täällä ehtinyt. Kasva siellä isoksi, ole iloinen, juokse, riehu, anna tuulen heiluttaa korvia, kieri mudassa, opi uimaan, saalista (lehtiä, perhosia, kärpäsiä, kukkia, kaloja, sammakoita, lintuja ja kaneja), paini, syö, pureskele kaikkea mahdollista... mutta muista tulla meitä vastaan kun on meidän vuoro, sillä meidän on sinua niin iso ikävä.
Emäntä aavisti pahaa kun lähti kotiin fysioterapeutilta (jossa ft oli lähettänyt emännän matkaan sanoen että toivottaa voimia oikeisiin päätöksiin). Emäntä istui autoon ja käänsi radion päälle. Radiossa soi "Liekki", jota emäntä ei ollut halunnut kuunnella sen jälkeen kun Liekki sai nimen. Emäntä vaihtoi kanavaa: sama laulu. Kolmannellakin kanavalla soi sama laulu ja neljännellä Mariskan toinen biisi kohdasta joka menee näin: "sä olit lintu, joka ei oppinut lentämään, et siipiäsi koskaan ole päässyt käyttämään..." Nakattiin radio kiinni. Toivottiin parasta. Rukoiltiin vaikka ei uskota Jumalaan. Silti kävi näin (ja perjantaina mikä on vähän pelottavaa).
Liekki (Taigalta Tulen Taju) 7.4. - 17.5.2013
"Tähän loppuu ikuisuus, tänä perjantaina.
Me rakkaus pannaan hautaan, vaik sen piti jatkuu aina.
Tässä on maaliviiva ja sivu viimeinen.
Tässä filmin loppukohtaus, finito, the end.
Liekki on sammunut, se joskus paloi roihuten.
Kuinka niin polttavasta tulee vain kädenlämpöinen?
Liekki on sammunut, tää kesä oli sateinen.
Ja liian pian saapui loppu ikuisuuden.
Murretaan sinetti, rikotaan pyhä vala.
Mitätöidään sopimus, jonka ratifioi Jumala.
Unohdetaan kaikki mitä joskus luvattiin.
Vain sanoja ne oli vailla merkityksii.
Liekki on sammunut, se joskus paloi roihuten.
Kuinka niin polttavasta tulee vain kädenlämpöinen?
Liekki on sammunut, tää kesä oli sateinen.
Ja liian pian saapui loppu ikuisuuden."
Mariska & Pahat sudet: Liekki
Emäntä halusi vielä kirjoittaa ylös millainen Liekki oli ja mitä kaikkea me ehdittiin siltä saada vaikka se eli vain 5 viikon ikäiseksi:
Pennun kuolema tuntuu järjettömän epäreilulta. Tämä voi olla vaikeaa ymmärtää (varsinkin jos ei omista lemmikkejä), mutta tuollainen pieni kantaa mukanaan kovin paljon. Mieli on heikko ja etsii merkityksiä: pieni opetti meille että pienellä pusulla voi kuitata monen monen yön univelat, että on huikean ihanaa jos joku puree ja riehuu (no kyllä me se jo tiedettiinkin), että (emo)koirilla on salaista tietoa ja ne ovat ihmisiä viisaampia ja vahvempia, pieni opetti Hallan leikkimään pienten kanssa (ja hoitamaan ja huolehtimaan ja Halla taitaa minun lisäkseni etsiä pientä eniten), että koko lauman pelatessa yhteen selvitään vaikka mistä, mutta jos lauma ei pelaa yhteen niin mikään ei toimi, pieni auttoi meitä tietämään ketkä ovat ystäviä ja kehen ei kannata luottaa, pieni opetti että isoissa asioissa pitää aina kysyä toinen mielipide (ja tarvittaessa kolmas), että parhaimmillaan apu on pyyteetöntä ja sitä saa jos pyytää (yllättävistäkin suunnista) ja välillä pyytämättäkin, saimme pienen avulla uusia ystäviä ja yritämme pitää niistä kiinni vaikka meitä yhdistänyt side joutuikin lähtemään, että sydäntään ei voi käskeä ja että rakkaus ei lopu vaikka tahtoisi. Mihin se olisi kyennyt jos olisimme saaneet pitää sen pidempään? Liekki oli ihana reipas pentu joka rakasti jauhelihaa (nauta-sikaa tai kalkkunaa vaan ei riistaa) ja jukurttia (vaan ei rahkaa), joka tykkäsi puhalluksesta, silitykstä ja rapsutuksesta (silityksestä enemmän), isännästä, sylin lämmöstä, ihokontaktista ja sydänäänistä, leikkimisestä, puremisesta ja riehumisesta ja äidinmaidosta ja inhosi vastiketta, kynsien leikkaamista, pesua ja kylmää. Nyt toivon vaan että se on jossain missä sen lempiasioita on loputtomasti ja että kun aika tulee saan sen taas syliin täynnä tarmoa ja teräviä hampaita.
Hei hei Liekki, tule vastaan roihuten kun aika on. Sinä vaikutit kovin hyvältä pieneltä koiralta ja minä olen etsinyt sinua nyt jo pitkään täältä,
rakkaudella, Halla
(ps. Olenko vielä isosisko vaikka pikkusiskosta tulikin enkeli? Vai joudunko taas olemaan vaan Halla vaikka tykkäsin kovasti olla isosisko?)
(pps. tässä piti olla kuvia. Piti. Mutta me ei pystytä käsittelemään niitä. Emäntä ei näe niitä kun se itkee niin paljon. Saatte kuvia joskus kun me on saatu tuo vuotamisongelma kuriin)
Näkemiin (vaan ei hyvästi) enkelisisko
Tämän piti olla jatkokirjoitus edelliseen. Kertomus siitä kuinka kaikki alkoi ikävästi ja kuinka siskosta kasvoi sittemmin vallan mainio ipana. Tämän piti olla iloinen postaus täynnä leikkikuvia minusta ja siskosta. Ja siitä kuinka sisko oppii kävelemään ja juoksemaan ja leikkimään ja kuinka se käy ulkona ja uimassa ja kaikkialla...Sen sijaan tämä on kuolinilmoitus.
Voidaan me kertoa niistä vaikeuksistakin, myöhemmin. Mutta juuri nyt meidän lauma on pysähtynyt muistelemaan sitä pientä elämää joka oli meillä lainassa niin kovin lyhyen hetken. Nyt meistä ei ole muistelemaan vaikeuksia vain kertomaan surullisin mielin että minun ihana urhea pikkusisko nukutettiin iki-uneen perjantaina 17.5.2013 vain reilun kuukauden ja kymmenen päivän ikäisenä. Sillä siellä missä muuta apua kuin kivun lopetus ei ole, pienet koirat saavat enkelisiivet selkään ja lentävät pois. Lennä reippaana pieni! Tee siellä kaikki se mitä et täällä ehtinyt. Kasva siellä isoksi, ole iloinen, juokse, riehu, anna tuulen heiluttaa korvia, kieri mudassa, opi uimaan, saalista (lehtiä, perhosia, kärpäsiä, kukkia, kaloja, sammakoita, lintuja ja kaneja), paini, syö, pureskele kaikkea mahdollista... mutta muista tulla meitä vastaan kun on meidän vuoro, sillä meidän on sinua niin iso ikävä.
Emäntä aavisti pahaa kun lähti kotiin fysioterapeutilta (jossa ft oli lähettänyt emännän matkaan sanoen että toivottaa voimia oikeisiin päätöksiin). Emäntä istui autoon ja käänsi radion päälle. Radiossa soi "Liekki", jota emäntä ei ollut halunnut kuunnella sen jälkeen kun Liekki sai nimen. Emäntä vaihtoi kanavaa: sama laulu. Kolmannellakin kanavalla soi sama laulu ja neljännellä Mariskan toinen biisi kohdasta joka menee näin: "sä olit lintu, joka ei oppinut lentämään, et siipiäsi koskaan ole päässyt käyttämään..." Nakattiin radio kiinni. Toivottiin parasta. Rukoiltiin vaikka ei uskota Jumalaan. Silti kävi näin (ja perjantaina mikä on vähän pelottavaa).
Liekki (Taigalta Tulen Taju) 7.4. - 17.5.2013
"Tähän loppuu ikuisuus, tänä perjantaina.
Me rakkaus pannaan hautaan, vaik sen piti jatkuu aina.
Tässä on maaliviiva ja sivu viimeinen.
Tässä filmin loppukohtaus, finito, the end.
Liekki on sammunut, se joskus paloi roihuten.
Kuinka niin polttavasta tulee vain kädenlämpöinen?
Liekki on sammunut, tää kesä oli sateinen.
Ja liian pian saapui loppu ikuisuuden.
Murretaan sinetti, rikotaan pyhä vala.
Mitätöidään sopimus, jonka ratifioi Jumala.
Unohdetaan kaikki mitä joskus luvattiin.
Vain sanoja ne oli vailla merkityksii.
Liekki on sammunut, se joskus paloi roihuten.
Kuinka niin polttavasta tulee vain kädenlämpöinen?
Liekki on sammunut, tää kesä oli sateinen.
Ja liian pian saapui loppu ikuisuuden."
Mariska & Pahat sudet: Liekki
Emäntä halusi vielä kirjoittaa ylös millainen Liekki oli ja mitä kaikkea me ehdittiin siltä saada vaikka se eli vain 5 viikon ikäiseksi:
Pennun kuolema tuntuu järjettömän epäreilulta. Tämä voi olla vaikeaa ymmärtää (varsinkin jos ei omista lemmikkejä), mutta tuollainen pieni kantaa mukanaan kovin paljon. Mieli on heikko ja etsii merkityksiä: pieni opetti meille että pienellä pusulla voi kuitata monen monen yön univelat, että on huikean ihanaa jos joku puree ja riehuu (no kyllä me se jo tiedettiinkin), että (emo)koirilla on salaista tietoa ja ne ovat ihmisiä viisaampia ja vahvempia, pieni opetti Hallan leikkimään pienten kanssa (ja hoitamaan ja huolehtimaan ja Halla taitaa minun lisäkseni etsiä pientä eniten), että koko lauman pelatessa yhteen selvitään vaikka mistä, mutta jos lauma ei pelaa yhteen niin mikään ei toimi, pieni auttoi meitä tietämään ketkä ovat ystäviä ja kehen ei kannata luottaa, pieni opetti että isoissa asioissa pitää aina kysyä toinen mielipide (ja tarvittaessa kolmas), että parhaimmillaan apu on pyyteetöntä ja sitä saa jos pyytää (yllättävistäkin suunnista) ja välillä pyytämättäkin, saimme pienen avulla uusia ystäviä ja yritämme pitää niistä kiinni vaikka meitä yhdistänyt side joutuikin lähtemään, että sydäntään ei voi käskeä ja että rakkaus ei lopu vaikka tahtoisi. Mihin se olisi kyennyt jos olisimme saaneet pitää sen pidempään? Liekki oli ihana reipas pentu joka rakasti jauhelihaa (nauta-sikaa tai kalkkunaa vaan ei riistaa) ja jukurttia (vaan ei rahkaa), joka tykkäsi puhalluksesta, silitykstä ja rapsutuksesta (silityksestä enemmän), isännästä, sylin lämmöstä, ihokontaktista ja sydänäänistä, leikkimisestä, puremisesta ja riehumisesta ja äidinmaidosta ja inhosi vastiketta, kynsien leikkaamista, pesua ja kylmää. Nyt toivon vaan että se on jossain missä sen lempiasioita on loputtomasti ja että kun aika tulee saan sen taas syliin täynnä tarmoa ja teräviä hampaita.
Hei hei Liekki, tule vastaan roihuten kun aika on. Sinä vaikutit kovin hyvältä pieneltä koiralta ja minä olen etsinyt sinua nyt jo pitkään täältä,
rakkaudella, Halla
(ps. Olenko vielä isosisko vaikka pikkusiskosta tulikin enkeli? Vai joudunko taas olemaan vaan Halla vaikka tykkäsin kovasti olla isosisko?)
(pps. tässä piti olla kuvia. Piti. Mutta me ei pystytä käsittelemään niitä. Emäntä ei näe niitä kun se itkee niin paljon. Saatte kuvia joskus kun me on saatu tuo vuotamisongelma kuriin)
